Viron reformipuolue

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viron reformipuolue
Eesti Reformierakond

Reformierakond.png

Perustettu 13. marraskuuta 1994 (23 vuotta sitten)
Johto Kaja Kallas (pj.)
Urmas Klaas (vpj.)
Jürgen Ligi (vpj.)
Urmas Paet (vpj.)
Ideologia liberalismi[1]
liberaalikonservatismi[2]
Poliittinen kirjo keskusta-oikeisto[3]
Toimisto Tõnismägi 9,
Tallinna 10119
Jäsenmäärä n. 12 500 (5/2016)[4]
Riigikogu[5]
30 / 101
Euroopan parlamentti
2 / 6
Kansainväliset jäsenyydet Euroopan liberaalidemokraattinen puolue
Liberal International
Kotisivu www.reform.ee

Viron reformipuolue (viroksi Eesti Reformierakond) on virolainen markkinaliberaalinen keskusta-oikeistolainen puolue. Reformipuolue oli mukana Viron hallituksissa yhtäjaksoisesti vuosina 1999–2016 ja puolueen vaikutus maan talouteen on ollut suuri muun muassa vapaata yritys- ja talouspolitiikkaa ja veropolitiikkaa luotaessa.

Reformipuolue on ollut Liberal Internationalin täysjäsen vuodesta 1996 lähtien oltuaan ensin tarkkailijajäsen vuodesta 1990. Reformipuolue on myös Euroopan liberaalidemokraattisen puolueen (ALDE) täysjäsen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron reformipuolue perustettiin 13. marraskuuta 1994. Tuolloin uuden puolueen perustamisesta tekivät päätöksensä Viron keskuspankin silloisen pääjohtajan Siim Kallaksen johtama ryhmittymä ja Viron liberaalidemokraattinen puolue ylimääräisessä puoluekokouksessaan.[6] Vuonna 1990 perustettu liberaalidemokraattinen puolue oli ollut jo mukana Viron hallituksessa vuodesta 1992.[7] Kallas valittiin Reformipuolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ja valmistautuminen vuoden 1995 vaaleihin aloitettiin. Viron sisäministeriö rekisteröi puolueen 9. joulukuuta 1994.[8]

Vuoden 1995 vaaleissa vastaperustettu Reformipuolue sai 16,2 prosenttia äänistä ja 19 paikkaa 101-paikkaiseen Riigikoguun. Vuoden 1999 vaaleissa ääniosuus laski noin 15 prosenttiin ja puolueen paikkamäärä väheni 18 paikkaan.[9] Laarin hallituksen kaaduttua vuonna 2002 Reformipuolue ja Keskustapuolue sopivat hallitusyhteistyöstä, mikä nosti Siim Kallaksen Viron pääministeriksi. Kallas oli toiminut kaatuneessa Laarin hallituksessa valtiovarainministerinä.[10] Kallas johti pääministerinä puolueen maaliskuun 2003 vaaleihin, missä sekä Keskustapuolue että Res Publica nousivat 28:lla paikalla suurimmaksi puolueeksi. Vaalien jälkeen Reformipuolue käynnisti keskustelut Res Publican kanssa yhteisen oikeistohallituksen muodostamiseksi.[11] Lopulta hallituksen muodostivat Res Publican ja Reformipuolueen lisäksi Kansanliitto. Pääministeriksi nousi Res Publican Juhan Parts.

Ansipin kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andrus Ansip oli Reformipuolueen puheenjohtajana vuosina 2004–2014, Viron pääministeri yhtäjaksoisesti 2005–2014 ja maan EU-komissaari vuodesta 2014

Viro liittyi Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004, jolloin Siim Kallas siirtyi Viron edustajaksi EU-komissioon ja aloitti myöhemmin Viron EU-komissaarina saman vuoden syksyllä. Reformipuolueen johtoon Kallaksen seuraajaksi valittiin marraskuun puoluekokouksessa Andrus Ansip.[8] Partsin hallitus kaatui hallituskriisiin keväällä 2005, jolloin Ansip nousi pääministeriksi ja Viroon muodostettiin Ansipin I hallitus, johon tulivat mukaan Reformipuolueen lisäksi Keskustapuolue ja Kansanliitto.

Vuoden 2007 vaaleissa Reformipuolue voitti vaalit saaden 27,8 % äänistä ja 31 paikkaa Riigikoguun.[12] Ansip jatkoi pääministerinä ja hallitukseen tulivat mukaan konservatiivinen Isänmaan ja Res Publican liitto (IRL) sekä sosiaalidemokraatit. Ansip erotti sosiaalidemokraatit hallituksesta toukokuussa 2009. Sosiaalidemokraatit olivat olleet tyytymättömiä hallituksen budjettileikkauksiin ja työlainsäädännön muutoksiin.[13] Reformipuolue ja Isänmaan ja Res Publican liitto jatkoivat hallituksessa myös vuoden 2011 vaalien jälkeen Andrus Ansipin jatkaessa pääministerinä.

Vuoden 2012 aikana Reformipuolue joutui kohun keskelle, kun puolueen epäiltiin saaneen hämärää rahaa, jonka järjestelijöinä olisivat toimineet oikeusministeri Kristen Michal ja puolueen pääsihteeri Kalev Lillo. Asian toi julki kansanedustaja Silver Meikar heinäkuussa 2012. Meikar kertoi Postimees-lehdessä käyttäneensä tiliään alkuperältään hämärän rahan kierrättämiseen.[14][15] Viron keskusrikospoliisi suoritti rahanpesuepäilyihin liittyen etsinnän puolueen päätoimistolla ja takavarikoi useita tietokoneita[16].

Michal ja Lillo kiistivät rahanpesusyytteet sekä Meikarin väitteet aktiivisesta osallisuudesta rahoituksen hankkimiseen. Rikostutkinta asiasta päättyi syksyllä 2012 syyttäjän ilmoitukseen tutkinnan lopettamisesta riittävien todisteiden puuttuessa.[16] Oikeusministeri Kristen Michal ilmoitti kuitenkin eroavansa lahjusepäilyjen vuoksi joulukuussa 2012. Eroaan hän perusteli puolueen ja hallituksen työkyvyn suojelemisella.[17]

Ansip erosi päämisterin tehtävästä maaliskuussa 2014,[18] jolloin hänen paikkansa puolueen johtajana ja pääministerinä otti Taavi Rõivas. Samalla IRL:n tilalle hallitukseen Reformipuolueen kanssa tulivat sosiaalidemokraatit.[19]

Rõivasin kausi ja ajautuminen oppositioon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reformipuolue keräsi jo kolmatta kertaa puolueista eniten ääniä vuoden 2015 parlamenttivaaleissa. Vaalivoittoa pidettiin tukena puolueen ajamalle 20 prosentin tasaveromallille ja vahvalle puolustuspolitiikalle.[20] Vaalien jälkeen Reformipuolue muodosti hallituksen yhdessä sosiaalidemokraattien ja IRL:n kanssa, mutta hallitus kaatui marraskuussa 2016, minkä jälkeen Reformipuolue ajautui oppositioon. Tämän jälkeen Taavi Rõivas ilmoitti eroavansa puheenjohtajan tehtävistä ja tammikuussa 2017 pidetyssä puoluekokouksessa Reformipuolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Hanno Pevkur.[21]

Pevkurin aika Reformipuolueen johdossa jäi lyhyeen hänen ilmoitettua joulukuussa 2017 luopuvansa puheenjohtajan tehtävästä. Taustalla oli puoluetta rasittaneet sisäiset ristiriidat edeltäneitä kuukausina. Pevkur kertoi tukevansa puolueen europarlamentaarikkoa ja varapuheenjohtajaa Kaja Kallasta puheenjohtajaksi, ja myöhemmin Kallas tiedotti itse virallisesti asettuvansa ehdolle Reformipuolueen puheenjohtajaksi.[22] Lopulta Kallakselle ei asettunut vastaehdokkaita ja huhtikuussa 2018 järjestetyssä puoluekokouksessa hänet valittiin puolueen johtoon. Kallas on Reformipuolueen ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja.[23]

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riigikogun vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Edustajia Kannatus
1995
19 / 101
Muuttumaton 87 531 Muuttumaton 16,2 %
1999
18 / 101
Laskua 77 088 Laskua 14,9 %
2003
19 / 101
Nousua 87 551 Nousua 17,7 %
2007
31 / 101
Nousua 153 044 Nousua 27,8 %
2011
33 / 101
Nousua 164 255 Nousua 28,6 %
2015
30 / 101
Laskua 158 885 Laskua 27,7 %
Lähteet: [9]

Europarlamenttivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Edustajia Kannatus
2004
1 / 6
Muuttumaton 28 377 Muuttumaton 12,2 %
2009
1 / 6
Nousua 60 877 Nousua 15,3 %
2014
2 / 6
Nousua 79 849 Nousua 24,3 %
Lähteet: [24]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Estonia Parties and Elections in Europe. 2015. Viitattu 5.5.2015. (englanniksi)
  2. Mälksoo, Lauri & Schneider, Thomas: Estonia’s view to the west (PDF) kas.de. 3/2015. Konrad-Adenauer-Stiftung e.V.. Viitattu 7.5.2015. (englanniksi)
  3. Mardiste, David: Estonia's ruling, pro-NATO centre-right claims election win 1.3.2015. Reuters. Viitattu 7.5.2015. (englanniksi)
  4. The list of the members as at: Eesti Reformierakond 22.5.2016. Centre of Registers and Information Systems. Viitattu 22.5.2016. (englanniksi)
  5. Fraktsioonid Riigikogu. Viitattu 23.12.2017. (viroksi)
  6. Lang: The Best and Worst of the Reform Party news.err.ee. 14.11.2014. ERR. Viitattu 14.11.2014. (englanniksi)
  7. Terry, Chris: Reform Party (RE) demsoc.org. 27.2.2014. The Democratic Society. Viitattu 13.1.2016. (englanniksi)
  8. a b History reform.ee. Reformipuolue. Viitattu 25.12.2017. (englanniksi)
  9. a b Past Elections: Riigikogu Elections vvk.ee. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 24.3.2015. (englanniksi)
  10. Viron parlamentti hyväksyi Kallaksen yle.fi. 22.1.2002. Yle Uutiset. Viitattu 24.12.2017.
  11. Viron reformipuolue neu­vot­te­lui­hin res publican kanssa Kaleva. 5.3.2003. Viitattu 24.12.2017.
  12. Reformipuolue voittoon Virossa yle.fi. 4.3.2007. Yle Uutiset. Viitattu 30.7.2009.
  13. Sosiaalidemokraatit erotettiin Viron hallituksesta Ilta-Sanomat. 21.5.2009. Viitattu 5.1.2011.
  14. Anniina Wallius, Viron oikeusministeriä uhkaa syyte rahanpesusta, Yle.fi Uutiset viitattu 31.7.2012
  15. Kaja Kunnas, Oikeusministeriä epäillään rikoksesta, Helsingin Sanomat 31.7.2012 sivu A 10
  16. a b ‘Silvergate’: The Reform Party’s 2012 financing scandal news.err.ee. 19.12.2016. ERR News. Viitattu 29.7.2017. (englanniksi)
  17. Mehtonen, Jenni: Viron oikeusministeri eroaa lahjusepäilyjen vuoksi 6.12.2012. Yle Uutiset. Viitattu 7.12.2012.
  18. Kiviranta, Varpu: Viron pääministeri aikoo erota yle.fi. 23.2.2014. Yle Uutiset. Viitattu 14.11.2014.
  19. Estonia swears in youngest EU Prime Minister EurActiv.com. 27.3.2014. Viitattu 14.11.2014. (englanniksi)
  20. Kunnas, Kaja: Pääministerin reformipuolue voitti Viron vaalit hs.fi. 3.3.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.3.2015.
  21. Cavegn, Dario: Hanno Pevkur elected new Reform Party chairman news.err.ee. 8.1.2017. ERR News. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  22. Vahtla, Aili: Kaja Kallas to run for Reform Party chair news.err.ee. 15.12.2017. ERR News. Viitattu 23.12.2017. (englanniksi)
  23. Kaja Kallas elected Reform Party's first-ever chairwoman news.err.ee. 14.4.2018. ERR News. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
  24. Past Elections: European Parliament Elections vvk.ee. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 24.3.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]