De Geer -moreeni

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Samansuuntaisina kapeina harjanteina erottuvat De Geer -moreenit hallitsevat maisemaa monin paikoin Merenkurkun saaristossa. Kuva on Mustasaaren Raippaluodosta. Kuvassa niitä näkyy takana horisontissa.

De Geer -moreenit ovat aaltomaisia kapeita moreeniharjanteita, jotka voivat muodostaa laajojakin kymmenien tai jopa satojen harjanteiden kenttiä. Ilmakuvassa ne muistuttavat vanhan ajan pyykkilautaa.[1]

Kymmenien tai jopa satojen metrien pituiset harjanteet ovat syntyneet jääkauden aikana jäätikön vaikutuksesta. Jäätikkö kuljetti mukanaan kalliosta hiomaansa moreenia. De Geer -moreenit syntyivät jäätikön päätyessä matalaan veteen, aivan jäätikön kellumisrajaan melko ylävälle maaston alueelle.[1][2]

"Moreeniaaltojen" suunta on jäätikön virtaussuunnan vastainen. Harja on yleensä terävä ja aines jäätikön pohjamoreenia. Moreeniaallon suojan puoleinen rinne on monesti runsaskivisempi. De Geer -moreeniaaltojen korkeudet ovat 1–5 metriä, harjanteiden pituudet sadan metrin suuruusluokkaa ja harjanteiden välit 20–200 m, Suomessa keskimäärin 100–120 metriä.[1][2]

Suomessa lukumääräisesti eniten De Geer -moreeneita on maailmanluonnonperintökohteeksi nimetyssä Merenkurkun saaristossa, missä ne esiintyvät tiheinä ja symmetrisinä kenttinä.[2] Niitä esiintyy myös Etelä- ja Keski-Suomessa, esimerkiksi Uudenkaupungin ja Mynämäen seudulla sekä Hyvinkäällä ja sen lähistöillä.[1]

De Geer -moreenit ovat saaneet nimensä ruotsalaisen geologin Gerard De Geerin mukaan.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Zilliacus, H. 1987. De Geer moraines in Finland and the annual moraine problem. Fennia 165 (2), 147-239.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Mäkinen, Kalevi & Palmu, Jukka-Pekka & Teeriaho, Jari & Rönty, Hannu & Rauhaniemi, Tom & Jarva, Jaana: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 14/2007, 120 sivua. Helsinki: Ympäristöministeriö, Edita Prima Oy, 2007. ISBN 978-952-11-2662-8. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c De Geer -moreenit, Jään virtaussuuntaan nähden kohtisuorat moreeniselänteet Metsähallitus - Merenkurkun saaristo. Viitattu 2.07.2018.