Etelä-Korean talous

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etelä-Korean talous
Soul on merkittävä talouden keskus.
Soul on merkittävä talouden keskus.
Valuutta Etelä-Korean won
Jäsenyydet APEC, WTO, OECD, G20
Tilastot
BKT 1,007 bilj. $ (2010)[1]
1,459 bilj. $ (ostovoimakorjattu)(2010)[1]
- per asukas 30 000 $ (ostovoimakorjattu)(2010)[1]
- kasvu 6,1 %[1]
- toimialoittain maatalous 2,6 %
teollisuus 39,3 %
palvelut 58,2 % (2010)[1]
Inflaatio 3 % (2010)[1]
Köyhyysrajan alle
jäävien määrä
15 % (2006)[1]
Gini-kerroin 31,4 (2009)[1]
Työvoima 24,75 milj. (2010)[1]
- toimialoittain maatalous 7,3 %
teollisuus 24,3  %
palvelut 68,4 % (2010)[1]
Työttömyys 3,7 %[1]
Ulkomaankauppa ja -investoinnit
Vienti 464,3 mrd. $ (2010)[1]
Vientituotteet puolijohteet, moottoriajoneuvot,
langattomat tietoliikennevälineet,
tietokoneet,teräs, laivat,
petrokemikaalit (2010)[1]
Merkittävimmät
vientimaat
Kiina (27,9 %), Yhdysvallat (10,2 %),
Japani (5,8 %) (2010)[1]
Tuonti 422,4 mrd. $ (2010)[1]
Tuontituotteet koneet, elektoriikka, öljy, teräs,
kuljetusvälineet, orgaaniset kemikaalit,
muovit (2010)[1]
Merkittävimmät
tuontimaat
Kiina (17,9 %), Japani (16,2 %),
Yhdysvallat (10,1 %),
Saudi-Arabia (5,2 %),
Australia (4,9 %) (2010)[1]
Julkinen talous
Julkinen velka 22,6 % BKT:sta (2010)[1]
Budjetin tulot 235,1 mrd. $ (2010)[1]
Budjetin menot 222,2 mrd. $ (2010)[1]

Etelä-Korean talous on maailman 15. suurin ja Aasian neljänneksi suurin Japanin, Kiinan ja Intian jälkeen. Yhtenä "Aasian taloustiikereistä" se on saanut aikaan nopeaa, vientivetoista talouskasvua, mikä on ollut jyrkässä kontrastissa Korean demokraattisen kansantasavallan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen jumiutuneeseen talouteen. Korean tasavallan bruttokansantuote henkeä kohti on nyt noin 14 kertaa suurempi kuin Korean demokraattisessa kansantasavallassa.[2] Vienti suuntautuu ennen kaikkea Kiinaan, Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Tuontia on samoista maista ja lisäksi Saudi-Arabiasta ja Australiasta.[1]

Toimialat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Korean merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, grafiitti, volframi, molybdeeni ja lyijy sekä vesivoimapotentiaali.[3] Etelä-Korean teollisuuden merkittävimmät tuotteet ovat elektroniikka, autot, kemikaalit, laivat ja teräs. Merkittävää toimintaa on myös tietoliikenteen alalla. Maan teollinen tuotanto kasvoi vuonna 2010 16,6 %.[1]

Maatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Korean tärkeimmät viljelystuotteet ovat riisi, juurekset, ohra, vihannekset ja hedelmät. Karjatuotannon tärkeimmät tuotteet ovat nautakarja, siat, kanat, maito ja munat. Lisäksi maassa harjoitetaan kalastusta.[1]

Taloushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvulla maa oli yksi Aasian köyhimmistä maista. Toisen maailmansodan päätyttyä maa peri siirtomaatalouden, joka oli suunniteltu lähes ainoastaan Japanin laajentumispolitiikkaa varten. Suuri osa maan infrastruktuurista tuhoutui vuosina 1950–1953 käydyssä Korean sodassa[4], ja sodan jälkeen maa jäi riippuvaiseksi Yhdysvaltain antamasta taloudellisesta avusta.

Kenraali Park Chung-heen sotilasvallankaappauksen jälkeen vuonna 1962 Korean tasavalta aloitti sarjan kunnianhimoisia viisivuotissuunnitelmia taloutensa kehittämiseksi. Talouden painopiste siirtyi ulkomaankauppaan Japanin-suhteiden normalisoinnin myötä vuonna 1965, mitä seurasi investointi- ja kauppabuumi. Nopea laajentuminen ensin kevyeen ja sitten raskaaseen teollisuuteen seurasi 1960- ja 1970-luvuilla. Tänä ajanjaksona maan talous kasvoi keskimäärin 8,6 % vuodessa. Valtavaa kasvua on usein kutsuttu "Han-joen ihmeeksi", Han-joen ollessa maan pääkaupungin Soulin läpi virtaava joki. 1980- ja 1990-luvuilla talouden kasvu jatkui maan muuntautuessa pääasiassa tekstiilien ja kenkien viejästä tärkeäksi autojen, elektroniikan, laivojen ja teräksen sekä myöhemmin korkeateknologisten laitteiden kuten näyttöjen, matkapuhelinten ja puolijohteiden valmistajaksi.lähde?

Eteläkorealainen malli, jossa suurien ja kansainvälisesti kilpailukykyisten yhtiöiden kasvua tuetaan vero- ja rahoituspolitiikan avulla, johti sukujen kontrolloimien valtavien konglomeraattien syntyyn. Nämä yhtiöt, jotka tunnetaan nimellä chaebol, kukoistivat Parkin hallinnon aikana. Joistain yhtiöistä, kuten Hyundaista, Samsungista, Daewoosta ja LG:stä tuli kansainvälisiä suuryrityksiä. Nykyään maa on näiden avulla noussut maailmantalouden biljoonaluokkaan, ja sen bruttokansantuote on 1 180 miljardia dollaria.lähde?

Vuoden 1997 Aasian talouskriisin jälkeen maan talouselämä on muuttunut kuitenkin huomattavasti massiivisten konkurssien ja hallituksen tekemien uudistusten myötä. Kriisi paljasti maan taloudessa pitkäaikaisia heikkouksia, kuten valtavat ulkomaiset lainat ja kurittoman taloussektorin. Nämä johtivat kahteen suureen talouden uudelleenjärjestelyyn, ensin vuonna 1997 ja toisen kerran vuonna 1999 Daewoon romahdettua.lähde?

Maa selvisi vuosien 1997-1998 Aasian talouskriisistä Maailmanpankin tuella, mutta vuoden 2008 maailmanlaajuinen lama pysäytti Koreankin talouskasvun.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w The World Factbook: Korea, South CIA. (englanniksi) Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi "CIA" on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  2. Yhdysvaltain hallituksen arvion mukaan vuonna 2006 (Pohjoinen $1800; Etelä $24,500). CIA Factbook
  3. a b Background Note: South Korea US Department of state
  4. cptour Korean War

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]