Suomalainen kansanperinne

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomalainen kansanperinne tarkoittaa suomalaisille perinteisiä ja kansanomaisia käytäntöjä, teknologioita, uskomuksia, tietoja, asenteita ja tapoja. Suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluu sanan laajassa merkityksessä kaikki suomalaisten perinteinen kansanomainen kulttuuri. Kansanperinnettä eivät ole uusi, kaupallinen tai vieras nykykulttuuri eikä oppineiden tekemä niin kutsuttu "korkeakulttuuri". Erityisesti maalaiskulttuuri ja tavallisen rahvaan kulttuuri, myös jossain määrin varhainen työväenkulttuuri, on katsottu Suomessa kansanperinteeksi. Myös maaseudulla itsenäisesti toimivien käsityöläisten perinteiset elinkeinot, kuten kyläsepän ammatti, voidaan nähdä kansanperinteellisiksi. Sivistyneistö ja oppineisto kiinnostuivat suomalaisesta kansanperinteestä erityisesti 1800-luvulla, ja siitä lähtien myös suomalaista kansanperinnettä on muokattu korkeakulttuuriksi ja siitä on ammennettu aineksia korkeakulttuuriin.

Juhlaperinne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: suomalainen juhlaperinne

Kansanperinteestä on lähtöisin osa suomalaisesta juhlaperinteestä, varsinkin pakanallisperäinen juhannuksen vietto taikoineen sekä joulun juhlinta. Kaupallistuminen ja uudet tavat ovat kuitenkin vähentäneet monien juhlapäivien vanhoja perinteitä.

Suullinen ja henkinen perinne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suullista kansanperinnettä on välitetty sukupolvelta toiselle. Siihen kuuluvat muun muassa uskomukset, myytit ja kertomukset, lastensadut, kansanviisaudet, sananlaskut, kaskut, loitsut sekä kansanlaulut. Merkittävä suullisen perinteen säilyttäjä on ollut itämerensuomalaisten kansojen oma runomitta, kalevalamitta. Kalevalamittaiset runot on yleensä laulettu. Kalevalamitta oli pitkälti kadonnut Länsi-Suomesta 1800-luvulle tultaessa, joten muistiin merkitystä länsisuomalaisesta suullisesta kansanperinteestä valtaosa on ollut suorasanaista.

Kansanperinteessä on jäänteitä suomalaisesta muinaisuskosta. Myös kristillisistä uskomuksista, tavoista ja opeista on muokattu kansanomaisia versioita, kuten omaperäinen kalevalainen kertomus siitä, miten kristinuskon Jeesus syrjäyttää tietäjä Väinämöisen.

Kansanmusiikki ja kansantanssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaista kansanperinnettä on myös suomalainen kansanmusiikki, johon kuuluvat niin kalevalaiset laulut, tuutulaulut, maalaislaulut, matkalaulut, soutulaulut, sotalaulut, rekilaulut, kuin pelimannimusiikkikin. Itä-Suomessa kansanperinnettä olivat myös itkuvirret.

Aineellinen ja teknologinen perinne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs merkittävä, nykyisinkin erittäin suosittu kansanperinteellinen tai kansanperinteestä kehittynyt ilmiö on suomalainen saunakulttuuri, johon edelleen kuuluu vanhoja tapoja ja teknologioita. Myös kansanperinteisesti valmistettuja puuveneitä on yhä paljon käytössä. Nykyisin lähinnä kesämökeissä, saunoissa ja maaseutuasunnoissa käytetty hirsirakentaminen perustuu jo esihistoriallisena aikana maaseudun rakennuksissa käytettyyn teknologiaan. Säilynyt on myös maaseudulta peräisin oleva talkooperinne, tapa kutsua lähiseudun ihmisiä töihin, lähinnä rakennustöihin, palkkiona ylläpito ja juhlat.

Käsityö, esim. neulominen, on myös Suomessa yleistä. Ryijy on esimerkki elävästä suomalaisesta käsityöperinteestä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haavio, Martti: Suomalainen mytologia. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.
  • Hautala, Jouko (toim.): Vanhat merkkipäivät. Kuvittanut Erkki Tuomi. 7. painos (1. painos 1948). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-162-3.
  • Hyry, Katja & Pentikäinen, Antti & Pentikäinen, Juha: Lumen ja valon kansa: Suomalainen kansanusko. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20101-4.
  • Korhonen, Teppo: Tekniikkaa, taidetta ja taikauskoa: Kirjoituksia aineellisesta kansankulttuurista. Tietolipas 162. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 951-746-009-0.
  • Kovalainen, Ritva & Seppo, Sanni: Puiden kansa. Kemiö: Helsinki: Hiilinielu tuotanto: Miellotar, 2006. ISBN 952-99113-1-9.
  • Kuisma, Juha: Tuli leivän antaa: Suomen ekohistoria. Helsinki Jyväskylä: Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5014-5.
  • Laaksonen, Pekka & Mettomäki, Sirkka-Liisa (toim.): Metsä ja metsänviljaa. Kalevalaseuran vuosikirja 73. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994. ISBN 951-717-767-4.
  • Lehikoinen, Heikki: Tuo hiisi hirviäsi: Metsästyksen kulttuurihistoria Suomessa. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-123-9.
  • Pentikäinen, Juha: Kalevalan maailma. Uusittu laitos. 1. laitos ilmestynyt 1987 Gaudeamuksen kustantamana nimellä Kalevalan mytologia. Helsinki: Yliopistopaino, 1989. ISBN 951-662-403-0.
  • Pentikäinen, Juha: Suomalaisen lähtö: Kirjoituksia pohjoisesta kuolemankulttuurista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 530. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1990. ISBN 951-717-625-2.
  • Sarmela, Matti: Suomen perinneatlas: Suomen kansankulttuurin kartasto 2. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 587. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994. ISBN 951-717-753-4. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Talve, Ilmar: Suomen kansankulttuuri. 3. tarkennettu ja täydennetty painos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 514. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1990. ISBN 951-717-553-1.
  • Vilkuna, Kustaa: Isien työ: Veden ja maan viljaa, arkityön kauneutta. 13. painos. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-02499-X.
  • Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto: Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. 24. painos (1. laitos 1950). Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 951-1-12544-3.
  • Virtanen, Leea: Suomalainen kansanperinne. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 471. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1988 (3. painos 1999). ISBN 951-717-500-0.
  • Vuorela, Toivo: Kansanperinteen sanakirja. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1979. ISBN 951-0-08803-X.
  • Vuorela, Toivo: Suomalainen kansankulttuuri. Porvoo Helsinki: WSOY, 1975 (4. painos 1998). ISBN 951-0-07190-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.