Viron talous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viron reaalisen bruttokansantuotteen vuosimuutos.

Viron talous kuuluu kehittyvien markkinoiden joukkoon. Viron talous kasvoi voimakkaasti aina 1990-luvun puolestavälistä vuoteen 2007 asti, jolloin maailmanlaajuinen talouskriisi iski Viroon. Vuodesta 2010 talous on jälleen kasvanut. Viro on Euroopan unionin, Maailman kauppajärjestön (WTO) ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) jäsen. Viro otti euron käyttöön 1.1.2011.

Viro otti käyttöön tasaveron ensimmäisten maailman maiden joukossa vuonna 1994, tulovero on 1.1.2015 alkaen 20 %[1]. Viroon tuli väkilukuun suhteutettuna enemmän ulkomaisia investointeja 1990-luvun toisella puoliskolla kuin yhteenkään muuhun Keski- ja Itä-Euroopan maahan.[2]

Taloudellisen vapauden indeksin vuoden 2012 tilaston mukaan Viron talous on 179 maasta 16. vapautunein, ja maa sijoittui korkeimmalle entisistä neuvostotasavalloista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen toista maailmansotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen toista maailmansotaa Viron talous perustui maatalouteen, mutta maassa oli kasvava teollisuussektori, kuten Suomessa. Virolaiset tuotteet, kuten voi, maito ja juusto, olivat Länsi-Euroopassa laajasti tunnettuja. Suurimmat kauppakumppanit olivat Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta, vain noin kolme prosenttia kaupankäynnistä suuntautui naapurimaahan Neuvostoliittoon.

Viron itsenäistymisen jälkeen maan teollisuus suunnattiin erityisesti tyydyttämään kotimaan markkinoiden tarpeet. Yhdysvalloista vuonna 1929 alkanut suuri lama tuntui myös Virossa 1930-luvun alussa, talouden nousu alkoi taas vuosikymmenen puolivälissä. Samalla valtion osuus Viron teollisuudesta kasvoi huomattavasti.[3]

Viron maataloustuotanto kasvoi 1930-luvulla huomattavasti ja suurin osa viljelykelpoisesta maasta otettiin käyttöön. Valtion varoin uudisalueille onnistuttiin luomaan noin 5 000 uutta maatilaa.[4]

Neuvosto-Viron talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1940 Neuvostoliitto miehitti Viron, ja sodan jälkeen Viron taloutta alettiin integroida sosialistiseen suunnitelmatalouteen. Suomella ja Virolla oli lähes sama bruttokansantuote (BKT) henkeä kohti ennen Viron talouden sosialisointia. Vuonna 1987 Suomen BKT henkeä kohti oli 14 370 Yhdysvaltain dollaria, kun taas silloisessa sosialistisessa Neuvosto-Virossa se oli vain 2 000 dollaria.[2]

Talouden modernisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virossa nousi valtaan vuonna 1992 nopeita muutoksia luvannut liberaalioikeisto, ja maa ryhtyi pääministeri Mart Laarin johdolla toteuttamaan hyvin pitkälle menevää liberalistista politiikkaa.[5] Viro on harjoittanut uudelleenitsenäistymisestään lähtien Baltian maiden liberaaleinta ja markkinavetoisinta politiikkaa.[5]

Talousreformit ovat nostaneet maan entisten SEV:n jäsenmaiden parhaiten pärjäävien talouksien joukkoon. Lähes olematon valtionvelka, tasaveron käyttöönotto, kilpailukykyinen yksityinen pankkisektori, hyvä ympäristö ulkomaisille investoinneille ja innovatiiviset internetpalvelut ovat olennainen osa Viron nykyistä talouselämää.

Viron merkittävimmät pankit uudelleenitsenäistymisen jälkeen olivat Hansabank ja Eesti Ühispank, jotka kummatkin myytin ruotsalaisille liikepankeille. Hansabank siirtyi Swedbankin omistukseen ja Eesti Ühispankista tuli osa SEB:tä.

Tallinnan täysin sähköisesti toimiva pörssi avattiin vuonna 1996. Vuonna 2001 Helsingin pörssi osti sen, ja myöhemmin Tallinnan pörssistä tuli osa OMX-yhtiötä.

Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron talous oli yksi maailman nopeimmin kasvavista. Vuosien 2001 ja 2013 välillä Viron todellinen bruttokansantuote on kasvanut 152,6 %, kun samalla ajanjaksolla EU 28 maissa todellinen BKT on kasvanut vain noin 114 %[6]. Kansainvälisen talouskriisin alettua vuonna 2008 Viron talous lähti nopeaan laskuun.

Venäjän viennin ongelmat 1990-luvulla aiheuttivat suuria vaikeuksia erityisesti maanviljelijöille. Euroopan unioniin liittymisen jälkeen elintaso maanseudulla on noussut suuresti. Työttömyysaste oli Virossa heinäkuussa 2006 yksi Euroopan alhaisimmista, eli 4,2 prosenttia, kun se vielä 2001 oli 12,6 %. Kansainvälisen talouskriisin vuoksi Viron työttömyysaste nousi nopeasti, ja vuonna 2008 työttömyysaste oli kohonnut jo 11,4 prosenttiin.[7].

Vuoden 2008 ensimmäisellä neljänneksellä Viron talouskasvu oli vain 0,2 %. Maan hallitus teki alkuvuonna 2008 negatiivisen lisäbudjetin, joka hyväksyttiin Riigikogussa. Budjetin verokertymä laski vuodelle 2008 6,1 miljardiin Viron kruunuun, ja menot arvioitiin noin 3,2 miljardiin kruunuksi.[8] Maan talous kuitenkin jatkoi hiipumistaan supistuen toisella neljänneksellä 1,1 % ja kolmannella 3,3 % edellisvuodesta.[9] Vuonna 2008 Viron talous putosi kokonaisuudessaan 3,6 prosenttia.[10]

Vuonna 2008 Viron bruttokansantuote oli 16,3 miljardia euroa ja keskipalkka noin 780 euroa.[7]

Viron talouteen vaikuttavat eniten Saksa, Suomi ja Ruotsi, jotka ovat maan kolme suurinta kauppakumppania. Maan hallinto on viime aikona korottanut huomattavasti innovaatioihin käytettäviä rahasummia. Hallinto on myös ottanut tavoitteekseen nostaa Viron BKT henkeä kohti Euroopan unionin viiden suurimman joukkoon vuoteen 2022 mennessä.

Sektorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SEB:n omistaman Eesti Ühispankin pääkonttori Tallinnassa.

Virossa on noin 686 000 työssäkäyvää, joista vuonna 2007 arvioiden mukaan teollisuuden palveluksessa työskenteli 33,7 %, maataloudessa 4,7 % ja palvelualoilla 61,6 %.[11]

Alkutuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatalous, joka oli vielä 20 vuotta sitten kollektivoitu, on yksityistetty ja siitä on tullut Neuvostoaikoihin verrattuna paljon tehokkaampaa. Lisäksi viljelypinta-ala on kasvanut viime aikoina.[12] Maatalouden osuus Viron bruttokansantuotteesta on laskenut 15 %:sta vain 3,3 %:iin vuosien 1991–2000 aikana.

Viron itsenäistyttyä uudelleen Riigikogu hyväksyi syksyllä 1991 maalain, joka palautti Neuvosto-Viron maaomaisuuden niiden aiemmille omistajilleen ja heidän perillisilleen.[13]

Kaivosteollisuus tuottaa maan kansantuotteesta noin yhden prosentin. Itsenäistymisen aikaan vuonna 1991 Virossa toimi kuusi kaivosta ja neljä avolouhosta. Nykyään kaivoksia on vain köyhiltä alueilta jotka sijaitsevat kaukana kaikesta. Merkittävin kaivoksista louhittava luonnonvara on öljyliuske, jota Virossa käytetään pääosin sähköntuotantoon tai kemianteollisuudessa raakaöljyn valmistukseen.[14] Virossa on maailman suurimmat öljyliuskevarannot, arvioiden mukaan noin 500 miljoonaa tonnia. Varantojen arvioidaan riittävän noin sadaksi vuodeksi. Virolaiset nauttivat halvasta sähköstä, joka on mahdollista nimenomaan öljyliuskeen takia, sillä sen hinta on pysynyt vakaana.[15]

Palvelusektori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa virolaisista työskentelee palvelualoilla ja maassa on erityisen suuri ja vahva informaatioteknologiasektori. Väestöstä noin joka kolmas käyttää internetiä päivittäin.[16]

Uudelleenitsenäistyneen Viron merkittävimmät pankit olivat Hansabank ja Eesti Ühispank, oikeastaan maan pankkisektori oli näiden kahden suurpankin hallinnassa.[17] 1990-luvun aikana Virossa perustettiin useita pankkeja, vaikka Viro oli pieni maa ilman mainittavia pääomia. Parhaimmillaan pankkeja oli maassa yli 40, joista useimmat päätyivät konkurssiin tai ne liittyivät suurempiin pankkeihin.[17]

2000-luvulla sekä Hansabank että Eesti Ühispank päätyivät ruotsalaisten liikepankkien omistukseen. Swedbank hankki itselleen Hansabankin ja Eesti Ühispankista tuli osa SEB:tä. Samoihin aikoihin Viron markkinoille saapui myös suomalainen Sampo-pankki, joka osti vaikeuksiin joutuneen Forekspankin.[17]

Valuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron kruunu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Viron kruunu
Virolainen yhden kruunun kolikko vuodelta 1998.

Viron itsenäistyttyä ensimmäisen kerran maan väliaikainen hallitus otti marraskuussa 1918 käyttöön Viron oman valuutan markan (Eesti mark ja penn). Viron markan esikuvana pidetään Saksan miehityshallinnon idässä käyttämää Ostmark-valuuttaa. Vuosina 1918–1919 myös Suomen markka oli laillinen maksuväline Virossa.[18]

Tarton rauha vuonna 1920 vakautti Viron markkaa, sillä silloin Viro sai osuutensa entisen Venäjän keisarikunnan kullasta Neuvosto-Venäjältä. Vuonna 1928 Virossa alettiin suunnitella rahauudistusta Englannin valtionpankin ohjauksella. Maan kultavarat sijoitettiin valuutan vakuudeksi Lontooseen ja uusi raha sidottiin kultakantaan.[18] 20. kesäkuuta 1992 Viro vaihtoi entisen valuuttansa ruplan maan omaan, vapaasti vaihdettavaan valuuttaan, kruunuun. Uusi valuutta sidottiin Saksan markkaan vaihtokurssilla 8 EEK = 1 DEM. Viro liittyi Euroopan unionin ERM II-järjestelmään 27. kesäkuuta 2004. Liittyminen tarkoitti kruunun sitomista euroon vaihtokurssilla 1 EUR = 15,6466 EEK.[16]

Tie euroon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viro suunnitteli ottavansa yhteisvaluutta euron käyttöön jo vuonna 2007. Vähittäiskaupan puolella hintoja alettiin ilmaista kruunujen rinnalla myös euroissa. Euron käyttöönoton esti kuitenkin jo pitkään jatkunut korkea inflaatio, ja keväällä 2006 Viron hallitus totesi, ettei maa pysty pysymään vaaditulla inflaatiotasolla, joten eurotavoitetta siirrettiin vuoteen 2008. Vuonna 2008 inflaatio oli yhä liian korkea ja Viron keskuspankki luopui tavoitevuoden esittämisestä.[19]

Maailmanlaajuisen talouskriisin alkamisesta huolimatta Viro pyrki täyttämään euroalueen kriteerit. Talouslama iski voimakkaasti Baltian maihin, joiden valuutat olivat sidottuja euroon. Valuuttojen devalvoiminen olisi kuitenkin tuhonnut Baltian maiden eurohaaveet, ja Virossa päätettiin pyrkiä täyttämään euroalueen vaatimukset.[20] Valtion budjettia tasapainotettiin esimerkiksi palkkojen alennuksilla.[21] Toukokuussa 2010 Euroopan unionin komissio suositti Viron hyväksymistä euroalueen jäseneksi maan täytettyä euroon liittymisen kriteerit.[22] EU:n huippukokous kesäkuussa 2010 puolsi Viron eurojäsenyyttä. Lopullisesti Viro hyväksyttiin euroalueen jäseneksi Euroopan unionin talous- ja valtiovarainministerien Ecofin -kokouksessa heinäkuussa 2010. Kokouksessa Virolle annettiin lupa alkaa käyttää euroja vuodesta 2011 alkaen.[23]

Viron euroon siirtymisen kestoksi on määritelty yhteensä puolentoista kuukauden aika paikallisten pankkien ohjaamana. Vuoden 2010 joulukuun alusta kauppiaat saivat hakea käteiskassaansa varastoon valmiiksi eurovaluuttaa, jota ei saanut laittaa kiertoon ennen vuodenvaihdetta. Maksimirajaksi pankkien kesken pienille ja keskisuurille yrityksille oli annettu 10 000 euroa. Myönnettyä ennakkosummaa vastaava varaus kruunuissa merkittiin yrityksen pankkitililtä käyttövaroista pois. Eurokolikoita yritys sai pyytää maksimissaan 20 kilogramman verran. Pankki jätti yritykselle vapauden valita, minkä arvoisina kolikoina se halusi tämän 20 kilogramman erän lunastaa. Kaikki ennakkoon saadut eurot oli säilytettävä selvästi erillään lukitussa paikassa vuodenvaihteeseen saakka.[24]

Joulukuun alusta kansalaiset saivat vaihtaa pankeista valmiiksi käteiseuroja ja ostaa virallisia Viron euron tutustumispakkauksia. Asiakkaiden pankkitileillä tapahtui automaattinen muunnos kruunuista euroiksi vuoden vaihtuessa keskiyöllä virallisen vahvistetun kurssin mukaan ilman palvelumaksua. Pankkien velvollisuudeksi ottaa vastaan kierrosta palaavia kruunuja oli määritelty 14. tammikuuta 2011 saakka.[25]

Infrastruktuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron tiestön pituus on 58 984 kilometriä, josta 4 485 kilometriä on asfaltti- tai betoniteitä ja 3 692 kilometriä öljysorateitä. Kaikkiaan päällystettyjä teitä on 11 304 kilometriä. Valtatiet muodostavat tieverkon rungon, jota täydentävät kantatiet.[26]

Satamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virossa on kaikkiaan lähes 30 kaupallista satamaa[27]. Suurimmat satamat Tallinnassa, Muugassa ja Paldiskissa, ja ne ovat valtion omistaman AS Tallinna Sadam -yhtiön omistuksessa[28]. Yksi maan julkistalouden tukipilareista onkin valtion omistuksessa oleva satamatoiminta[29]. Tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajat ostavat tarvitsemansa satamapalvelut satamayhtiöltä, joka vastaa tiloista ja muista peruspalveluista satamissa.

Transito- eli kauttakulkuliikenne Venäjälle ja Venäjältä on ollut tärkeää, joskin se on viime vuosina vähentynyt. Transitoliikenne jakautuu kahteen pääosaan: autojen vienti Viron läpi Venäjälle ja öljyn tuonti Venäjältä Viron kautta maailman markkinoille. Autojen kuljetuksesta vastaavat etupäässä Paldiskin terminaalit ja öljykaupasta Tallinnan itäpuolella sijaitseva Muugan terminaali.[30][31]

Matkustajia Tallinnan sataman kautta kulkee vuosittain lähes 10 miljoonaa.[28]

Rautatiet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Viron rautatieliikenne

Viron kuljetussektorin tärkeä osa on rautatieliikenne. Rautateiden yhteispituus on hiukan yli 1000 kilometriä, josta noin 130 kilometriä on sähköistetty.[32] Rautatieverkon omistajia ovat valtionyhtiö AS Eesti Raudtee (noin 800 km) sekä yksityinen yritys Edelaraudtee Infrastruktuuri AS (271 km).[33]

Lentoasemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virossa on 22 lentokenttää[34], yksi sotilaslentokenttä ja yksi helikopterikenttä. Lentokentistä seitsemän on yleisessä käytössä.

Suurin lentokenttä on Tallinnan lentoasema. Sen kautta kulki vuonna 2014 2,02 miljoonaa matkustajaa, joista vain noin 17 000 oli kotimaan matkustajia. Rahtia Tallinnan kautta kuljetettiin vuonna 2014 19,9 tuhatta tonnia.[35]

Viron kansallinen lentoyhtiö on Estonian Air.

Tietoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virossa on yksityistetty useita julkisomisteisia yrityksiä. Suurin osa teleliikenneyhtiö Eesti Telekomista myytiin jo vuonna 1998 ruotsalaisen Telian ja suomalaisen Soneran muodostamalle yhteisyritykselle.[32] Vuonna 2009 TeliaSonera hankki omistukseensa loputkin Eesti Telekomista.[36]

Energiahuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilen sijasta yrityksiä rohkaistaan polttamaan öljyliusketta, jota poltetaan lähinnä Narvan seudulla. Öljyliuskeen poltto kattaa 75 % Viron energiantarpeesta. Muita energianlähteitä ovat Venäjältä tuotava maakaasu, puu ja polttoöljy.[37] Tuulivoima tuottaa Virossa noin 58,1 megawattia sähköä, samaan aikaan maassa suunnitellaan uusia tuulivoimalaprojekteja suurin piirtein 399 megawatin edestä.

Ulkomaankauppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron ulkomaankauppa on 2010-luvulla ollut vuosittain 12–14 mrd. euroa. Kauppatase on ollut viime vuosina jatkuvasti negatiivinen. Vuonna 2014 viennin arvo oli 12,1 mrd. euroa, ja tuonti 13,7 mrd. euroa.

Viron suurimmat kauppakumppanit ovat Suomi (15 % viennistä ja 15 % tuonnista vuonna 2014), Ruotsi (18 % viennistä ja 9 % tuonnista) sekä Latvia (11 % viennistä ja 9 % tuonnista). Merkittävimmät vientituotteet olivat vuonna 2014 koneet ja laitteet (29 %), kivennäistuotteet (11 %) sekä maataloustuotteet (10 %). Arvoltaan suurimmat tuotavat tuoteryhmät olivat samoja: koneet ja laitteet (28 %), kivennäistuotteet (13 %) ja maataloustuotteet (11 %). Sähkö luokitellaan tullitilastoinnissa kivennäistuotteeksi. Sähkön viennin määrä oli vuonna 2014 6,5 terawattituntia (lähinnä Latviaan), ja tuonti 3,7 terawattituntia (lähinnä Suomesta).[38]

Verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron yleinen arvonlisäveroprosentti on ollut 1.7.2009 alkaen 20[39].

Vuonna 1994 Virossa otettiin henkilöiden tuloverotuksessa käyttöön suhteellinen eli tasavero ensimmäisten joukossa maailmassa. Verotusaste oli vuoden 2004 loppuun asti 26 % kaikista tuloista, jotka ylittivät verovapaan tulojen määrän. Tammikuusta 2005 alkaen tuloveroastetta on laskettu useaan otteeseen niin, että vuoden 2015 alusta alkaen vero on ollut 20 prosenttia ja verovapaa tulo 1 848 euroa vuodessa.[40][41]

Virossa yritykset joutuvat maksamaan yritysveroa vasta, kun ne jakavat tuottamansa voiton ulos yrityksestä. Lisäksi jotkut yrityksen tulot ja menot ovat veronalaisia ja niistä pitää maksaa veroja samassa suhteessa.[42] Yrityksen jakamia osinkoja on verotettu samassa suhteessa kuin henkilöiden tulojakin; yritysveroprosentti on ollut 1.1.2015 alkaen 20 %[41].

Veroprosentti 1994–2004 2005 2006 2007 2008–14 2015–
Tuloverotus 26 24 23 22 21 20
Yritysverotus 26 24 23 22 21 20

Viron matalaan verotukseen on vaikuttanut oikeistoliberaali talouspolitiikka, jota suosivia, Reformipuolueen ja IRL:n muodostamia oikeistohallituksia on ollut viime vuosikymmeninä useita. Varallisuusveroa ei Virossa ole, joskin Viron sosiaalidemokraattinen puolue on sitä usein esittänyt.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.tuokko.ee/fi/faktaa-virosta-yrityksen-perustaminen-taloushallinto/
  2. a b Laar, Mart: The Estonian Economic Miracle 7.8.2007. The Heritage Foundation. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
  3. Teollisuus 1999. Eesti Rahva Muuseum. Viitattu 20.8.2009.
  4. Maatalous 1999. Eesti Rahva Muuseum. Viitattu 20.8.2009.
  5. a b Alenius, Kari: ”Demokratian ja markkinatalouden haasteet”, Viron, Latvian ja Liettuan historia, s. 285. Jyväskylä: Atena, 2000.
  6. EuroStat: National Real GDP growth rate - volume. Percentage change on previous year. viitattu 5.4.2014
  7. a b Pöysä, Jorma: Leasingautoissa kytee hurja tappiopommi Virossa Kauppalehti.fi. 15.6.2009. KL. Viitattu 15.6.2009.
  8. Viron valtionvarainministeriö: Government approves supplementary budget for 2008 15.5.2008. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
  9. Eesti Statistika: Gross domestic product decreased in the 3rd quarter 13.11.2008. Eesti Statistika. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
  10. STT: Viro putoaa tänä vuonna 8,5 prosenttia Verkkouutiset. 31.3.2009. Viitattu 31.3.2009.
  11. CIA World Factbook: Estonia
  12. Pro Estonia: The rural economy in Estonia Estonica. Viitattu 30.7.2009. (englanniksi)
  13. Maareformin läpäisseet Viron viljelijät elävät parempia EU-aikoja odottaen 2000. Maatilan Pirkka. Viitattu 27.8.2009.
  14. Viron luonnonvarat Tuglas-seura. Viitattu 20.11.2009.
  15. Palava kivi pysyy Viron energiatuotannon perustana 2.6.2006. Talentum. Viitattu 20.11.2009.
  16. a b Klavina-Kontkanen, Agnese: Viro: Maaprofiili 2.9.2009. Finpro. Viitattu 20.11.2009.
  17. a b c Rotko, Jorma: Viron pankkimaailma on kahden kauppa. Sampo yrittää kenkäänsä oven väliin 2001. The Baltic Guide. Viitattu 20.8.2009.
  18. a b Pro Estonia: Viron uusi kruunu nyt 10 vuotta 2002. Pro Estonia. Viitattu 12.12.2008.
  19. Kunnas, Kaja: Kuihtunut euro-unelma Helsingin Sanomat. 16.11.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.12.2008.
  20. Tiilikainen, Teppo: Devalvaatio uhkaa Baltiaa Suomen Kuvalehti. 20.6.2009. Otava. Viitattu 4.11.2010.
  21. Kunnas, Kaja: Viro täyttämässä euro-alueen pääsyvaatimukset HS.fi. 26.3.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.7.2010.
  22. EU-komissio tukee Viron siirtymistä euroon 2011 Yle.fi. 12.5.2010. YLE Uutiset. Viitattu 6.7.2010.
  23. Viron eurojäsenyydelle sinetti Yle.fi. 13.7.2010. YLE Uutiset. Viitattu 14.7.2010.
  24. Swedbank: Sub-frontloading Liikepankki Swedbank. Viitattu 11.12.2010. (englanniksi)
  25. Baltic News for Finns: Huomenna saa jo alkaa vaihtaa euroiksi BN4F uutistoimisto Tallinnassa. Viitattu 11.12.2010. (suomeksi)
  26. Road Administration Yearbook for 2014 (pdf) (Viron tielaitoksen vuosikertomus 2014) Road Administration, Yearbook 2014. 26.5.2015. Tallinna: Maanteeamet. Viitattu 28.7.2015.
  27. Estonian Ports (Viron satamaliiton kotisivut) Port of Tallinn. 2011. Estonian Ports Association, Eesti sadamate liit. Viitattu 27.7.2015. (viroksi), (englanniksi)
  28. a b Annual Report 2014 (pdf) Vuosikertomus 2014. 2015. Tallinna: AS Tallinna Sadam. Viitattu 27.7.2015. (englanniksi), (viroksi)
  29. transitoliikenne Port of Tallinn. 2011. Viitattu 10.1.2011. (englanniksi)
  30. transitoliikenne2 Port of Tallinn, key figures. 2011. Viitattu 10.1.2011. (englanniksi)
  31. Baltic News for Finns: Viron satama ja satamabisnes BN4F uutistoimisto Tallinnassa. Viitattu 11.1.2011. (suomeksi)
  32. a b Estonia - Infrastructure, power, and communications Encyclopedia of the Nations. Viitattu 13.7.2010. (englanniksi)
  33. About Estonian Railways: History Eesti Raudtee. Viitattu 13.7.2010. (englanniksi)
  34. Ülar Märtson: Eesti lennuväljad/Estonian Airfields (Larrastajalentäjäliiton lentokenttäluettelo) 2013. EEHL: Eesti Era- ja Harrastuspilootide Liit. Viitattu 26.7.2015. (viroksi)
  35. Tallinn Airport - Company - Statistics - Statistics and surveys (pdf) (Matkustajatilastot) Traffic report 2014. AS Tallinna Lennujaam. Viitattu 26.7.2015. (viroksi), (englanniksi)
  36. Savolainen, Henna: Teliasonera saa loputkin Eesti Telekomista Arvopaperi. 23.9.2009. Talentum. Viitattu 13.7.2010.
  37. Wind energy in the Baltic Sea Region: Estonia:Overview 2004. Wind energy in the Baltic Sea Region. Viitattu 20.12.2008. (englanniksi)
  38. Kivilaid, Marika; Servinski, Mihkel; Tischler, Greta: Minifacts about Estonia 2015 (pdf) (Tilastotietoja Virosta) ISBN 978-9985-74-569-4. 30.4.2015. Tallinna: Statistics Estonia. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  39. Value Added Tax (Viron vero- ja tulliviranomaisen verkkosivut) lokakuu 2014. Tallinna: Estonian Tax and Customs Board. Viitattu 25.7.2015. (viroksi), (englanniksi), (venäjäksi)
  40. Siirtyminen tasaveroon eri valtioissa (PDF) Keskuskauppakamari. Viitattu 18.8.2009.
  41. a b Tax rates (Viron vero- ja tulliviranomaisen verkkosivut) lokakuu 2014. Tallinna: Estonian Tax and Customs Board. Viitattu 25.7.2015. (viroksi), (englanniksi), (venäjäksi)
  42. Enterprise Estonia: Investment guide - Tax system (Yritystietoa Virosta) Viron valtion investontitoimiston verkkosivut. Tallinna: Estonian Investment Agency. Viitattu 25.7.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viron talous.