Tämä on lupaava artikkeli.

Luettelo maailmanperintöluettelon kohteista Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Suomessa on seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta, joista kuusi on kulttuurikohdetta ja yksi luontokohde.


Struve-a
Struve-b
Struve-c
Struve-d
Struve-e
Struve-f
Merenkurkku
Petäjävesi
Rauma
Sammallahdenmäki
Verla
Suomenlinna
Maailmanperintökohteet Suomen kartalla

Maailmanperintöluettelo on Unescon ylläpitämä järjestelmä, jonka tarkoituksena on suojella maailman ainutlaatuista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Luetteloon valittujen kohteiden ja alueiden katsotaankin olevan arvokkaimmat perintökohteet, joiden suojelulla ja säilyttämisellä pitäisi olla erityinen merkitys ihmiskunnan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymiselle.[1] Vuonna 2016 maailmanperintöluettelossa oli jo yli tuhat kohdetta.[2]

Unescon yleissopimus kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämisestä allekirjoitettiin vuonna 1972. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1987.[3][4] Suomea maailmanperintökomiteassa edustavat Museoviraston ja Metsähallituksen edustajat, apunaan asiantuntijoita Museovirastosta, Metsähallituksesta ja ministeriöistä. Jotta kohde voidaan esittää sisällytettäväksi maailmanperintöluetteloon, se tulee ensin sisällyttää kansalliseen aieluetteloon. Kulttuurikohteiden esitykset valmistelee opetus- ja kulttuuriministeriö tai Museovirasto, luontokohteiden esittelystä vastaa ympäristöministeriö. Sekakohteet, joilla on sekä kulttuuri- että luonnonperintöarvoja, ovat molempien viranomaisten vastuulla.[3]

Seitsemän maailmanperintöluetteloon valitun kohteen lisäksi Suomella oli vuonna 2019 kuusi kohdetta aielistalla.[5] Suomen on tarkoitus päivittää aielistaansa. Ympäristöministeriö ja Museovirasto ja keräsivät kansalaisilta ehdotuksia mahdollisista kohteista, ja ne saivat vuonna 2018 yhteensä noin kuusikymmentä kohde-ehdotusta.[6]

Kohde Kuva Sijainti Kriteerit Vuosi Kuvaus Viite
Merenkurkku – Höga kusten De Geer moraines at Kvarken.JPG Merenkurkku Luontokohde
VIII
2006 Merenkurkku – Höga kusten edustaa poikkeuksellista geologista arvoa: jääkauden jälkeinen maakohoaminen on siellä maailman nopeinta ja Merenkurkun saaristossa on nähtävissä useita jääkauden aikaisia muodostelmia, kuten De Geer -moreenia. Merenkurkun maailmanperintökohteeseen lasketaan myös Höga kustenin Ruotsin puoleinen osuus. [7]
Petäjäveden vanha kirkko Petäjävesi Old Church from south.JPG Petäjävesi Kulttuurikohde
IV
1994 Vanha kirkko on luterilainen maalaiskirkko, joka on poikkeuksellinen esimerkki Pohjois-Euroopan puukirkkorakentamisen perinteestä. [8]
Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue Sammallahdenmäki Bronze age burial site Huilu Long ruin.jpg Rauma (Lappi) Kulttuurikohde
III, IV
1999 Alueella on hiidenkiukaita ja kehäröykkiöitä. Yli 30 hautaröykkiötä kertoo hautaustavoista, yhteiskunnasta ja uskonnosta Pohjois-Euroopassa kolmentuhannen vuoden takaa. [9]
Struven ketju Alatornio Church 20121107.JPG 6 kohdetta:
Stuorrahanoaivi,
Aavasaksa,
Alatornion kirkko (kuvassa),
Oravivuori,
Tornikallio,
Mustaviiri
Kulttuurikohde
II, III, IV
2005 Struven ketju on kolmiomittausketju Jäämereltä Mustallemerelle kymmenen valtion alueella. Se oli ensimmäinen tarkka pidempi pituuspiirin mittaus. Lisäksi se on poikkeuksellinen esimerkki teknisestä rakennelmaryhmästä ja sillä on selkeä yhteys ihmisten kiinnostukseen Maan muodosta ja koosta. Suomen kuusi suojeltua pistettä sijaitsevat Enontekiöllä, Ylitorniolla, Torniossa, Jyväskylän Korpilahdella, Lapinjärvellä ja Pyhtäällä. [10]
Suomenlinna Suomenlinna.jpg Helsinki Kulttuurikohde
IV
1991 Suomenlinna on merilinnoitus 1700-luvun loppupuolelta, jokaja se on malliesimerkki 1600- ja 1700-lukujen linnoitusperinteestä, erityisesti bastionijärjestelmästä. [11]
Vanha Rauma Vanharauma3.jpg Rauma Kulttuurikohde
IV, V
1991 Vanha Rauma on parhaiten säilyneitä esimerkkejä pohjoiseurooppalaisesta arkkitehtuurista ja kaupunkilaiselämästä, ja lisäksi se on malliyksilö pohjoismaisesta puukaupungista. [12]
Verlan puuhiomo ja pahvitehdas Verla museum.jpg Kouvola (Jaala) Kulttuurikohde
IV
1996 Verla on pikkupaikkakunnan puunjalostusteollisuutta ja siihen liittyvä asuntoalue, joka on säilynyt poikkeuksellisen hyvänä esimerkkinä pienimuotoisesta paperiteollisuudesta, joka kukoisti Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. [13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ashworth, G. J. & Aa, Bart J. M. van der: Strategy and Policy for the World Heritage Convention: Goals, Practices and Future Solutions, s. 148. teoksessa Leask, Anna & Fyall, Alan (toim.): Managing World Heritage Sites. Elsevier, 2006. ISBN 0-7506-6546-7.
  2. World Heritage List World Heritage Centre. United Nations. Viitattu 11.12.2016. (englanniksi)
  3. a b Maailmanperintösopimus Museovirasto. Viitattu 11.12.2016.
  4. States Parties: Ratification Status World Heritage Centre. United Nations. Viitattu 11.12.2016. (englanniksi)
  5. Finland Unesco World Heritage Centre. Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
  6. Unescon maailmanperintöluetteloon ehdotettavia kohteita keränneeseen kyselyyn tuli toista sataa vastausta 9.7.2018. Ympäristöministeriö. Viitattu 23.7.2019.
  7. High Coast / Kvarken Archipelago UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
  8. Petäjävesi Old Church UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
  9. Bronze Age Burial Site of Sammallahdenmäki UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
  10. Struve Geodetic Arc UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
  11. Fortress of Suomenlinna UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
  12. Old Rauma UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
  13. Verla Groundwood and Board Mill UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)