Siirry sisältöön

Moon Jae-in

Wikipediasta
Moon Jae-in
문재인
Moon kuvattuna vuonna 2017.
Moon kuvattuna vuonna 2017.
Korean tasavallan presidentti
10. toukokuuta 2017 – 10. toukokuuta 2022
Pääministeri Hwang Kyo-ahn
Yoo Il-ho (vt.)
Lee Nak-yeon
Chung Sye-kyun
Hong Nam-ki (vt.)
Kim Boo-kyum
Edeltäjä Park Geun-hye
Seuraaja Yoon Suk-yeol
Korean tasavallan presidentin kansliapäällikkö
12. maaliskuuta 2007 – 24. helmikuuta 2008
Presidentti Roh Moo-hyun
Edeltäjä Lee Byung-wan
Seuraaja Yu Woo-ik
Kansanedustaja
2012–2016
Henkilötiedot
Syntynyt24. tammikuuta 1953 (ikä 73)
Geoje, Etelä-Gyeongsang, Korean tasavalta
Kansalaisuus Etelä-Korea eteläkorealainen
Ammatti juristi
Puoliso Kim Jung-sook
Lapset 2
Tiedot
Puolue Minjoo
Tutkinnot Kyung Hee -yliopisto
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Moon Jae-in (hangul: 문재인; hanja: 文在寅; uudistettu latinisaatio: Mun Jaein; s. 24. tammikuuta 1953[1]) on eteläkorealainen poliitikko, entinen ihmisoikeusjuristi ja Etelä-Korean 12. presidentti. Hän toimi myös presidentti Roh Moo-hyunin kansliapäällikkönä.

Presidentinvaalikampanjansa aikana Moon sai eteläkorealaisilta netinkäyttäjiltä lempinimen Pimeä kuningas (kor. 명왕, Myeong-wang), joka oli viittaus One Piece -sarjassa esiintyneeseen Silvers Rayleigh -hahmoon.[2][3]

Tausta ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moonin vanhemmat olivat pakolaisia pohjoisesta, jotka tulivat Etelä-Korean puolelle Korean sodan aikana. Moon aloitti oikeustieteen opinnot vuonna 1972, mutta joutui vankilaan osallistuttuaan presidentti Park Chung-heen vastaisiin mielenosoituksiin. Hän suoritti tutkintonsa loppuun vankeusaikanaan. Vuonna 1976 hän siirtyi suorittamaan asepalvelustaan.[4]

1982 hän avasi Busanissa asianajotoimiston yhdessä Roh Moo-hyunin kanssa. Toimisto keskittyi ihmisoikeuksiin ja kansalaisoikeuksiin. Heistä tuli demokratialiikkeen keskeisiä jäseniä. Roh valittiin Korean presidentiksi vuonna 2003, ja Moonista tuli hänen läheinen avustajansa.[5] Hän toimi presidentin kansliapäällikkönä vuodesta 2007 alkaen.[1]

Moon on naimisissa ja parilla on kaksi lasta sekä kaksi lastenlasta.[6] Uskonnolliselta vakaukseltaan Moon on katolilainen.[7] Kasteen yhteydessä Moon sai nimen Timotei (kor. 티모테오, Timoteo).[8]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korruptiosta syytetty Roh teki itsemurhan vuonna 2009. Seuraavana vuonna Moon toimi Roh'n nimeä kantavan säätiön johdossa.[1] Moon päätti jatkaa hänen uraansa ja liittyi Minjoo-puolueen edeltäjän, demokraattiseen yhdistyneeseen puolueeseen, vuonna 2011. Tämän jälkeen hänet valittiin Busanin vaalipiiristä maan parlamenttiin. Vuosina 2015–2016 Moon toimi Minjoo-puolueen puheenjohtajana.[4]

Ensimmäistä kertaa presidentinvaaleihin Moon osallistui vuonna 2012. Tuolloin hän hävisi täpärästi (48,02 % annetuista äänistä) Park Geun-hyelle, josta tuli Etelä-Korean ensimmäinen naispuolinen presidentti.[9][10]

Keväällä 2017, kun Park joutui eroamaan ja maassa oli ennenaikaiset vaalit, Moon valittiin presidentiksi.[5] Moon oli Minjoo-puolueen ehdokas toukokuun 2017 presidentinvaalissa.[11] Hän sai äänistä 41,1 prosenttia, kun toiseksi eniten ääniä, noin 24 prosenttia, keräsi konservatiivien Hong Joon-pyo.[12][13] Normaalisti Etelä-Koreassa on käytössä kahden kuukauden siirtymäaika väistyvän ja valitun presidentin vallanvaihdoksen yhteydessä, mutta sitä ei sovellettu vuonna 2017, koska Park oli asetettu virkarikossyytteeseen, joten Moon astui virkaansa välittömästi 10. toukokuuta.[14]

Presidenttinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2017 Moon adoptoi eläinsuojelujärjestön pelastamaan koiran nimeltä Tory, joka oli alkujaan kasvatettu koiranlihatilalla. Koiran adoptoinnilla presidentin oli tarkoitus lähettää tuomitseva viesti koiran lihan syönnille, jonka Etelä-Korean laki toistaiseksi sallii.[15][16][17]

Moonin hallitus teki tuntuvan, 16 prosentin, korotuksen maan minimipalkkaan vuonna 2018, jolloin minimipalkka nousi 7 530 woniin tunnilta ehkäistäkseen työssä käyvien köyhyyttä.[18] Vuotta myöhemmin Etelä-Korean työviikko lyhennettiin 68 tunnista 52 tuntiin.[19]

Moonin johtajuus koronaviruspandemian aikana keräsi kiitosta niin Etelä-Koreassa kuin ulkomaillakin. Vuoden 2020 parlamenttivaaleja pidettiin laajalti kansanäänestyksenä Moonin hallituksen koronapolitiikasta.[20] Moonin johtama Minjoo otti vaaleissa murskavoiton ja sai paikkamäärältään suurimman enemmistön parlamentissa sitten vuoden 1987, jolloin maassa alettiin siirtyä kohti avointa demokratiaa.[21]

Poliittisia näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moon sanoi presidentinvaalikampanjansa aikana, että ei kannata samaa sukupuolta olevien oikeutta avioliittoon. Hän ei tosin sulkenut pois sitä, että tämä olisi joskus tulevaisuudessa mahdollista Etelä-Koreassa, mutta katsoi juuri nyt ei ole oikea aika keskustella asiasta.[22]

Moon ilmoitti vastustavansa kuolemanrangaistusta ja sanoi, että kyse ei ole siitä, onko se laillinen vai laiton rangaistus huomauttaen samalla, että kuolemanrangaistusta ei ole pantu toimeen maassa yli 20 vuoteen.[23]

Koreoiden yhdistymiseen Moon suhtautuu myötämielisesti ja on pyrkinyt kehittämään pohjoisen ja etelän välistä vuoropuhelua. Lisäksi Moon on halunnut luoda Pohjois-Korean ja Yhdysvaltojen välille paremmat suhteet. Vuonna 2018 hän tapasi Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin maiden rajalla.[24] Seuraavana vuonna Moon sanoi, että Korean niemimaan tulisi yhdistyä vuoteen 2045 mennessä.[25]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Time nosti Moonin 100 vaikutusvaltaisimman henkilön listalleen vuonna 2018.[32]

Galleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 President Moon Jae-in of the Republic of Korea 2021. korea.net. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  2. ↑ 디지털뉴스팀: 문재인 닮은 해적이 있다? ‘명왕 문재인’ 인기 khan.co.kr. 17.12.2012. Viitattu 21.9.2021. (koreaksi)
  3. ↑ Moon Jae-in prabook.com. 2025. Viitattu 8.6.2025. (englanniksi)
  4. 1 2 Impact Player: Moon Jae-in csis.org. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  5. 1 2 Moon Jae-in: Who is South Korea's new president? BBC. 9.5.2017. Viitattu 4.10.2017.
  6. ↑ Profile 2020. The Office of the President. Arkistoitu 1.4.2020. Viitattu 11.4.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Gaetan, Victor: Has Moon Jae-In's Catholicism Influenced His Diplomacy? Foreign Affairs. 22.9.2017. Viitattu 11.4.2020. (englanniksi)
  8. ↑ 가톨릭신문: 문재인(티모테오) 대통령 삶과 신앙 catholictimes.org. Viitattu 21.9.2021. (koreaksi)
  9. ↑ Park Geun-hye claims South Korea presidential victory CNN. 19.12.2012. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  10. ↑ IFES Election Guide | Elections: South Korea Presidential Dec 2012 electionguide.org. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  11. ↑ Karttunen, Kirsti: Ennakkosuosikki Moon näyttää nousevan Etelä-Korean johtoon Yle Uutiset. 9.5.2017. Viitattu 9.5.2017.
  12. ↑ Demokraattipuolueen Moon Jae-in Etelä-Korean presidentiksi Turun Sanomat. 10.5.2017. Arkistoitu 13.6.2021. Viitattu 13.5.2017.
  13. ↑ Moon Jae-in wins South Korea presidential election Deutsche Welle. 09.05.2017. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  14. ↑ Elected South Korean president to take office immediately The Straits Times. 9.5.2017. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  15. ↑ President Moon Jae-in's dog says 'I'm not food' : Korea.net : The official website of the Republic of Korea Korean Culture and Information Service. 17.9.2018. Viitattu 8.6.2025. (englanniksi)
  16. ↑ South Korea president adopts rescue dog BBC News. 27.7.2017. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  17. ↑ From meat farm to South Korea's new "First Dog": meet Tory SBS Voices. 28.7.2017. Viitattu 8.6.2025. (englanniksi)
  18. ↑ South Korea’s president is struggling to “democratise” the economy The Economist. 20.10.2018. Viitattu 21.9.2021.
  19. ↑ South Korea cuts 'inhumanely long' 68-hour working week the Guardian. 1.3.2018. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  20. ↑ Friedhoff, Karl: President Moon Jae-In Handled the Coronavirus Well, but Can He Win South Korea's April Elections? The National Interest. 1.4.2020. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  21. ↑ South Korea's ruling party wins election landslide amid coronavirus outbreak the Guardian. 16.4.2020. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  22. ↑ Steger, Isabella: Being a progressive politician in Korea doesn't stop you from being homophobic Quartz. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  23. ↑ Will next president re-implement death penalty? The Korea Times. 26.4.2017. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  24. ↑ Moon’s Last Chance on North Korea The Diplomat. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  25. ↑ Korean peninsula will be united by 2045, says Seoul amid Japan row the Guardian. 15.8.2019. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  26. ↑ Moon to receive highest medal of honor Yonhap News Agency. 3.5.2022. Viitattu 8.6.2025. (englanniksi)
  27. ↑ Beilage polit-x.de. Viitattu 21.9.2021. (saksaksi)
  28. ↑ Intercambio de medallas entre Corea del Sur y Colombia Agencia de Noticias Yonhap. 25.8.2021. Viitattu 21.9.2021. (espanjaksi)
  29. ↑ Tildelinger av ordener og medaljer Det norske kongehus. 2021. Viitattu 21.9.2021. (norjaksi)
  30. ↑ BOE.es - BOE-A-2021-9604 Real Decreto 421/2021, de 8 de junio, por el que se concede el Collar de la Orden del Mérito Civil a Su Excelencia señor Moon Jae-in, Presidente de la República de Corea. Boletín Oficial del Estado. 8.6.2021. Viitattu 21.9.2021. (espanjaksi)
  31. ↑ Open Post - South Korean State Visit to Sweden Lilibet's Handbag. 14.6.2019. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  32. ↑ The 100 Most Influential People in the World Time. Arkistoitu 31.7.2019. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
Korean tasavallan presidentit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Moon_Jae-in&oldid=23877207”