Park Chung-hee

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Park Chung-Hee
Korean tasavallan 3. presidentti
24. maaliskuuta 1962 – 26. lokakuuta 1979
Pääministeri Choi Tu-son
Chung Il-kwon
Paik Too-chin
Kim Jong-pil
Choi Kyu-hah
Edeltäjä Yun Bo-seon
Seuraaja Choe Gyuha
Henkilötiedot
Syntynyt14. marraskuuta 1917
Gumi, Pohjois-Gyeongsang, Korea, Japanin protektoraatti
Kuollut26. lokakuuta 1979 (61 vuotta)
Soul, Korean tasavalta
Ammatti sotilas
Puoliso Yuk Young-soo (1950–1974†)
Tiedot
Puolue Demokraattinen tasavaltalaispuolue
Uskonto buddhalaisuus
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Park Chung-hee (hangul: 박정희; hanja: 朴正熙; uudistettu latinisaatio: Bak Jeong-hui; 14. marraskuuta 191726. lokakuuta 1979) oli korealainen sotilas ja poliitikko. Hän oli Korean tasavallan johdossa 1961–1979, joista presidenttinä vuodesta 1963 lähtien. Hän johti Etelä-Korean talouden nousuun vientivetoisella teollistumisella ja viisivuotissuunnitelmilla pitäen maan tiukassa otteessaan.[1]

Park opiskeli ensin opettajaksi ja työskenteli alakoulun opettajana. Hän jatkoi opintojaan japanilaisessa kadettikoulussa ja toimi toisessa maailmansodassa luutnanttina Japanin armeijassa. Korean vapauduttua Japanin vallan alta Parkista tuli Korean armeijan upseeri.[1]

Kenraalimajuri Park Chung-hee nousi valtaan 16. toukokuuta 1961 verettömällä sotilasvallankaappauksella.[1] Korean keskustiedustelupalvelu (KCIA) perustettiin kesäkuussa estämään vastavallankaappaukset. Presidentti Yun asettui kaappaajien puolelle ja jäi aluksi maan johtoon. Yun erosi 22. maaliskuuta 1962, ja Kennedyn hallinnon painostuksesta maahan palautettiin siviilihallinto. Park valittiin 1963 presidentiksi.

Tuolloin Etelä-Korean bruttokansantuote (BKT) oli henkeä kohden 72 Yhdysvaltain dollaria vuodessa ja Pohjois-Koreaa pidettiin taloudellisesti vahvempana, sillä se oli teollistunut japanilaiskomennossa sijaitessaan lähellä Mantšuriaa ja ollessaan luonnonvaroiltaan rikkaampi. Parkin aikana BKT kasvoi kaksikymmenkertaiseksi.

Vuonna 1965 hän palautti diplomaattiset suhteet Japaniin, mikä johti vastalauseisiin Japanin 35-vuotisen julman miehitysvallan vuoksi. Tämä mahdollisti japanilaisen pääoman virtauksen maahan.[2]

Vuoden 1963 perustuslaki rajoitti presidentin virkakaudet kahteen, mutta Park sai läpi perustuslain lisäyksen, joka salli sillä hetkellä istuvalle presidentille lisäkauden. Juuri ennen kolmannen kautensa alkua hän julisti maan hätätilaan, hajotti parlamentin ja julisti perustuslain mitättömäksi. Vuonna 1972 otettiin käyttöön Yusinin perustuslaki, joka lisäsi merkittävästi presidentin valtaa. Park valittiin uudelleen vuosina 1972 ja 1978.

Pohjois-Korean agentit yrittivät murhata Parkin 21. tammikuuta 1968 ja 15. elokuuta 1974. Toisessa yrityksessä hänen vaimonsa Yuk Yeong-su sai surmansa.[3]

26. lokakuuta 1979 Parkin ampui hänen läheinen ystävänsä, KCIA:n johtaja Kim Jae-gyu.[1]

Park Chung-heen tytär Park Geun-hye valittiin Etelä-Korean presidentiksi 2012.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Park Chung Hee Encyclopedia Brotannica. Viitattu 24.10.2013.
  2. Pyŏng-guk Kim, Ezra F. Vogel: The Park Chung Hee Era: The Transformation of South Korea, s. 431. Harvard University Press, 2011. ISBN 9780674058200.
  3. a b Park Geun-hye, president's daughter, ascends to top job CNN. Viitattu 24.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]