Italian talous

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italian talous
Collage Italian economy.jpg
Valuutta euro
Jäsenyydet G8, EU, OECD
Tilastot
BKT 1,826 bilj. $ (PPP, 2011)[1]
2,246 bilj. $ (2011)[1]
- per asukas 30 100 $ (PPP, 2011)[1]
- kasvu 0,6 %[1]
- toimialoittain maatalous 1,9 %,
teollisuus 25,2 %,
palvelut 72,9 % (2011)[1]
Inflaatio 2,3 % (2011)[1]
Gini-kerroin 32 (2006)[1]
Työvoima 25 milj. (2011)[1]
- toimialoittain maatalous 4,2 %,
teollisuus 30,7 %,
palvelut 65,1 % (2005)[1]
Työttömyys 8,2 % (2011)[1]
Merkittävimmät
teollisuusalat
turismi, koneet, rauta ja teräs,
kemikaalit, ruoan prosessointi,
tekstiilit, moottoriajoneuvot,
vaatteet, kengät, keramiikka[1]
Ulkomaankauppa ja -investoinnit
Vienti 508,9 mrd. $ (2011)[1]
Vientituotteet konepajatuotteet, tekstiilit ja vaatteet,
tuotantokoneet, moottoriajoneuvot,
kuljetuskalusto, kemikaalit,
ruoka, juomat, ja tupakka,
mineraalit ja värimetallit
Merkittävimmät
vientimaat
Saksa 13,2 %, Ranska 11,7 %,
Espanja 5,9 %, Yhdysvallat 5,8 %,
Britannia 5,4 %, Sveitsi 4,6 % (2010)[1]
Tuonti 541,2 mrd. $ (2011)[1]
Tuontituotteet konepajatuotteet, kemikaalit,
kuljetuskalusto, energiatuotteet,
mineraalit ja värimetallit,
tekstiilit ja vaatteet,
ruoka, juomat ja tupakka
Merkittävimmät
tuontimaat
Saksa 16,2 %, Ranska 8,5 %,
Kiina 7,9 %, Alankomaat 5,4 %,
Espanja 4,5 % (2010)[1]
Julkinen talous
Julkinen velka 120,1 % BKT:sta (2011)[1]
Budjetin tulot 1,041 bilj. $(2011)[1]
Budjetin menot 1,122 bilj. $(2011)[1]
Alijäämä -3,6 % (2011)[1]

Italian talous on euroalueen kolmanneksi suurin Saksan ja Ranskan jälkeen.[2] Maan talous on muuttunut suuresti toisen maailmansodan jälkeen: maatalousvaltaisesta taloudesta teollisuusvaltioksi. Italia kuuluu G8-ryhmään ja on Euroopan unionin sekä OECD:n jäsen.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italiassa on muun muassa öljy-, maakaasu-, rautamalmi-, kivihiili-, elohopea-, rikki-, suola- ja marmoriesiintymiä, mutta kaikkiaan luonnonrikkauksia on vain vähän. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on noin 25 %, ja se työllistää noin 30 % työikäisestä väestöstä[1]. Teollisuuskeskukset keskittyvät maan pohjoisosaan, mikä johtuu hyvistä markkinointiyhteyksistä Keski- ja Länsi-Eurooppaan, alppijokien vesivoimasta ja maataloudesta saatavista raaka-aineista. Italiassa tuotetaan kone- ja konepajateollisuuden perinteisiä tuotteita kuten laivoja, moottoriajoneuvoja, konttorikoneita, elektroniikkaa, maatalouskoneita ja rautatiekalustoa. Automerkeistä kuuluisimmat ovat torinolainen Fiat ja Ferrari. Lisäksi Italiassa on muun muassa teräs-, elintarvike-, tupakka-, huonekalu- ja kemianteollisuutta.

Italia, erityisesti Milano, on tunnettu muodin keskuksena, ja italialaiset asusteet ja kengät ovatkin maailmankuuluja. Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet ja moottoriajoneuvot, tekstiilit, kengät ja kemianteollisuuden tuotteet sekä viinit, oliiviöljy, hedelmät ja vihannekset. Huomattavimmat kauppasatamat ovat Genova, Augusta, Trieste, Venetsia ja Taranto. Kansainvälisiä lentoasemia on 25. Italiassa käy joka vuosi yli 50 miljoonaa turistia.

Alkutuotannon osuus bruttokansantuotteesta on enää alle kaksi prosenttia, ja sen piirissä työskentelee noin neljä prosenttia työvoimasta.[1] Maanviljely keskittyy Pohjois-Italian alangolle, jossa viljellään muun muassa vehnää, maissia, sokerijuurikasta ja riisiä. Alueella tuotetaan myös merkittävästi rehua ja maitotaloustuotteita. Keski- ja Etelä-Italiassa kasvatetaan etupäässä lampaita ja vuohia. Italia on maailman toiseksi suurin viinirypäleiden tuottaja Ranskan jälkeen ja maailman suurin viinin tuottajamaa. Maan eteläosassa viljellään sitrushedelmiä, tomaatteja ja oliiveita. Pohjoisen Friulissa ja Lombardiassa viljellään silkkiäispuita, mutta niiden kasvatus on vähentynyt keinokuitujen käytön yleistyessä. Rannikolla muun muassa sardiinien, sardellien ja tonnikalan kalastus on tärkeä elinkeino. Kala onkin yksi Italian vientituotteista.

Italiassa on varsin laaja harmaa talous. Sen laajuus ilmentää kotitalouksienkin pimeästi verotuksen ohi tienaamien tulojen määrää. Pimeiden tulojen arvo kokonaistuotannon arvosta on Maailmanpankin tutkimuksen mukaan Portugalissa 23 %, Espanjassa 23 %, Italiassa 27 %, Kyproksessa 29 % ja Kreikassa 30 %, ja Suomessakin lähes 20 %. Lisätekijänä on korruptio, joka on useiden tutkimusten mukaan harmaan talouden keskeisiä syitä ja seurauksia. Osa tutkijoista on jopa valmis väittämään, että juuri korruptio on nykyisen velkakriisin tärkein syy. Sieps-tutkimuslaitoksen mukaan korruptio rehottaa euromaista pahiten Italiassa ja vähiten Suomessa. Laitos perustaa päätelmänsä muun muassa Maailmanpankin tutkimuksiin.[3]

Vuonna 2014 alottanut Matteo Renzin hallitus aloitti kymmenien miljardien hintaisen talouden elvytysohjelman, jonka avulla talouteen aiotaan saada vauhtia. Renzi kutsui talouskuria ajavaa EU:n vakaus- ja kasvusopimusta tyhmyyssopimukseksi.[4]

Ennen siirtymistä Euroopan yhteiseen valuuttaan, euroon, Italian rahayksikkö oli Italian liira (ITL, ₤ ). 1 000 liiraa oli vanhoissa rahoissa eli markoissa noin kolme markkaa, euroissa taas 0,5 €.

Toimialat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian teollisuus on painottunut pohjois- ja luoteisosiin. Italia on maailman suurimpia sähköenergian tuottajia. Italia joutuu ostamaan muilta mailta raakaöljyä, moottoriajoneuvoja, tekstiilejä, koneita ja metalleja. Italia on yksi Euroopan huomattavista teollisuusmaista. Koska Italiassa on niukasti teollisuuden raaka-aineita omasta takaa, se on kehittänyt sellaisia teollisuudenaloja, joilla tarvitaan vain vähän raaka-aineita ja joilla voidaan nostaa laatua esim. muotoilun osuutta korostamalla. Tällaisia tuotteita ovat vaatteet, kengät, huonekalut ja tietokoneet. Teollisuudesta toimeentulonsa saa 30 % italialaisista.

Maan suurin teollisuuskaupunki on Milano, joka on maan rahamaailman keskus ja on tärkeä liikenteen solmukohta. Siellä on osa maan autoteollisuudesta, mutta varsinainen autokaupunki on Torino. Sen suurimmista tehtaista lähes kaikki kuuluvat FIAT-yhtymälle. Italialaiset urheiluautot Lamborghini ja Ferrari ovat suosittuja myös ulkomailla. Italia vie muihin maihin paljon hienoja, ylellisiä autoja. Italia tuottaa runsaasti hienoa marmoria. Suurin osa siitä käytetään rakennuksiin. Kuuluisa taiteilija Michelangelo veisti teoksensa aikoinaan Carraran marmoriin. Muotiteollisuus on merkittävää Italiassa. Italialaiset kankaat ovat tyylikkäitä. Miehille ja naisille suunnitellaan mielenkiintoisia, usein rohkeitakin asuja. Italialaisen Camillo Olivettin perustama Olivetti-yhtiö on hyvin tunnettu ympäri maailmaa.

Maatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian maatalouteen vaikuttaa suuresti alueen sijainti Välimerellä, jossa välimerenilmasto mahdollistaa mm. lähes koko maassa menestyvien oliivien ja viinirypäleiden viljelyn. Pojoki on Italian maataloudelle korvaamaton, koska sen laakso on hedelmällinen ja tasangon keskiosaa voidaan keinokastella. Italian toiseksi parasta maatalouteen sopivaa aluetta ovat jokilaaksot, etenkin Arnon ja Tiberin varsilla. Suuri osa Italian maa-alasta on maatalouden käytössä ja 1,4 miljoonaa ihmistä eli yhdeksän prosentia työvoimasta työskentelee maatalouden parissa.

Pohjois-Italian maaperä on hedelmällistä lietemaata, jonka vuoksi siellä harjoitettu maatalous on tehokasta ja maatilat suuria. Italian keskiosa on karua vuoristoa, jota ympäröivät rannikon viljavat alangot ja tasangot. Etelä-Italian maaperä on karua ja vähäravinteista. Maataloutta haittaavat siellä kesän kuivuus ja kasteluveden vähyys; maatilat ovat myös pieniä eikä lannoitteisiin ja koneisiin ole varaa, minkä takia sadot jäävät pieniksi. Etelä-Italiassa maisemaa hallitsevat karut lammaslaitumet, sekä oliivi-, viini-, sekä hedelmätarhat. Aivan pohjoisosassa ei ole Alppien takia paljon maataloutta. Kahdesta Italian suuresta saaresta, Sisiliassa on paremmat mahdollisuudet maatalouteen kuin Sardiniassa, vaikka kumpikaan saarista ei ole maatalouden harjoittamiseen ihanteellisia.

Italian maatalous muistuttaa hyvin paljon Länsi-Euroopan maataloutta ja se on jo pitkään ollut kehittynyttä. Ranskan jälkeen Italia on maailman toiseksi suurin viinintuottaja ja samoin toiseksi suurin vehnän tuottaja. Pojoen laaksossa viljellään vehnää, maissia ja sokerijuurikasta. Myös riisiä kasvatetaan, koska tasaisia viljelymaita sekä lämpöä ja kosteutta on riittävästi. Italiassa suurimmat viljasadot saadaan Pojoen tasangolta, jossa viljellään myös paljon viinirypäleitä. Noin joka toisella italialaisella maatilalla on viiniköynnöksiä. Viljaa Italiaan joudutaan ostamaan muualta, koska muita viljoja kuin vehnää ei kasvateta tarpeeksi. Vihanneksia ja hedelmiä riittää kuitenkin vientiin. Italia on maailman johtavia latva-artisokkien ja oliivien tuottajia. Muita merkittäviä tuotteita ovat: tomaatti, peruna, sokerijuurikas, tupakka, mantelit ja pähkinät, sekä sitrushedelmät, jotka menestyvät hyvin maan eteläosassa.

Ulkomaankauppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italia tuottaa vientiin muun muassa vaatteita, jalkineita, koneita, moottoriajoneuvoja, tekstiilejä, kemikaaleja, tupakkaa, hedelmiä ja vihanneksia. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Saksa, Ranska, USA, Iso-Britannia ja Alankomaat. Italiaan tuodaan tavaraa varsinkin Saksasta ja Ranskasta. Laivanrakennus on tärkeä teollisuuden haara, ja laivoja rakennetaan useisiin eri maihin.

Bruttokansantuote alueittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian suurin talousalue on Lombardia, jonka bruttokansantuote on yli 20 prosenttia koko maan virallisesta bkt:stä. Muita merkittävimpiä alueita ovat Lazio, Veneto, Emilia-Romagna ja Piemonte.[5]

Alue Nimellinen bkt
mrd. € v. 2015
Osuus
Lombardia 357 22 %
Lazio 183 11 %
Veneto 152 9 %
Emilia-Romagna 150 9 %
Piemonte 127 9 %
Italia 1 645 100 %

Kuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u The World Factbook: Italia CIA. (englanniksi)
  2. Italia - saapasmaasta sandaaliksi? YLE Uutiset. 12.11.2011. Viitattu 12.11.2011.
  3. Hurri, Jan: Tässä syy euromaiden varallisuuseroihin Taloussanomat. 14.4.2013. Viitattu 14.4.2013.
  4. Tommi Hannula: Uusi pääministeri Renzi lupaa italialaisille lisää pizzaa Helsingin Sanomat. 15.3.2014. Viitattu 16.3.2014.
  5. Gross domestic product (GDP) at current market prices by NUTS 2 regions (Eurostatin aluetilasto bruttokansantuotteesta alueittain v. 2006–2015) 30.3.2017. Viitattu 21.7.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]