Väinö Hämäläinen (taidemaalari)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Väinö Hämäläinen
Väinö Hämäläinen.
Väinö Hämäläinen.
Henkilötiedot
Koko nimi Väinö Aleksanteri (Aleksander) Hämäläinen
Syntynyt 15. heinäkuuta 1876
Helsinki
Kuollut 20. maaliskuuta 1940 (63 vuotta)
Kauniainen
Väinö Hämäläinen: Lukeva mies, 1897.

Väinö Aleksanteri (Aleksander) Hämäläinen (15. heinäkuuta 1876 Helsinki20. maaliskuuta 1940 Kauniainen) oli suomalainen taidemaalari, graafikko ja kuvittaja.

Hänen öljyvärimaalauksissaan ja grafiikassaan on nähty suomalaisen kuvataiteen kultakauden vaikutteita.[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämäläisen vanhemmat olivat Helsingin Vanhankirkon urkuri Lauri Hämäläinen ja tämän vaimo Emma o.s. Kekoni. Hänellä oli kolme nuorempaa sisarta. Hänen puolisonsa oli Helmi o.s. Mäkinen. Kun hänen isänsä kuoli 1888, äiti avioitui uudestaan taiteilija Albert Gebhardin kanssa, josta tuli hänelle isäpuoli ja opettaja. Hänen poikansa Lauri Hämäläinen oli myös taiteilija.

Hämäläinen opiskeli Albert Gebhardin johdolla Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1898–1899. Valmistuttuaan hän matkusti 1900 Ranskaan, jossa opiskeli Pariisissa Académie Colarossissa ja Eugène Carrièren johdolla.

Hän telki kolme opintomatkaa Italiaan vuosina 1901–1904.[1]

Hämäläinen on maalannut alttaritauluja Töysän kirkkoon 1906, Nurmeksen kirkkoon 1913, Nurmon kirkkoon 1914 ja Miehikkälän kirkkoon 1924. Helsingissä Kallion kirkon kastekappelissa on hänen maalauksensa Ristiltäotto. Hänen muita tunnettuja töitään ovat Kanteleensoittaja (1901), Lemminkäinen ja hiiden hirvi (1902), Myllykylä talvella (1906), Vuolenkoski (1910) sekä Heikki Klemetti ja Suomen laulu (1925). Hän oli myös piirtäjä ja kuvittaja.[2]

Väinö Hämäläiselle tärkeä Rautalammin kirkon alttarimaalaus jäi kesken taiteilijan kuoltua 1940. Taulun viimeisteli hänen poikansa, kuvataiteilija Lauri Hämäläinen.[1]

Aleksis Kiven Paimentyttö (1907) on hänen varhaisimpia töitään. Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen hyväntekeväisyysmerkin hän suunnitteli vuonna 1910. Parhaisiin suomalaisiin kuvakirjoihin luetaan yhä Arvid Lydeckenin Ihmeellinen kalaretki, jossa on Väinö Hämäläisen kuvitus ja myös hänen säveltämiään lauluja. Hän kuvitti myös joululehtiä ja oppikirjoja.[3]

Hämäläinen rakennutti vuosina 1915–1916 kansallisromanttiseen tyyliin tehdyn ateljeehuvilan Oinassaareen Vesijärvelle lähelle Lahtea. Huvilasta oli järvinäköala Vesijärvelle, ja hän maalasi maiseman useisiin teoksiinsa. Hänen lankonsa oli Pekka Halonen, jonka vaikutuksia on nähty hänen töissään.[4]

Kuvataiteen keskusarkistossa on Väinö Hämäläisen 2050 kuvaa käsittävä valokuvakokoelma.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Risto Löf: Paluu isien maille. Savon Sanomat, 2011, nro 14.5., s. 16.
  2. Granum.uta.fi
  3. Kuvittaja 3/2006. Web Archive.
  4. Tuusula.fi. Web Archive.
  5. Kuvataiteen keskusarkisto[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Väinö Hämäläinen (taidemaalari).