Suomen kielet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen kielellinen tilanne vuonna 2016

Suomi on kielellisesti verrattain homogeeninen maa, jossa suomen kielen asema on vahva, mutta maassa puhutaan pieneen asukaslukuun nähden useita kieliä: Ethnologue listaa Suomessa tavattavan 15 elävää kieltä.[1] Maan viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi, eikä laki määrittele erikseen vähemmistökieliä, vaikkakin se takaa valtion tuen joillekin kielille.[2] Kotimaisten kielten keskuksen mukaan vuonna 2016 Suomessa puhuttiin 157:ää eri äidinkieltä.[2] Suomessa puhuttaneen kuitenkin noin 500 eri kieltä äidinkielinä, jos pienetkin puhujayhteisöt huomioidaan.[2]

Suomessa henkilö voi vapaasti omalla ilmoituksellaan määritellä äidinkielensä väestötietojärjestelmään.[3]

Suomi ja ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2020 suomea puhui 86,9 % maan väestöstä ja ruotsia 5,2 %.[4] Molempia kieliä säätelee kielilaki, joka muun muassa velvoittaa virkamiehiä hallitsemaan molemmat viralliset kielet.[5] Suomen kielen puhujien määrä on laskenut 2010-luvun ja 2020-luvun taitteessa, sillä vuonna 2017 suomea puhui Suomessa 4 848 761 henkeä, ja vuonna 2020 heitä oli 4 811 067.[6] Samaan aikaan ruotsin puhujien määrä laski 289 052 puhujasta 287 871 puhujaan.[6]

1800- ja 1900-luvuilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen suurruhtinaskunnan virallinen kieli oli yksinomaan ruotsi vuosina 1809–1902. Suomen kielen virallisen aseman puolesta alettiin kampanjoida jo 1820-luvulla, ja asia eteni erityisen kovaa, kun vuonna 1863 julkaistiin niin sanottu kielireskriptin. Tätä ennen suomesta oli tehty ylimääräisellä asetuksella ylimääräinen oppiaine kaikissa poikakouluissa vuonna 1841, ja vuonna 1865 suomesta tuli ruotsin rinnalla koulukieli oppikouluissa ja kymnaaseissa.[7]

Ahvenanmaan tilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaa on ainoa Suomen alue, joka on yksinomaan ruotsinkielinen. Suomen kielilaki ei koske maakuntaa eikä suomi ole siksi pakollinen oppiaine Ahvenanmaan kouluissa.[8][5]

Viittomakielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viittomakielisten oikeudet on taattu Suomen perustuslaissa, minkä lisäksi vuonna 2015 voimaan astunut viittomakielilaki velvoittaa valtion edistämään viittomakielisten mahdollisuuksia käyttää kieltään. Lain mukaan viittomakielisen määritelmä ei ole sidoksissa henkilön mahdolliseen kuulovammaan.[9] Suomalaisen viittomakielen on voinut ilmoittaa äidinkielekseen Suomessa vuodesta 2008 alkaen.[10] Väestötietojärjestelmään suomalaisen tai suomenruotsalaisen viittomakielen äidinkielekseen oli vuoden 2014 loppuun mennessä ilmoittanut yli 500 henkilöä.[11] Erillisesti suomenruotsalaisen viittomakielen on voinut ilmoittaa äidinkielekseen väestötietojärjestelmään kesäkuusta 2021 alkaen.[12]

Suomalaista viittomakieltä käyttää arviolta noin 5 500 henkeä, joista kuuroja on arviolta 3 000. Suomenruotsalaista viittomakieltä käyttää arviolta noin 300 henkilöä, joista kuuroja on noin puolet.[13] Suomalaisen viittomakielen vaikutukset suomenruotsalaiseen kieleen ovat suuret johtuen suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjien vähäisestä määrästä ja viittojien yhteisön levittäytymisestä laajalle alueelle.[14] Vuonna 2020 Yleisradio tulkkasi linnan juhlat molemmilla kotimaisilla viittomakielillä ensimmäistä kertaa.[15]

Saamelaiskielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viisikielinen kyltti ivalolaisessa S-marketissa.

Suomen valtio tunnustaa kolme saamelaiskieltä: pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame. Näistä kaksi viimeisintä ovat erittäin uhanalaisia. Inarinsaamea puhutaan ainoastaan Suomessa; koltansaamea puhutaan myös jonkin verran Venäjän puolella rajaa. Pohjoissaamella on puhujia Suomessa noin 2 000, inarinsaamella 300–400 ja koltansaamella noin 300.[16] Näiden kolmen saamelaiskielen edustuksesta ja kehittämisestä vastaa Saamen kielineuvosto, joka toimii Saamelaiskäräjien alaisuudessa.[17]

Saamelaiskielillä on ollut vuodesta 1992 lähtien virallinen asema saamelaisten kotiseutualueilla (Inari, Enontekiö, Utsjoki ja Sodankylän pohjoisosat), joissa saamelaisilla on oikeus saada palvelua viranomaisilta omalla äidinkielellään.[18] Suomessa vain joka viides saamelainen merkitsee väestötietoihin äidinkielekseen saamen kielen.[19] Saamelaiskäräjien keräämien tietojen mukaan Suomessa on 10 463 saamelaista, mutta vuoden 2015 väestötietojen mukaan saame oli merkitty äidinkieleksi koko maassa 1 957 henkilölle, joista 1 347 asui saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella.[19] Vuodesta 2013 lähtien väestötietoihin on ollut mahdollista merkitä äidinkieleksi jokin tietty saamen kieli: etelä-, inarin-, kiltinän-, koltan-, luulajan- tai pohjoissaame.[19] Eri saamen kieliä oli vuoteen 2019 mennessä merkitty äidinkieleksi väestötietoihin hyvin vähäisessä määrin.[19]

Karjalan kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalan kielen asemasta on käyty keskustelua, ja kielitieteen piireissä on yhteisymmärrys siitä, että karjala on oma kielensä. Sillä on muun muassa oma ISO 639-3 -koodi (krl).

Karjalan katsotaan olevan autoktoninen kieli, eli se on pitkään Suomessa käytetty kieli.[2] Suomessa arvioidaan olevan noin 11 000 aktiivista karjalan puhujaa, joista suurin osa on Karjalan evakkoja ja heidän jälkeläisiään. Lisäksi noin 20 000 ihmisen arvioidaan osaavan kieltä jonkin verran.[20] Vuodesta 2011 lähtien karjalan kielen on voinut merkitä äidinkielekseen väestötietojärjestelmään.[21]

Yleisradio aloitti vuonna 2015 karjalankieliset uutiset (Uudizet karjalakse), jotka lähetetään joka perjantai Yle Pohjois-Karjalan kanavalla sekä Areenassa. Uutislähetys syntyy yhteistyössä Yleisradion, Karjalan Kielen Seuran ja Itä-Suomen yliopiston kanssa.[22]

Suomen romanikieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen romanikielen tulevaisuus on jo pitkään ollut uhattuna Suomessa. Vuonna 2012 arviolta vain 30 % Suomen 13 000 romanista osasi romanikieltä, ja sen osaaminen painottui iäkkäisiin romaneihin. Yhtenä syynä kielen käytön vähyyteen on ollut pätevien opettajien puute. Suomen romanikieli on myös ollut pitkään eristyksissä muista Euroopan romanikielistä.[23] Romanikieli on ennen kaikkea romanien kotikieli tai kryptolekti (salakieli), ja suurin osa sillä kirjoitetusta kirjallisuudesta on tarkoitettu joko kielen opiskeluun tai hengelliseen käyttöön.[24] Suomen romanien ensisijaisia kieliä ovat yhä enenevässä määrin suomi tai ruotsi.[25]

Myös Suomen romanikieli on autoktoninen kieli Suomessa.[2]

Vieraat kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen vieraskieliset vuonna 2020, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea, ruotsia tai saamelaisia kieliä.[26]

Vieraskielisten osuus on ollut Suomessa nousussa vuodesta 1990 asti, jolloin maan koko väestöstä noin 24 783 oli vieraskielisiä.[26] Vuonna 2019 vastaava luku oli ylittänyt 400 000 henkeä, ja vuonna 2020 vieraskielisiä oli Suomessa 432 847.[27][26] Eniten vieraskielisiä suhteessa kotoperäiseen väestöön on Ahvenanmaalla, pääkaupunkiseudulla, Närpiössä, Korsnäsissä, Pietarsaaressa ja Turussa. Vieraskielisen väestön osuus vaihtelee näillä alueilla 10–22 % välillä.[28]

Vuonna 2016 Suomen suurimmat vieraskieliset ryhmät olivat:[29]

Kieli Puhujia
Venäjä 75 444
Viro 49 241
Arabia 21 783
Somali 19 059
Englanti 18 758
Kurdi 12 226
Kiina 11 334
Persia 10 882
Albania 9 791
Vietnam 9 248

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Northern Europe Ethnologue. Viitattu 19.5.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e Kielet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.5.2021.
  3. Kielelliset oikeudet Suomen oikeusministeriön. Viitattu 3.11.2021.
  4. Väestö Tilastokeskus. 2021. Viitattu 19.5.2021.
  5. a b Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi Oikeusministeriö. Viitattu 19.5.2021.
  6. a b Tilastokeskus: Väestö tilastokeskus.fi. Viitattu 15.10.2021.
  7. Suomen kieli ja kirjallisuus Opetushallitus. Viitattu 19.5.2021.
  8. Nelson, Marie: Språksituationen på Åland – speciell, om inte unik (pdf) Institutionen för svenska och flerspråkighet. Viitattu 19.5.2021.
  9. Viittomakielet Oikeusministeriö. Viitattu 19.5.2021.
  10. Harva on ilmoittanut äidinkielekseen viittomakielen Yle Uutiset. 23.11.2012. Viitattu 3.11.2021.
  11. Korhonen, Johanna & Nieminen, Johanna: ”Sydämen puhetta Jumalan kanssa” Pääsiäisen ajan päivän rukouksia viittomakielelle käännettynä. Humanistinen ammattikorkeakoulu, 2019.
  12. Suomenruotsalaisen viittomakielen voi ilmoittaa nyt äidinkielekseen väestötietojärjestelmään - Suomi.fi www.suomi.fi. Viitattu 3.11.2021.
  13. Suomen kaksi viittomakieltä www.kielikello.fi. 3/2011. Viitattu 19.5.2021.
  14. Suomen viittomakielet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.5.2021.
  15. Yle välittää Linnan juhlat molemmilla kotimaisilla viittomakielillä ensimmäisen kerran Yle Uutiset. Viitattu 19.5.2021.
  16. Saamelaiset ja saamen kielet Samediggi. 2021. Viitattu 19.5.2021.
  17. Saamen kielineuvosto Samediggi. Viitattu 19.5.2021.
  18. Saame Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.5.2021.
  19. a b c d Vain joka viides saamelainen merkitsee äidinkielekseen saamen kielen – merkintä väestörekisterissä auttaisi kuitenkin turvaamaan saamenkieliset palvelut Yle Uutiset. 21.1.2019. Viitattu 3.11.2021.
  20. Kotimainen kielemme karjala Kielikello. 2/2019. Viitattu 19.5.2021.
  21. Valtioneuvoston kertomus korostaa yksilön kielellisiä oikeuksia - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 3.11.2021.
  22. Karjalankieliset uutiset alkavat Ylellä – Yle Uudizet karjalakse, jälgimäi! Yle Uutiset. Viitattu 19.5.2021.
  23. Romanikieli on vaarassa kadota Yle Uutiset. Viitattu 19.5.2021.
  24. Suomen romanikieli Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.5.2021.
  25. Romanikieli ja karjalan kieli Oikeusministeriö. Viitattu 19.5.2021.
  26. a b c Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskuksen PxWeb-tietokannat. Viitattu 15.10.2021.
  27. Vieraskieliset www.stat.fi. 2021. Viitattu 19.5.2021.
  28. Maahanmuuttajat väestössä Tilastokeskus. 2021. Viitattu 19.5.2021.
  29. Satavuotiaan Suomen kielet Kielikello. 4/2017. Viitattu 19.5.2021.