Viron talous

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viron talous
Viron reaalisen bruttokansantuotteen vuosimuutos.
Viron reaalisen bruttokansantuotteen vuosimuutos.
Valuutta euro
Jäsenyydet EU, WTO ja OECD
Tilastot
BKT 20,0 mrd. €, nimellinen
26,7 mrd. €, ostovoimakorjattu (2014)[1]
- per asukas 13 200 € (2014)[1]
- kasvu 3,3 %, reaalinen (2014)[2]
Ulkomaankauppa ja -investoinnit
Julkinen talous

Viron talous kuuluu kehittyvien markkinoiden joukkoon. Viron talous kasvoi voimakkaasti aina 1990-luvun puolestavälistä vuoteen 2007 asti, jolloin maailmanlaajuinen talouskriisi iski myös Viroon. Vuodesta 2010 talous on jälleen kasvanut. Viro on Euroopan unionin, Maailman kauppajärjestön (WTO) ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) jäsen. Viro otti euron käyttöön 1.1.2011.

Viro otti käyttöön tasaveron ensimmäisten maailman maiden joukossa vuonna 1994, tulovero on 1.1.2015 alkaen 20 %[3]. Viroon tuli väkilukuun suhteutettuna enemmän ulkomaisia investointeja 1990-luvun toisella puoliskolla kuin yhteenkään muuhun Keski- ja Itä-Euroopan maahan.[4]

Taloudellisen vapauden indeksin vuoden 2015 tilaston mukaan Viron talouselämä on 178 maasta kahdeksanneksi vapautunein, korkeimmalla EU-maista ja Sveitsin jälkeen toiseksi korkeimmalla Euroopan maista.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen toista maailmansotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1922, 1929 ja 1938 Viron kansantuote henkeä kohden oli 3-10 % korkeampi kuin Suomessa. [6]

Ennen toista maailmansotaa Viron talous perustui maatalouteen, mutta maassa oli kasvava teollisuussektori, kuten Suomessa. Virolaiset tuotteet, kuten voi, maito ja juusto, olivat Länsi-Euroopassa laajasti tunnettuja. Suurimmat kauppakumppanit olivat Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta, vain noin kolme prosenttia kaupankäynnistä suuntautui naapurimaahan Neuvostoliittoon.

Viron itsenäistymisen jälkeen maan teollisuus suunnattiin erityisesti tyydyttämään kotimaan markkinoiden tarpeet. Yhdysvalloista vuonna 1929 alkanut suuri lama tuntui myös Virossa 1930-luvun alussa, talouden nousu alkoi taas vuosikymmenen puolivälissä. Samalla valtion osuus Viron teollisuudesta kasvoi huomattavasti.[7]

Viron maataloustuotanto kasvoi 1930-luvulla huomattavasti ja suurin osa viljelykelpoisesta maasta otettiin käyttöön. Valtion varoin uudisalueille onnistuttiin luomaan noin 5 000 uutta maatilaa.[8]

Neuvosto-Viron talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1940 Neuvostoliitto miehitti Viron, ja sodan jälkeen Viron taloutta alettiin integroida sosialistiseen suunnitelmatalouteen. Suomella ja Virolla oli lähes sama bruttokansantuote (BKT) henkeä kohti ennen Viron talouden sosialisointia. Vuonna 1987 Suomen BKT henkeä kohti oli 14 370 Yhdysvaltain dollaria, kun taas silloisessa sosialistisessa Neuvosto-Virossa se oli vain 2 000 dollaria.[4]

Talouden modernisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virossa nousi valtaan vuonna 1992 nopeita muutoksia luvannut liberaalioikeisto, ja maa ryhtyi pääministeri Mart Laarin johdolla toteuttamaan hyvin pitkälle menevää liberalistista politiikkaa.[9] Viro on harjoittanut uudelleenitsenäistymisestään lähtien Baltian maiden liberaaleinta ja markkinavetoisinta politiikkaa.[9]

Palkat nousivat vuodesta 1995 joulukuuhun 2009 mitattuna reaalisesti keskimäärin 8,25% vuodessa (p.a.) eli 3,15-kertaisiksi (keskipalkka 1734[10]...12662[11] EEK, hinnat 0,629...1,46 vuoden 2000 EKK:ta[12]) huolimatta siitä, että ajanjaksolle osuvat Baltian maihin pahasti iskeneet Aasian kriisi ja finanssikriisi. Jo vuonna 2009 palkkojen lasku kääntyi nousuksi[13]. Jopa minimipalkka on nyt reaalisesti korkeampi kuin entinen keskipalkka.

Talousreformit ovat nostaneet maan entisen SEVin jäsenmaiden alueen parhaiten pärjäävien talouksien joukkoon. Lähes olematon valtionvelka, tasaveron käyttöönotto, kilpailukykyinen yksityinen pankkisektori, hyvä ympäristö ulkomaisille investoinneille ja innovatiiviset internetpalvelut ovat olennainen osa Viron nykyistä talouselämää.

Viron merkittävimmät pankit uudelleenitsenäistymisen jälkeen olivat Hansabank ja Eesti Ühispank, jotka kummatkin myytiin ruotsalaisille liikepankeille. Hansabank siirtyi Swedbankin omistukseen vuonna 2005 ja Eesti Ühispankista tuli osa SEB:tä vuonna 2000.

Tallinnan täysin sähköisesti toimiva pörssi avattiin vuonna 1996. Vuonna 2001 Helsingin pörssi osti sen, ja myöhemmin Tallinnan pörssistä tuli osa OMX-yhtiötä.

Venäjän viennin ongelmat 1990-luvulla aiheuttivat suuria vaikeuksia erityisesti maanviljelijöille. Euroopan unioniin liittymisen jälkeen elintaso maanseudulla on noussut suuresti. Työttömyysaste oli Virossa heinäkuussa 2006 yksi Euroopan alhaisimmista, eli 4,2 prosenttia, kun se vielä 2001 oli 12,6 %. Kansainvälisen talouskriisin vuoksi Viron työttömyysaste nousi nopeasti, vuonna 2008 11,4 prosenttiin, mutta oli vain 6,5 %[14] vuonna 2015.

Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron talous oli yksi maailman nopeimmin kasvavista. Vuosien 2001 ja 2013 välillä Viron todellinen bruttokansantuote on kasvanut 152,6 %, kun samalla ajanjaksolla EU 28 maissa todellinen BKT on kasvanut vain noin 114 %[15]. Vuosina 2000-2005 palkat nousivat 8-12 %/vuosi[16].

Vuosien 2008-2011 finanssikriisi iski rajusti myös Baltian maihin, mutta ne nousivat poikkeuksellisen nopeasti takaisin nopealle kasvu-uralle, Viro johtavana.[17] Ulkopuoliset neuvoivat maita devalvoimaan valuuttansa, mutta maat antoivat sen sijaan palkkojen ja muiden hintojen laskea ("sisäinen devalvaatio") ja leikkasivat julkisia menoja.[17] Virossa keskimääräinen kuukausipalkka saavutti huippunsa 905 euroa kesäkuussa 2008 mutta ohitti tämän tason jo vuonna 2011 ja oli 1 035 euroa kesäkuussa 2013.[18]

Vuonna 2014 Viron bruttokansantuote oli 20 miljardia euroa, 15 200 euroa/henkilö, talouskasvu 3 %, tuonti ja vienti 12 - 14 miljardia euroa, vaihtotase tasapainossa, ja väkiluku 1,3 miljoonaa.[19]

Viron talouteen vaikuttavat eniten Saksa, Suomi ja Ruotsi, jotka ovat maan kolme suurinta kauppakumppania. Maan hallinto on viime aikona korottanut huomattavasti innovaatioihin käytettäviä rahasummia. Hallinto on myös ottanut tavoitteekseen nostaa Viron BKT henkeä kohti Euroopan unionin viiden suurimman joukkoon vuoteen 2022 mennessä.

Sektorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SEB:n omistaman Eesti Ühispankin pääkonttori Tallinnassa.

Viron kansantuote koostuu pääasiassa palvelutuotannosta, jonka osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2015 noin 70 prosenttia[20]:

Osa-alue V. 1995 V. 2005 V. 2015
Alkutuotanto 5,7 % 3,5 % 3,5 %
Teollisuus 31,9 % 29,8 % 26,7 %
Palvelut 62,4 % 66,7 % 69,7 %

Virossa on noin 686 000 työssäkäyvää, joista vuonna 2007 arvioiden mukaan teollisuuden palveluksessa työskenteli 33,7 %, maataloudessa 4,7 % ja palvelualoilla 61,6 %.[21]

Alkutuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatalous, joka oli vielä 25 vuotta sitten kollektivoitu, on yksityistetty ja siitä on tullut neuvostoaikoihin verrattuna paljon tehokkaampaa. Lisäksi viljelypinta-ala on kasvanut.[22] Maatalouden osuus Viron bruttokansantuotteesta on laskenut noin 5 %:sta noin 3 %:iin vuosina 1995–2015[20].

Viron itsenäistyttyä uudelleen Riigikogu hyväksyi syksyllä 1991 maalain, joka palautti Neuvosto-Viron maaomaisuuden niiden aiemmille omistajilleen ja heidän perillisilleen.[23]

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaivosteollisuus tuottaa maan kansantuotteesta noin yhden prosentin. Itsenäistymisen aikaan vuonna 1991 Virossa toimi kuusi kaivosta ja neljä avolouhosta. Merkittävin kaivoksista louhittava luonnonvara on öljyliuske, jota Virossa käytetään pääosin sähköntuotantoon ja kemianteollisuudessa raakaöljyn valmistukseen.[24] Virossa on maailman suurimmat öljyliuskevarannot, arvioiden mukaan noin 500 miljoonaa tonnia. Varantojen arvioidaan riittävän noin sadaksi vuodeksi.

Palvelutoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa virolaisista työskentelee palvelualoilla ja maassa on erityisen suuri ja vahva informaatioteknologiasektori.

Pankit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudelleenitsenäistyneen Viron merkittävimmät pankit olivat Hansabank ja Eesti Ühispank, ja maan pankkisektori oli lähes kokonaan näiden kahden suurpankin hallinnassa.[25] 1990-luvun aikana Virossa perustettiin useita pankkeja, vaikka Viro oli pieni maa ilman mainittavia pääomia. Parhaimmillaan pankkeja oli maassa yli 40, joista useimmat päätyivät konkurssiin tai ne liittyivät suurempiin pankkeihin.[25] 2000-luvun alussa sekä Hansabank että Eesti Ühispank päätyivät ruotsalaisten liikepankkien omistukseen. Swedbank hankki itselleen Hansabankin, ja Eesti Ühispankista tuli osa SEB:tä. Samoihin aikoihin Viron markkinoille saapui myös suomalainen Sampo-pankki, joka osti vaikeuksiin joutuneen Forekspankin.[25]

Valuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron kruunu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Viron kruunu
Virolainen yhden kruunun kolikko vuodelta 1998.

Viron itsenäistyttyä ensimmäisen kerran maan väliaikainen hallitus otti marraskuussa 1918 käyttöön Viron oman valuutan markan (Eesti mark ja penn). Viron markan esikuvana pidetään Saksan miehityshallinnon idässä käyttämää Ostmark-valuuttaa. Vuosina 1918–1919 myös Suomen markka oli laillinen maksuväline Virossa.[26]

Tarton rauha vuonna 1920 vakautti Viron markkaa, sillä silloin Viro sai osuutensa entisen Venäjän keisarikunnan kullasta Neuvosto-Venäjältä. Vuonna 1928 Virossa alettiin suunnitella rahauudistusta Englannin valtionpankin ohjauksella. Maan kultavarat sijoitettiin valuutan vakuudeksi Lontooseen ja uusi raha sidottiin kultakantaan.[26]

20. kesäkuuta 1992 Viro vaihtoi entisen valuuttansa ruplan maan omaan, vapaasti vaihdettavaan valuuttaan, kruunuun. Uusi valuutta sidottiin Saksan markkaan vaihtokurssilla 8 EEK = 1 DEM. Viro liittyi Euroopan unionin ERM II-järjestelmään 27. kesäkuuta 2004. Liittyminen tarkoitti kruunun sitomista euroon vaihtokurssilla 1 EUR = 15,6466 EEK.[27]

Tie euroon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viro suunnitteli ottavansa yhteisvaluutta euron käyttöön jo vuonna 2007. Vähittäiskaupan puolella hintoja alettiin ilmaista kruunujen rinnalla myös euroissa. Euron käyttöönoton esti kuitenkin jo pitkään jatkunut korkea inflaatio, ja keväällä 2006 Viron hallitus totesi, ettei maa pysty pysymään vaaditulla inflaatiotasolla, joten eurotavoitetta siirrettiin vuoteen 2008. Vuonna 2008 inflaatio oli yhä liian korkea ja Viron keskuspankki luopui tavoitevuoden esittämisestä.[28]

Maailmanlaajuisen talouskriisin alkamisesta huolimatta Viro pyrki täyttämään euroalueen kriteerit. Talouslama iski voimakkaasti Baltian maihin, joiden valuutat olivat sidottuja euroon. Valuuttojen devalvoiminen olisi kuitenkin tuhonnut Baltian maiden eurohaaveet, ja Virossa päätettiin pyrkiä täyttämään euroalueen vaatimukset.[29] Valtion budjettia tasapainotettiin esimerkiksi palkkojen alennuksilla.[30] Toukokuussa 2010 Euroopan unionin komissio suositti Viron hyväksymistä euroalueen jäseneksi maan täytettyä euroon liittymisen kriteerit.[31] EU:n huippukokous kesäkuussa 2010 puolsi Viron eurojäsenyyttä. Lopullisesti Viro hyväksyttiin euroalueen jäseneksi Euroopan unionin talous- ja valtiovarainministerien Ecofin-kokouksessa heinäkuussa 2010. Kokouksessa Virolle annettiin lupa alkaa käyttää euroja vuodesta 2011 alkaen.[32]

Viron euroon siirtymisen kestoksi on määriteltiin puolentoista kuukauden aika paikallisten pankkien ohjaamana. Vuoden 2010 joulukuun alusta kauppiaat saivat hakea käteiskassaansa varastoon eurovaluuttaa, jota ei saanut laittaa kiertoon ennen vuodenvaihdetta. Maksimirajaksi pienille ja keskisuurille yrityksille määrättiin 10 000 euroa. Eurokolikoita yritys sai pyytää maksimissaan 20 kilogramman verran. Pankki jätti yritykselle vapauden valita, minkä arvoisina kolikoina se halusi tämän 20 kilogramman erän lunastaa. Kaikki ennakkoon saadut eurot oli säilytettävä selvästi erillään lukitussa paikassa vuodenvaihteeseen saakka.[33]

Joulukuun alusta 2010 alkaen kansalaiset saivat vaihtaa pankeista valmiiksi käteiseuroja ja ostaa virallisia Viron euron tutustumispakkauksia. Asiakkaiden pankkitileillä tapahtui automaattinen muunnos kruunuista euroiksi vuoden vaihtuessa keskiyöllä virallisen vahvistetun kurssin mukaan. Pankeilla oli velvollisuus ottaa vastaan kruunuja 14. tammikuuta 2011 saakka.[34]

Infrastruktuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron tiestön pituus on 58 984 kilometriä, josta 4 485 kilometriä on asfaltti- tai betoniteitä ja 3 692 kilometriä öljysorateitä. Kaikkiaan päällystettyjä teitä on 11 304 kilometriä. Valtatiet muodostavat tieverkon rungon, jota täydentävät kantatiet.[35]

Satamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virossa on kaikkiaan lähes 30 kaupallista satamaa[36]. Suurimmat satamat Tallinnassa, Muugassa ja Paldiskissa, ja ne ovat valtion omistaman AS Tallinna Sadam -yhtiön omistuksessa[37]. Yksi maan julkistalouden tukipilareista onkin valtion omistuksessa oleva satamatoiminta[38]. Tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajat ostavat tarvitsemansa satamapalvelut satamayhtiöltä, joka vastaa tiloista ja muista peruspalveluista satamissa.

Transito- eli kauttakulkuliikenne Venäjälle ja Venäjältä on ollut tärkeää, joskin se on viime vuosina vähentynyt. Transitoliikenne jakautuu kahteen pääosaan: autojen vienti Viron läpi Venäjälle ja öljyn tuonti Venäjältä Viron kautta maailman markkinoille. Autojen kuljetuksesta vastaavat etupäässä Paldiskin terminaalit ja öljykaupasta Tallinnan itäpuolella sijaitseva Muugan terminaali.[39][40]

Matkustajia Tallinnan sataman kautta kulkee vuosittain lähes 10 miljoonaa.[37]

Rautatiet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Viron rautatieliikenne

Viron kuljetussektorin tärkeä osa on rautatieliikenne. Rautateiden yhteispituus on hiukan yli 1000 kilometriä, josta noin 130 kilometriä on sähköistetty.[41] Rautatieverkon omistajia ovat valtionyhtiö AS Eesti Raudtee (noin 800 km) sekä yksityinen yritys Edelaraudtee Infrastruktuuri AS (271 km).[42]

Lentoasemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virossa on 22 lentokenttää[43], yksi sotilaslentokenttä ja yksi helikopterikenttä. Lentokentistä seitsemän on yleisessä käytössä.

Suurin lentokenttä on Tallinnan lentoasema. Sen kautta kulki vuonna 2014 2,02 miljoonaa matkustajaa, joista vain noin 17 000 oli kotimaan matkustajia. Rahtia Tallinnan kautta kuljetettiin vuonna 2014 19,9 tuhatta tonnia.[44]

Viron kansallinen lentoyhtiö on ollut Estonian Airin konkurssin jälkeen, syksystä 2015 alkaen, Viron valtion omistama Nordica[45].

Tietoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virossa on yksityistetty useita julkisomisteisia yrityksiä. Suurin osa teleliikenneyhtiö Eesti Telekomista myytiin jo vuonna 1998 ruotsalaisen Telian ja suomalaisen Soneran muodostamalle yhteisyritykselle.[41] Vuonna 2009 TeliaSonera hankki omistukseensa loputkin Eesti Telekomista.[46]

Energiahuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilen sijasta yrityksiä rohkaistaan polttamaan öljyliusketta, jota poltetaan lähinnä Narvan seudulla. Öljyliuskeen poltto kattaa 75 % Viron energiantarpeesta. Muita energianlähteitä ovat Venäjältä tuotava maakaasu, puu ja polttoöljy.[47] Tuulivoima tuottaa Virossa noin 58,1 megawattia sähköä, samaan aikaan maassa suunnitellaan uusia tuulivoimalaprojekteja suurin piirtein 399 megawatin edestä.

Ulkomaankauppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron ulkomaankauppa on 2010-luvulla ollut vuosittain 12–14 mrd. euroa. Kauppatase on ollut viime vuosina jatkuvasti negatiivinen. Vuonna 2014 viennin arvo oli 12,1 mrd. euroa, ja tuonti 13,7 mrd. euroa.

Viron suurimmat kauppakumppanit ovat Suomi (15 % viennistä ja 15 % tuonnista vuonna 2014), Ruotsi (18 % viennistä ja 9 % tuonnista) sekä Latvia (11 % viennistä ja 9 % tuonnista). Merkittävimmät vientituotteet olivat vuonna 2014 koneet ja laitteet (29 %), kivennäistuotteet (11 %) sekä maataloustuotteet (10 %). Arvoltaan suurimmat tuotavat tuoteryhmät olivat samoja: koneet ja laitteet (28 %), kivennäistuotteet (13 %) ja maataloustuotteet (11 %). Sähkö luokitellaan tullitilastoinnissa kivennäistuotteeksi. Sähkön viennin määrä oli vuonna 2014 6,5 terawattituntia (lähinnä Latviaan), ja tuonti 3,7 terawattituntia (lähinnä Suomesta).[48]

Verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron yleinen arvonlisäveroprosentti on ollut 1.7.2009 alkaen 20[49].

Vuonna 1994 Virossa otettiin henkilöiden tuloverotuksessa käyttöön suhteellinen eli tasavero ensimmäisten joukossa maailmassa. Verotusaste oli vuoden 2004 loppuun asti 26 % kaikista tuloista, jotka ylittivät verovapaan tulojen määrän. Tammikuusta 2005 alkaen tuloveroastetta on laskettu useaan otteeseen niin, että vuoden 2015 alusta alkaen vero on ollut 20 prosenttia ja verovapaa tulo 1 848 euroa vuodessa.[50][51]

Virossa yritykset joutuvat maksamaan yritysveroa vasta, kun ne jakavat tuottamansa voiton ulos yrityksestä. Lisäksi jotkut yrityksen tulot ja menot ovat veronalaisia ja niistä pitää maksaa veroja samassa suhteessa.[52] Yrityksen jakamia osinkoja on verotettu samassa suhteessa kuin henkilöiden tulojakin; yritysveroprosentti on ollut 1.1.2015 alkaen 20 %[51].

Veroprosentti 1994–2004 2005 2006 2007 2008–14 2015–
Tuloverotus 26 24 23 22 21 20
Yritysverotus 26 24 23 22 21 20

Viron matalaan verotukseen on vaikuttanut oikeistoliberaali talouspolitiikka, jota suosivia, Reformipuolueen ja IRL:n muodostamia oikeistohallituksia on ollut viime vuosikymmeninä useita. Varallisuusveroa ei Virossa ole, joskin Viron sosiaalidemokraattinen puolue on sitä usein esittänyt.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Eurostat: National accounts (including GDP) - Data - Main tables - Gross domestic product at market prices (EU:n taloustilasto) Luxemburg: Euroopan komissio, Eurostat. Viitattu 21.10.2015. (englanniksi)
  2. Eurostat: National accounts (including GDP) - Data - Main tables - Real GDP per capita, growth rate and totals (EU:n taloustilasto) Luxemburg: Euroopan komissio, Eurostat. Viitattu 21.10.2015. (englanniksi)
  3. http://www.tuokko.ee/fi/faktaa-virosta-yrityksen-perustaminen-taloushallinto/
  4. a b Laar, Mart: The Estonian Economic Miracle 7.8.2007. The Heritage Foundation. Viitattu 12.12.2008. (englanniksi)
  5. The Heritage Foundation ja Wall Street Journal: 2015 Index of Economic Freedom (Taloudellisen vapauden indeksi) 2015. The Heritage Foundation. Viitattu 21.10.2015. (englanniksi)
  6. The Cambridge Economic History of Modern Europe: Volume 2, 1870 to the Present, toim. Stephen Broadberry,Kevin H. O'Rourke, Cambridge University Press, 24.6.2010, sivu 190.
  7. Teollisuus 1999. Eesti Rahva Muuseum. Viitattu 20.8.2009.
  8. Maatalous 1999. Eesti Rahva Muuseum. Viitattu 20.8.2009.
  9. a b Alenius, Kari: ”Demokratian ja markkinatalouden haasteet”, Viron, Latvian ja Liettuan historia, s. 285. Jyväskylä: Atena, 2000.
  10. http://www.eurofound.europa.eu/eiro/2004/01/inbrief/ee0401101n.htm
  11. http://www.stat.ee/index.php?id=34209&highlight=wages
  12. http://www.economywatch.com/economic-statistics/Estonia/Inflation_Average_Consumer_Prices_Indexed_to_Year_2000/
  13. http://www.stat.ee/index.php?id=34209&highlight=wages
  14. https://www.stat.ee/90559
  15. EuroStat: National Real GDP growth rate - volume. Percentage change on previous year. viitattu 5.4.2014
  16. Estonia: Wage formation, Kirsti Nurmela, Marre Karu, PRAXIS Center for Policy Studies, 31-03-2009
  17. a b http://www.economist.com/node/18959241
  18. http://www.stat.ee/index.php?id=34209&highlight=wages
  19. http://estonia.eu/about-estonia/economy-a-it/economy-in-numbers.html
  20. a b Agriculture, value added (% of GDP) (Viron bkt sektoreittain 1995–2015 Maailmanpankin tietokannassa) The World Bank Group. Viitattu 21.8.2016.
  21. CIA World Factbook: Estonia
  22. Pro Estonia: The rural economy in Estonia Estonica. Viitattu 30.7.2009. (englanniksi)
  23. Maareformin läpäisseet Viron viljelijät elävät parempia EU-aikoja odottaen 2000. Maatilan Pirkka. Viitattu 27.8.2009.
  24. Viron luonnonvarat Tuglas-seura. Viitattu 20.11.2009.
  25. a b c Rotko, Jorma: Viron pankkimaailma on kahden kauppa. Sampo yrittää kenkäänsä oven väliin 2001. The Baltic Guide. Viitattu 20.8.2009.
  26. a b Pro Estonia: Viron uusi kruunu nyt 10 vuotta 2002. Pro Estonia. Viitattu 12.12.2008.
  27. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Finpro ei löytynyt
  28. Kunnas, Kaja: Kuihtunut euro-unelma Helsingin Sanomat. 16.11.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.12.2008.
  29. Tiilikainen, Teppo: Devalvaatio uhkaa Baltiaa Suomen Kuvalehti. 20.6.2009. Otava. Viitattu 4.11.2010.
  30. Kunnas, Kaja: Viro täyttämässä euro-alueen pääsyvaatimukset HS.fi. 26.3.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.7.2010.
  31. EU-komissio tukee Viron siirtymistä euroon 2011 Yle.fi. 12.5.2010. YLE Uutiset. Viitattu 6.7.2010.
  32. Viron eurojäsenyydelle sinetti Yle.fi. 13.7.2010. YLE Uutiset. Viitattu 14.7.2010.
  33. Swedbank: Sub-frontloading Liikepankki Swedbank. Viitattu 11.12.2010. (englanniksi)
  34. Baltic News for Finns: Huomenna saa jo alkaa vaihtaa euroiksi BN4F uutistoimisto Tallinnassa. Viitattu 11.12.2010. (suomeksi)
  35. Road Administration Yearbook for 2014 (pdf) (Viron tielaitoksen vuosikertomus 2014) Road Administration, Yearbook 2014. 26.5.2015. Tallinna: Maanteeamet. Viitattu 28.7.2015.
  36. Estonian Ports (Viron satamaliiton kotisivut) Port of Tallinn. 2011. Estonian Ports Association, Eesti sadamate liit. Viitattu 27.7.2015. (viroksi), (englanniksi)
  37. a b Annual Report 2014 (pdf) Vuosikertomus 2014. 2015. Tallinna: AS Tallinna Sadam. Viitattu 27.7.2015. (englanniksi), (viroksi)
  38. transitoliikenne Port of Tallinn. 2011. Viitattu 10.1.2011. (englanniksi)
  39. transitoliikenne2 Port of Tallinn, key figures. 2011. Viitattu 10.1.2011. (englanniksi)
  40. Baltic News for Finns: Viron satama ja satamabisnes BN4F uutistoimisto Tallinnassa. Viitattu 11.1.2011. (suomeksi)
  41. a b Estonia - Infrastructure, power, and communications Encyclopedia of the Nations. Viitattu 13.7.2010. (englanniksi)
  42. About Estonian Railways: History Eesti Raudtee. Viitattu 13.7.2010. (englanniksi)
  43. Ülar Märtson: Eesti lennuväljad/Estonian Airfields (Larrastajalentäjäliiton lentokenttäluettelo) 2013. EEHL: Eesti Era- ja Harrastuspilootide Liit. Viitattu 26.7.2015. (viroksi)
  44. Tallinn Airport - Company - Statistics - Statistics and surveys (pdf) (Matkustajatilastot) Traffic report 2014. AS Tallinna Lennujaam. Viitattu 26.7.2015. (viroksi), (englanniksi)
  45. About Nordic Aviation Group Viitattu 20.8.2016. (englanniksi)
  46. Savolainen, Henna: Teliasonera saa loputkin Eesti Telekomista Arvopaperi. 23.9.2009. Talentum. Viitattu 13.7.2010.
  47. Wind energy in the Baltic Sea Region: Estonia:Overview 2004. Wind energy in the Baltic Sea Region. Viitattu 20.12.2008. (englanniksi)
  48. Kivilaid, Marika; Servinski, Mihkel; Tischler, Greta: Minifacts about Estonia 2015 (pdf) (Tilastotietoja Virosta) ISBN 978-9985-74-569-4. 30.4.2015. Tallinna: Statistics Estonia. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  49. Value Added Tax (Viron vero- ja tulliviranomaisen verkkosivut) lokakuu 2014. Tallinna: Estonian Tax and Customs Board. Viitattu 25.7.2015. (viroksi), (englanniksi), (venäjäksi)
  50. Siirtyminen tasaveroon eri valtioissa (PDF) Keskuskauppakamari. Viitattu 18.8.2009.
  51. a b Tax rates (Viron vero- ja tulliviranomaisen verkkosivut) lokakuu 2014. Tallinna: Estonian Tax and Customs Board. Viitattu 25.7.2015. (viroksi), (englanniksi), (venäjäksi)
  52. Enterprise Estonia: Investment guide - Tax system (Yritystietoa Virosta) Viron valtion investontitoimiston verkkosivut. Tallinna: Estonian Investment Agency. Viitattu 25.7.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viron talous.