Köyhyysraja
Köyhyysraja tarkoittaa kansalaisen tulotasoa, jonka alapuolella ihmisen katsotaan olevan köyhä.
Köyhyysraja kuvaa tulotasoa, jonka alapuolella olevalla henkilöllä ei ole varaa hankkia välttämättömiä hyödykkeitä siedettävän elintason ylläpitämiseksi. Siitä, mihin köyhyysraja pitäisi asettaa, on käyty laajaa keskustelua, ja käytännössä eri maat käyttävät eri köyhyysrajoja.
Köyhyyttä voi mitata suhteellisesti tai absoluuttisesti. Suhteellinen mittaustapa, joka on yleisesti käytössä muun muassa Euroopassa, mittaa köyhän väestönosan tulotasoa verrattuna muuhun väestöön. Absoluuttinen mittaustapa, jota suositaan esimerkiksi Yhdysvalloissa, mittaa esimerkiksi ruokakorin avulla henkilön toimeentuloa. OECD mittaa köyhyyttä siten, että tulojen ollessa alle 50 prosenttia väestön kotitalouksien mediaanitulosta ihminen on köyhä.[1] Näin ollessa köyhyys on yleistä esimerkiksi Yhdysvalloissa ja harvinaisempaa Pohjoismaissa.
Eurostatin käyttämä köyhyysraja on 60 prosenttia vuosittaisesta mediaanitulosta.[2] Ihmistä pidetään siis köyhänä, jos hänen nettotulonsa ovat alle 60 % keskimmäisen tulonsaajan nettotuloista.[3] Vuonna 2022 pienituloisuusraja oli Suomessa yhden hengen taloudessa 16 910 euroa vuodessa eli noin 1 410 euroa kuukaudessa. Rajan alapuolelle jäi 730 800 henkilöä eli 13,4 % väestöstä.[2]
Pienituloisten osuus Suomen väestöstä oli pienimmillään vuonna 1993, jolloin väestöstä 7,2 % oli pienituloisia.[4] Köyhyysrajan alapuolella elävien henkilöiden määrä lähes kaksinkertaistui vuosina 1999–2009 ja oli vuonna 2009 jo 700 000 henkeä[5]. Osuus saavutti huippunsa 13,9 % vuonna 2008.[4] Sittemmin köyhien määrä on jälleen vähentynyt.[4]
Köyhyyden määrittelyssä väestö jaetaan usein myös kymmenyksiin eli desiileihin tulotason mukaan. Silloin puhutaan tulotasoltaan alimmasta ja ylimmästä kymmenyksestä eli väestön kymmenestä köyhimmästä ja rikkaimmasta prosentista. Näiden kymmenysten tulojen osuus koko kansan tuloihin verrattuna kertoo tulojakautuman tasaisuudesta tai eriarvoisuudesta.
Maailmanpankin köyhyysraja ja äärimmäinen köyhyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maailmanpankki mittaa köyhyyttä ja julkaisee tilastotietoa hyvin pienellä rahamäärällä elävistä henkilöistä. Maailmanpankin käyttämän köyhyysrajan (poverty line) dollarimääräinen arvo on muuttunut vuosien kuluessa. Alkujaan se viittasi yhdellä Yhdysvaltain dollarilla (USD) päivässä eläviin henkilöihin. Arvo nousi myöhemmin 1,9 dollariin, vuonna 2017 2,15 dollariin ja kesäkuussa 2025 arvoksi asetettiin 3,00 dollaria (vuoden 2021 dollarin arvon mukaan). Arvo pohjautuu vuoden 2021 ostovoimakorjattuun (PPP) maa-aineistoon, jonka Maailmanpankki otti käyttöön 2024.[6][7]
Alle 3,00 dollarilla päivässä elävät luokitellaan äärimmäisen köyhiksi. Tällaiset tulotasot ovat yleisiä kehitysmaissa. Maailmanpankin mukaan vuonna 2022 noin 838 miljoonaa ihmistä eli äärimmäisessä köyhyydessä. Maailmanpankin mukaan siis useampi kuin joka kymmenes elää yhä äärimmäisessä köyhyydessä. Tämä merkitsee noin 125 miljoonan ihmisen kasvua äärimmäisten köyhien ryhmässä verrattuna aiempaan, syyskuun 2024 arvioon, joka pohjautui vuoden 2017 ostovoimakorjattuihin lukemiin aiemmalla köyhyysrajan määritelmällä (2,15 dollari/ päivä). Tutkimukseen pohjautuvan uuden määrittelyn perusteella Etelä-Aasiassa oli luokkaa 45 miljoonaa ihmistä vähemmän äärimmäisessä köyhyydessä. Toisaalta etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa äärimmäinen köyhyys lisääntyi, ja 111 miljoonan ihmisen katsottiin joutuneen siellä tähän asemaan.[6]
Maailmanpankin virallisena tavoitteena on silti, että maailman väestöstä enintään 3 prosenttia olisi köyhyysrajan alapuolella vuonna 2030.[6]
Tilastosta on laskettu selvityksiin myös korkeampia päivärajoja. Esimerkiksi 2,15 dollarin ohella tutkimuksessa on saatettu kartoittaa köyhyyden prosenttuaalista osuutta väestöstä ja alueellista jakautumista, jos päivärajaksi on asetettu $3,65 tai $6,85.[7]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Poverty rate OECD. Viitattu 26.12.2023. (englanniksi)
- 1 2 Pienituloisia 730 800 vuonna 2022 19.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.12.2023.
- ↑ Vuoristo, Pekka: Kuka oikein on suurituloinen? Helsingin Sanomat, 8.9.2009, s. A4. Artikkelin verkkoversio.
- 1 2 3 Pienituloisuusindikaattoreita 1966-2017 Tilastokeskus. Viitattu 26.12.2023.
- ↑ Riitta Vainio: Asumistuen saajista neljännes käy töissä. Helsingin Sanomat 8.3.2010: A5
- 1 2 3 June 2025 Update to Global Poverty Lines 5.6.2025. worldbank.org. Viitattu 19.6.2025. (englanniksi)
- 1 2 Federica Alfani, Danielle V. Aron, Aziz Atamanov, R. Andres Castaneda Aguilar, Carolina Diaz-Bonilla, Nancy P. Devpura, Reno Dewina, Arden Finn, Tony Fujs, Maria Fernanda Gonzalez, Nandini Krishnan, Nishtha Kocchar, Naresh Kumar, Christoph Lakner, Gabriel Lara Ibarra, Diego Lestani, Julia Liniado, Jonas Lønborg, Daniel G. Mahler, Carolina Mejía-Mantilla, Veronica Montalva, Laura L. Moreno, Minh C. Nguyen, Eliana Rubiano, Zurab Sajaia, Diana M. Sanchez, Ganesh K. Seshan, Samuel K. Tetteh-Baah, Martha C. Viveros Mendoza, Haoyu Wu, Nishant Yonzan ja Ayago Wambile: June 2025 Update to the Poverty and Inequality Platform (PIP). What’s New (pdf) Global Poverty Monitoring Technical Note 44. 6/2025. worldbank.org. Viitattu 19.6.2025. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tulonjakotilasto Tilastokeskus.fi