Suomen talous

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen talous
Tavarajuna lähdössä Äänekosken sellutehtaalta.
Tavarajuna lähdössä Äänekosken sellutehtaalta.
Valuutta euro
Jäsenyydet Euroopan talousalue
Maailman kauppajärjestö, OECD
Tilastot
BKT 201 mrd € (2013)[1]
- per asukas 37 018  € (2013)[1]
- kasvu -1,2 % (2013)[1]
- toimialoittain alkutuotanto 2,7 %
jalostus 26,9 %
palvelut 70,4 %[1] (2013)
Inflaatio 1,5 % (2013)[2]
Köyhyysrajan alle
jäävien määrä
1 140 €/kk; 688 000 (2013) [3]
Gini-kerroin 26,1 (2012)[4][5]
Työvoima 2 676 000 (2013)[6]
Työttömyys 8,2 % (2013)[6]
Ulkomaankauppa ja -investoinnit
Vienti 56,9 mrd. € (2012)[7]
Vientituotteet Kemian teollisuuden tuotteet,
metsäteollisuuden tuotteet,
metallit ja metallituotteet[7]
Merkittävimmät
vientimaat
Saksa (12,0 %), Ruotsi (11,1 %)
Venäjä (8,3 %), Yhdysvallat (6,8 %)[7]
Tuonti 59,5 mrd € (2012)[7]
Tuontituotteet Kemian teollisuuden tuotteet,
kaivostoiminnan ja louhinnan tuotteet,
sähkö- ja elektroniikkateollisuuden tuotteet[7]
Merkittävimmät
tuontimaat
Venäjä (18,1 %), Saksa (12,6 %,)
Ruotsi (11,5 %), Kiina (6,3 %)[7]
Julkinen talous
Julkinen velka 93,1 mrd € (2011, EDP) / 49,3 % BKT:sta (2011)[8]
Budjetin tulot 50 437 milj. € (2012)[8]
Budjetin menot 53 446 milj. € (2012)[8]
Suomen reaalisen bruttokansantuotteen vuosimuutos (tähdellä merkityt ennusteita).

Suomen talous tarkoittaa taloudellista toimeliaisuutta Suomen valtion alueella. Suomi on pieni ja avoin talous, jonka bruttokansantuotteesta vienti muodostaa merkittävän osan. Suomi kuuluu Euroopan talousalueeseen ja käyttää yhteisvaluutta euroa.

Suomen talous on tyypiltään sekatalous. Valtaosa hyödykemarkkinoista toimii vapaiden markkinoiden mukaan, mutta julkinen valta on mukana merkittävässä osassa palvelutuotantoa. Vuonna 2009 julkisen sektorin osuus tuotannosta oli 20 %. Verojen osuus bruttokansantuotteesta on 43 %, eli Suomi sijoittui Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan maiden välimaastoon vuonna 2009.[9]

Suomen bruttokansantuote vuonna 2014 oli 204 miljardia euroa, eli samaa tasoa kuin vuonna 2006.[1] Asukasta kohden se oli 37 351 euroa.[1]Ostovoimakorjattuna se oli samaa tasoa kuin esimerkiksi Britanniassa tai Ranskassa.[10]

Vuonna 2013 Suomen julkisyhteisöjen velka oli 57 % bruttokansantuotteesta, eli samaa luokkaa kuin 1990-luvun laman aikana.[11] 1990-luvun alun laman seurauksena Suomeen syntyi vakava työttömyysongelma. Talouden toipumisen myötä työttömyys väheni tasaisesti, mutta se on jäänyt lähelle EU-maiden keskimääräistä tasoa. Vuonna 2012 työttömyysaste oli 7,7 % ja työllisyysaste 69,0 %.[12]

Suomen vaihtotase on ollut alijäämäinen vuodesta 2011 alkaen ja bruttokansantuotteen volyymin vuosimuutos on ollut negatiivinen vuodesta 2012.[1]

Talouden rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Suomen bruttokansantuote jakaantui toimialoittain seuraavasti:[1]

  • Alkutuotanto 2,8 %
  • Jalostus 26,5 %
  • Palvelut 70,6 %

Teollisuustuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teknologiateollisuus on kasvanut 1990-luvun alun laman jälkeen nopeasti ja on nykyään suurin teollisuuden ala. Siihen lasketaan elektroniikka- ja sähköteollisuus, kone- ja metallituoteteollisuus sekä metallien jalostus, joista osuuttaan on kasvattanut lähinnä elektroniikka- ja sähköteollisuus. Teollisuuden myydyn tuotannon arvo jakaantui nimikkeiden toimialan mukaan vuonna 2013 Suurimmilla aloilla seuraavasti:[13]

  • Metalliteollisuus 37 %
  • Kemianteollisuus 26 %
  • Metsäteollisuus 19 %
  • Elintarvike, juoma ja tupakka 11 %
  • Muu tehdasteollisuus 5 %
  • Kaivostoiminta 1,5 %
  • Tekstiili ja nahka 0,7 %

Palvelutuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 palvelujen rakenne jakaantui seuraavasti:[14]

  • Kiinteistö ja liike-elämän palvelut 26,4 %
  • Kuljetus, varasto ja tietoliikenne 18,4 %
  • Kauppa 17,4 %
  • Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 11,2 %
  • Koulutus 7,1 %
  • Rahoitus ja vakuutus 6,9  %
  • Hallinto 5,1 %

Julkinen sektori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on suuri julkinen sektori. Tavallisten julkishallinnon, maanpuolustuksen ja koulutuksen lisäksi suurin osa terveydenhuollosta on julkista. Kunnat järjestävät myös monia muita palveluja kuten esimerkiksi lasten ja vanhusten hoitoa sekä kirjastopalveluja. Julkisella sektorilla työskentelee 25 % työvoimasta. Kuntasektorilla on 526 000 ja valtiolla noin 142 000 työntekijää.[6]

Suomessa valtio on mukana monenlaisessa liiketoiminnassa. Sillä on omistuksia monissa entisissä valtion yrityksissä kuten Finnairissa, Fortumissa ja Sonerassa. Lisäksi se omistaa kokonaan yrityksiä, kuten VR-Yhtymän, joilla on monopoli rautateiden matkustajaliikenteessä. Lisäksi valtio omistaa neljä sosiaalisilla syillä perusteltua monopolia: Raha-automaattiyhdistys (raha-automaatit ja kasinot), Veikkaus (muut rahapelit), Fintoto (raviveikkaus) ja Alko (väkevien alkoholijuomien vähittäismyynti).

Vuoden 2016 alussa valtion yhtiöomistusten arvo oli noin 30 miljardia euroa.[15]

Valtion velka laski vuonna 2006 noin 59 miljardiin euroon eli 35,1 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Laman jälkeen sen osuus kävi huipussaan vuonna 1996, jolloin se oli 67 %. Vuodesta 2008 velan määrä on kasvanut ollen vuonna 2012 noin 84 miljardia euroa eli 43,6 % bruttokansantuotteesta. Julkisyhteisöjen velka (EDP) oli vuonna 2013 arviolta 110,2 miljardia euroa eli 57 % bruttokansantuotteesta.[8] Kehitysapua Suomi antoi vuonna 2013 yhteensä 1 081,1 miljoonaa euroa, eli 0,56 prosenttia bruttokansantuotteesta.[16]

Ulkomaankauppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen Verkaranta, Suomen teollisuuden syntysijoja.
Suomalaista muotoilua.

Viennillä on suuri merkitys Suomen taloudelle. Vuonna 2013 tavaroiden ja palveluiden viennin bruttokansantuoteosuus oli 40,1 %; tuonnin vastaava osuus oli 40,2 %.[17] Tavaroiden ja palveluiden viennin arvo vuonna 2013 oli noin 78 miljardia euroa.[17]

Noin 60 % Suomen kansainvälisestä kaupasta on Euroopan unionin sisäistä kauppaa. Suomen osuus on EU-maiden pienimpiä. Suomen tärkeimmät kauppakumppanit 2014 olivat Saksa, Venäjä, Ruotsi, Alankomaat, Kiina, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska.[18] 1990- ja 2000-vuosikymmenten ajan Suomen kauppatase oli positiivinen eli vienti oli tuontia suurempaa, mutta vuonna 2011 kauppatase kääntyi alijäämäiseksi.[18]

Vienti ja tuonti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen vienti lisääntyi 90-luvun laman jälkeen ja erityisesti vuonna 2000 sekä vuosina 2004–2007. Vienti romahti 2009, mutta nousi pian 56 000 miljoonan euron tasolle. Vuonna 2014 tavaraviennin kokonaisarvo oli 55 829 miljoonaa euroa ja tavaratuonnin puolestaan 57 608 miljoonaa euroa. Tärkeimpiä vientituotteita olivat kemian teollisuuden tuotteet, kuten polttoaineet, ja metsäteollisuuden tuotteet. Myös metallit ja metallituotteet, koneet ja laitteet sekä sähkö- ja elektroniikkateollisuuden tuotteet muodostivat huomattavan osan viennistä.[18][19]

Suurimmat kauppakumppanit vuonna 2014[18]:

Maa Osuus viennistä Osuus tuonnista
Saksa 12,0 % 13,4 %
Venäjä 8,3 % 15,0 %
Ruotsi 11,1 % 11,4 %
Alankomaat 6,1 % 6,3 %
Kiina 4,6 % 6,5 %
USA 6,8 % 3,8 %
Iso-Britannia 5,4 % 3,2 %
Ranska 2,7 % 3,2 %
Viro 3,2 % 2,6 %
Norja 2,8 % 2,8 %

Investoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Investointien osuus bruttokansantuotteesta oli Suomessa vuonna 2013 noin 21%. Kiinteistä investoinneista 56% oli erilaisia rakennuksia ja 22% koneita ja laitteita. Kokonaisinvestoinneista tehdasteollisuuden osuus on laskenut ja on enää noin 15%.[20]

Tutkimus- ja kehittämismenojen osuus investoinneista on noussut. Vuonna 2013 ne olivat 6,7 miljardia euroa, eli noin 3,3 % bruttokansantuotteesta. Yritysten panostus tutkimukseen ja kehitykseen on kansainvälistä tasoa.[20]

Kulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2013 noin 1,3 miljoonaa asuinrakennusta. Asumiseen käytettiin noin 25 prosenttia tuloista ja noin 60 prosenttia asui omistusasunnossa. 42 prosenttia asui yksin, 33 prosenttia kaksin ja 25 prosenttia useamman hengen asunnossa. Tilaa oli keskimäärin 40 neliömetriä per henkilö.[21]

Sähkö maksaa 8-12 senttiä kilowattitunnilta.[22] 74 prosentilla väestöstä on auto.[23] Henkilöautoja on lähes 3,2 miljoonaa ja muita ajoneuvoja puoli miljoonaa.[24]

Elintarvikkeisiin käytettiin keskimäärin 11 prosenttia kotitalouksien tuloista. Lisäksi alkoholiin ja tupakkaan käytettiin viisi prosenttia.[23] Kulttuuriin ja vapaa-aikaan käytettiin 10 prosenttia tuloista. Terveyteen käytettiin neljä prosenttia ja koulutukseen vain 0,4 prosenttia.[23]

Rahapolitiikka ja inflaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen käytössä oleva rahayksikkö on ollut vuodesta 1999 lähtien euro. Aluksi euro oli vain laskennallinen valuutta, johon sitä edeltänyt markka oli kiinnitetty. 1. tammikuuta 2002 eurokolikot- ja setelit otettiin käyttöön, ja 28. helmikuuta 2002 jälkeen vain euroa on voinut käyttää maksuvälineenä. Euron ja markan välinen vaihtokurssi oli 5,94573.[25]

Suomen liittyminen yhteisvaluuttaan tarkoitti rahapoliittisen liikkumavaran huomattavaa supistumista. Päätökset rahamäärän muutoksista ja korkotasosta tehdään Euroopan keskuspankissa. Aikaisemmin niiden avulla voitiin vaikuttaa inflaatioon ja talouskasvuun. Toisaalta yhteisvaluutta tuo huomattavasti aikaisempaa vakaamman ympäristön ja laajan kotimarkkina-alueen suomalaisille yrityksille.[26][27]

Hintojen nousu eli inflaatio oli Suomessa sotien jälkeen nopeaa. Koska viennin kilpailukyky kärsi inflaatiosta, korjattiin tilannetta aikaisemmin jokseenkin säännöllisesti devalvaatioilla. Viimeisin näistä jouduttiin tekemään laman seurauksena vuonna 1991.[28]

1990-luvun laman jälkeen Suomi sitoutui EMUn vaatimaan matalan inflaation politiikkaan. Euron myötä devalvaatiot ovat mahdottomia ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi matala inflaatio on tärkeää. Inflaatio on pysynyt Suomessa viime vuodet alhaalla, mutta hintataso on pysytellyt joitain prosenttiyksiköitä OECD-maiden keskiarvoa korkeammalla.[14] Vuoden 2012 keväällä tehdyn ruoan ja alkoholittomien juomien hintavertailun mukaan kuluttajahinnat ovat Suomessa 19 prosenttia EU:n keskiarvon yläpuolella.[29]

Työmarkkinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan noin 2,68 miljoonaa työntekijää (vuonna 2014). Naiset osallistuvat työmarkkinoille aktiivisesti. Palkansaajista noin 65 % on järjestäytynyt eli kuuluu ammattiliittoon[30]. Palkansaaja voi hankkia kahden vuoden ansiosidonnaisen työttömyysturvan ammattiliiton kautta tai kuulumalla ammattiliitoista riippumattomaan työttömyyskassaan. Yrittäjiä tai yrittäjäperheeseen kuuluvia oli vuonna 2014 343 000.[6]

Työttömyys oli hitaassa laskussa 90-luvun laman jälkeen. Vuonna 1994 työttömyys oli 16,6 %.[6] Käytännössä työttömien osuus oli vieläkin suurempi, sillä moni siirtyi työvoiman ulkopuolelle huonon työmarkkinatilanteen seurauksena. Nämä ns. piilotyöttömät eivät näy työvoimaviranomaisten tilastoissa työttöminä työnhakijoina.[31] Suomessa on käytössä hyvin aktiivinen työvoimapolitiikka. Tämä tarkoittaa, että työllistymistä pyritään edesauttamaan aktivointitoimenpiteilla, kuten koulutuksella ja tukityöllistämisellä. Työttömyysturva jakaantuu työmarkkinatukeen ja työttömyyspäivärahaan, joka on ansiosidonnaista riippuen työssäoloehdon täyttymisestä ja työttömyyskassan jäsenyydestä. Ansiosidonnaista päivärahaa maksetaan 500 päivän ajan viideltä päivältä viikossa eli noin kahden vuoden ajan.[32]

Suomen työmarkkinoiden erikoisuus on tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli TUPO ja alakohtaiset työehtosopimukset. TUPO:ssa ammattiyhdistysliike ja työnantajajärjestöt pyrkivät sopimaan vuosittaiset palkankorotukset ja työmarkkinalainsäädännön muutokset. Suoranaista vähimmäispalkkaa ei ole määritelty, vaan se määräytyy alakohtaisesti työehtosopimusten perusteella.[33][34]

Energiatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Energia Suomessa
Energian kokonaiskulutus Suomessa energialähteittäin 2015 alkupuolella. Puupolttoaineet (26 %), öljy (23 %) ja ydinvoima (18 %) ovat selvästi suurimmat energianlähteet.[35]

Energiankulutus asukasta kohti on Suomessa Euroopan unionin suurinta. Syitä ovat paljon energiaa kuluttava teollisuus (noin puolet kulutuksesta), korkea elintaso, kylmä ilmasto (lämmitykseen 25 % kulutuksesta) ja pitkät etäisyydet (liikenne 16 %). Energiankulutuksen kasvu pysähtyi 2000-luvulla ennen kaikkea teollisuuden muutosten takia. Raskas teollisuus on vähentynyt ja teollisuuden energiatehokkuus parantunut. Uusia energiankuluttajia ovat kansainvälisten yritysten palvelinkeskusten konesalit.[36][37]

Energiantuotannon tärkeimmät lähteet ovat puupolttoaineet, öljy ja ydinvoima.[35] Vuonna 2014 uusiutuvan energian eri muotojen osuus energiankulutuksesta oli yhteensä 32 %.[38] Uusiutuvasta energiasta 83 prosenttia on puupohjaista bioenergiaa. Metsäteollisuuden jäteliemet ovat suurin uusiutuvan energian lähde Suomessa. 14 prosenttia uusiutuvasta energiasta tuotetaan vesivoimalla.[39]

Sähkön kuluttajahinta Suomessa on Euroopan keskitason alapuolella.[40] Liikenteen polttoaineiden hinnat ovat Suomessa Euroopan korkeimpien joukossa.[41][42]

Haasteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoltosuhteen muutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimpana talouden lähivuosien haasteena pidetään väestön ikääntymistä ja sitä seuraavaa huoltosuhteen muuttumista huonompaan suuntaan.[43] Eläkeläisten osuuden kasvu on varsin uusi ilmiö maailmassa, joten sen vaikutuksista tiedetään verrattain vähän. Odotettavissa kuitenkin on, että terveydenhuoltomenot tulevat nousemaan. Myös suurten ikäpolvien korkeiden eläkkeiden kustannuksista pelätään aiheutuvan ongelmia, vaikka Suomi on osittain rahastoivan eläkejärjestelmänsä ansiosta paremmassa asemassa kuin monet muut Länsi-Euroopan maat.[44][45]

Työllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka maan työllisyys on noussut viime vuosina, OECD varoittaa erityisesti nuorten ja vanhojen työttömyydestä.[43]

Asunnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallisesti Suomi on ollut OECD-maiden herkimpiä asuntokuplasta johtuville talouskriiseille. Vaikka kotitalouksien velka onkin tällä hetkellä alhainen kansainvälisesti verrattuna, se on kasvanut nopeasti viime vuosina ja kotitalouksien käytettäviksi jäävät tulot ovat riippuvaisia korkotasosta.[43]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen taloushistoria
Markan kolikko vuodelta 1990.

Esihistoriallinen Suomi ( -1150)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Suomen alue oli jo kivikaudella (n. 10000-1500 eaa.) osa laajaa vaihdantaverkostoa. Esimerkiksi piikivi tuli Suomeen nykyisen Venäjän alueelta. Maanviljely ja karjanhoito saapuivat Suomeen kauden lopulla Baltiasta, mutta metsästys ja keräily pysyivät vielä pitkään pääelinkeinoina.

Pronssikauden (1500-500 eaa.) vilkas kauppa ulottui myös Suomeen, jonka tärkeimmäksi kauppatavaraksi on arveltu turkiksia. Valumuottilöydöt todistavat myös paikallisesta erikoistumisesta pronssinvalantaan.

Pronssikauden jälkeisen arkeologisesti vähälöytöisen jakson jälkeen kauppa yleistyi taas roomalaisella rautakaudella (0-400 jaa.). Rautaesineitä tuotiin maahan mutta niitä myös valmistettiin itse järvi- ja suomalmista. Varsinkin rannikolla ja Hämeessä kaskimaanviljely vakiintui vähitellen keski- ja myöhäisrautakauden edetessä (400–1150/1300 jaa.) tärkeimmäksi elinkeinoksi. Muutamat rikkaat haudat Länsi-Suomessa todistavat luultavasti kotimaisista kaukokauppiaista erityisesti viikinkiaikana (800–1025 jaa.). Esihistoriallisen kauden lopulla läntisten (lähinnä tanskalaisten, svelaisten ja gotlantilaisten) sekä itäisten (lähinnä novgorodilaisten) kauppiaiden välinen taistelu etupiireistä Suomessa kiihtyi.

Ruotsin vallan aika (1150-1809)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin vallan aikana Suomeen perustettiin ja kehittyi kaupunkeja kuten Turku ja Viipuri, joista muodostui myös paikallisia kaupankeskuksia. Suomi säilyi edelleen taloudeltaan maatalousvaltaisena. Runsaat metsät antoivat leiman jo tuon ajan taloudelle. Puuta käytettiin vielä lähinnä polttoaineena mm. metallin teollisuudessa erityisesti masuuneissa.

Venäjän vallan aika (1809-1917)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän vallan aikana Suomea muokattiin vuorostaan Venäjän osaksi. Tätä perua on myös Suomen muusta Euroopasta poikkeava rautateiden raideleveys. Suomen teollistuminen alkoi 1860-luvulla sahateollisuudesta, mutta vielä 1900 sai 73 % kansasta elantonsa maanviljelystä[46]. Suomi sai oman rahan, markan.

Suomen tärkeimmät kauppakumppanit olivat Venäjä, Saksa ja Englanti. Tärkein tuontitavara oli vilja, jota tuotiin Venäjältä ja Saksasta.

Itsenäisyyden aika (1917-)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1917-1939[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metalli- ja telakkateollisuus alkoivat kehittyä ensimmäisen maailmansodan alkuvuosina, mutta 1917 vienti Venäjälle lopetettiin ideologisista syistä. Puuta alettiin käyttää paperin valmistukseen.

Sodan jälkeisinä vuosina Suomi sai lainaa Yhdysvalloista nälänhädän estämiseen. Jo 1922 teollisuustuotanto oli saavuttanut sotaa edeltävän tason. 1930-luvulla talouskasvu jatkui, ja 1938 Suomi oli jo bruttokansantulolla mitattuna neljänneksen Euroopan keskiarvoa rikkaampi.lähde?

Maailmansotien jälkeen (1945-1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen reaalisen bruttokansantuotteen vuosimuutos 1975-2007

Toisen maailmansodan jälkeen talous oli kriisissä. Sotakorvaukset veivät suuren osan vientipotentiaalista, mutta toisaalta vauhdittavat teollistumista. Niihin pohjautuen 1950-luvulla metalliteollisuuden vienti Neuvostoliittoon jatkui kuitenkin lähes ilman kilpailua muista länsimaista. Vienti länteen, etenkin Länsi-Saksaan ja Britanniaan, alkoi kasvaa 1960-luvulla.[47] 1960-luvulla alettiin laajentaa hyvinvointivaltion etuja.

1970-luvulla muuttoliike töiden perässä muihin maihin vihdoin taantui elintason kohoamisen myötä. Suomen talous onkin kokenut valtavan harppauksen lyhyessä ajassa ja se on aiheuttanut myös ongelmia. Esimerkiksi kaupungistuminen on ollut hyvin nopeaa, ja se jatkuu edelleen kohti suurimpia kaupunkeja. 1980-lukuun mennessä Suomesta oli tullut yksi maailman vauraimmista maista.

Suomen talouskehityksen politiikka oli ulkomaaninvestointien suhteen kansainväliselläkin tasolla hyvin torjuvaa. 1930-luvulla säädettiin laki, jonka mukaan yli 20% ulkomaanomistuksen osuus yrityksessä luokiteltiin "vaaralliseksi". Vuonna 1987 tämä nostettiin 40%:iin, mutta kauppa- ja teollisuusministeriön piti yhä hyväksyä kaikki ulkomaaninvestoinnit. Ulkomaaninvestointien liberalisointi tuli vasta 1993 EU-jäsenyyttä valmistelevien toimenpiteiden myötä.[48]

1980-luvulla Suomessa vallitsi voimakas taloudellinen nousukausi, joka kesti koko vuosikymmenen. Yksi syy nousukauden pitkittymiseen ja ylikuumenemiseen oli ulkomaisen luotonhakemisen vapautuminen. Aiemmin luoton hakeminen ulkomailta oli luvanvaraista, mutta Suomen pankki vapautti luoton hakemisen 1986[49] ja tämä johti laajamittaiseen yrityksien lainanhakuun ulkomailta. Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa halvempaa. Myös pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui ja luottokanta kasvoi enimmillään yli 100 % vuodessa.[50] Edellä mainitut seikat johtivat kansantaloudessa olevan rahamäärän voimakkaaseen kasvuun, joka puolestaan nosti asuntojen ja liiketilojen hintoja voimakkaasti. Syntyi kiinteistö- ja pörssikupla, jonka aikana syntyi nopeasti velkarahoituksella suuria omaisuuksia. Termi kasinotalous kuvasi lainarahalla ja sijoittamisella rikastumista.

1990-luvun alussa Suomi ajautui syvään lamaan. Laman syynä oli rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen: edellä mainittu 1980-luvun rahapolitiikka, yritysten epäonnistuneet investoinnit ja liiallinen velkaantuneisuus, pankkikriisi, Markan spekulointi valuuttamarkkinoilla ja siitä seurannut rahapolitiikan kiristyminen sekä Neuvostoliiton kanssa käydyn clearing-kaupan loppuminen vuosikymmenen vaihtuessa. Laman merkit näkyvät vielä 2000-luvullakin, vaikka Suomen talouden voidaankin sanoa olevan jo hyvässä kunnossa.

Euroopan unionin aika (1995- )[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi liittyi 1995 Euroopan unioniin. EU on ollut ennen muuta taloudellinen liitto, johon Suomen talous on yhä syvemmin integroitunut. Tästä esimerkkejä ovat EMU-maiden yhteinen valuutta euro, yhteinen tullipolitiikka sekä tavaroiden ja pääomien vapaa liikkuminen. Palvelujen ja ihmisten liikkumista EU on myös merkittävästi helpottanut joskaan ei ainakaan vielä täysin vapauttanut.

Jo vuonna 1992 teollisuus oli lähtenyt kasvuun ja talous alkoi tervehtyä nopeasti. Bruttokansantuote alkoi kasvaa vuoden 1993 puolivälissä, tosin työttömyys säilyi korkeana aina n. vuoteen 2005 saakka.

Vuosituhannen vaihteessa niin sanottu IT-kupla aiheutti lyhyen taantuman. Muuten Suomen talous on kasvanut ripeästi EU-vuosina. Vuonna 2007 Suomella oli henkilöä kohden mitatun ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen perusteella maailman 11. suurin talous sekä IMF:n että Maailmanpankin mukaan.

2000-luvun lopun taantumasta hyvin toipuneeseen Suomen talouteen alkoi vuoden 2011 lopulla vaikuttaa euroalueen velkakriisi. Samalla kauppatase kääntyi alijäämäiseksi. Bruttokansantuote laski vuonna 2012 0,2 prosenttia.

Suomen talous lähti nousuun muuta EU:ta hitaammin. Vuosina 2015-2016 Suomen taloudenennustetaan kasvavan ainoana EU-maana alle prosentin vuosivauhtia.[51]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Kansantalous Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2015.
  2. Hinnat ja kustannukset Suomi lukuina 2014. 17.1.2014. Tilastokeskus. Viitattu 14.7.2014.
  3. Iisalmen sanomat 12.10.2013
  4. OECD:n tilasto
  5. The World Factbook: Suomi CIA. (englanniksi)
  6. a b c d e Työmarkkinat Suomi lukuina 2014. 24.3.2014. Tilastokeskus. Viitattu 14.7.2014 5.1.2012.
  7. a b c d e f Kauppa Suomi lukuina 2014. 9.4.2014. Tilastokeskus. Viitattu 14.7.2014.
  8. a b c d Julkinen talous Suomi lukuina 2014. 2013-14. Tilastokeskus. Viitattu 14.7.2014.
  9. Tilastokeskus: Suomi lukuina 2011
  10. GDP per capita, PPP (current international $) Maailmanpankin tietokanta. Viitattu 30.9.2014
  11. Stat.fi Julkinen talous. Viitattu 30.9.2014
  12. Suomi lukuina 2013. Viitattu 30.9.2014.
  13. Teollisuustuotanto 2013 Tilastokeskus. Viitattu 9.7.2015.
  14. a b Elinkeinoelämän Keskusliitto: Tietoa Suomen taloudesta
  15. Juha Sipilän 30 miljardin pesänjako – alkaako hallitus myydä valtion omistuksia? Helsingin Sanomat. 26.1.2016. Viitattu 27.1.2016.
  16. Kehitysyhteistyön toteutuneet maksatukset Tilastoja Suomen kehitysyhteistyömaksatuksista vuodelta 2013. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 14.7.2014
  17. a b http://ek.fi/mita-teemme/talous/perustietoja-suomen-taloudesta/ulkomaankauppa/
  18. a b c d http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_kotimaankauppa.html
  19. Tilastokeskus - Ulkomaankauppa www.stat.fi. Viitattu 2015-12-29. fi
  20. a b Tuotanto ja investoinnit Tietoa Suomen taloudesta. Elinkeinoelämän Keskusliitto. Viitattu 9.7.2015.
  21. Asuminen Suomi lukuina. 2014. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2015.
  22. Sähkön hinta kuluttajatyypeittäin 1994–, c/kWh
  23. a b c Tulot ja kulutus Suomi lukuina. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2015.
  24. Liikenne ja matkailu Suomi lukuina. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2015.
  25. Suomi siirtyy euroon 2001. Valtiovarainministeriö. Viitattu 24.1.2016.
  26. Valtion budjetin laatimisprosessi Taloustieto. ETLA. Viitattu 24.1.2016.
  27. Salo, Sinikka: Euro, rahoitusmarkkinat ja yritykset Suomen Pankki. 2004. Viitattu 24.1.2016.
  28. Suvanto A: Miksi markasta ei tullut kovaa valuuttaa ? Euro.fi. 2004. Viitattu 24.1.2016.
  29. Ruoka ja alkoholittomat juomat Suomessa 19 prosenttia EU:n keskitasoa kalliimpia Tilastokeskus. Viitattu 24.1.2016.
  30. Teollisuudessa palkansaajien järjestäytymisaste suurin (Työ- ja elinkeinoministeriön tiedote) 12.8.2015. Viitattu 20.12.2015.
  31. Suuri työttömyyshaaste Taloustieto. 2007. Viitattu 5.12.2015.
  32. Työttömyyspäiväraha YTK. Viitattu 24.1.2016.
  33. Kauppinen T: Suomen työmarkkinamalli Suomen poliittinen järjestelmä. Viitattu 24.1.2016.
  34. 2.1.2.3.3 Työehtosopimusten määräyksiä Virtuaalilakimies. Viitattu 24.1.2016.
  35. a b Energian kokonaiskulutus energialähteittäin Energian hankinta ja kulutus. ISSN=1799-795X. 2. vuosineljännes 2015.. Tilastokeskus. Viitattu 1.10.2015.
  36. Energiankulutus ei enää kasva Ympäristöhallinto. 22.4.2015. Viitattu 1.10.2015.
  37. Energian loppukäyttö 2014 Motiva. Viitattu 2.10.2015.
  38. Uusiutuvan energian osuus kokonaisenergiasta 2014 Tilastokeskus. Viitattu 3.10.2015.
  39. Uusiutuvien energiamuotojen edistäminen (PDF) (Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 213/2010) Viitattu 12.10.2025.
  40. Electricity prices for household consumers (Fig 1. & Fig. 4) Energy price statistics. 5/2015. Eurostat. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  41. Consumer prices per litre (inclusive of duties and taxes) Euro-Super 95 14/09/2015 (PDF) European Commission. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  42. Consumer prices per litre (inclusive of duties and taxes) Automotive gas oil (Diesel oil) 14/09/2015 (PDF) European Commission. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  43. a b c OECD Economic Survey of Finland 2006
  44. Työeläkkeiden rahoituslähteet Eläketurvakeskus. 2015. Viitattu 24.1.2016.
  45. Eläkemenot ja eläkemenoennusteet - kansainvälinen vertailu Eläketurvakeskus. Viitattu 24.1.2016.
  46. Kimmo Pietiläinen: Kansalaiskalenteri 1991, WSOY 1990, s. 75
  47. http://www.historiaaabille.fi/kurssi4/kurssi4_kokoava2.html
  48. Chang, Ha-Joon: Bad Samaritans, Business Books 2007, s. 84-85
  49. taloustieto.fi
  50. Irma Hyvärinen, Turun Seudun osuuspankki: vähittäispankkitoiminnan historia
  51. EU:n taloudet nousevat alhosta eri tahtia – Suomi jatkaa kitukasvuisten kerhossa hs.fi. 5.12.2015. Viitattu 6.12.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hautala, Heikki: Suomen talouselämän rakenne ja kehitys. Kuvitus: Eila Sinivuori. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28450-5.
  • Chaker, A.N.: The Finnish Miracle: Ihanuuksien ihmemaa. Suomennos: Liisa Poikolainen. Helsinki: Talentum, 2011. ISBN 952-141-677-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]