René Pleven

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

René Pleven (13. tai 15. huhtikuuta 1901 Rennes13. tammikuuta 1993 Pariisi)[1] oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä kahdesti vuosina 1950–1951 ja 1951–1952. Hänet muistetaan parhaiten niin sanotusta Plevenin suunnitelmasta, jonka tarkoituksena oli luoda Euroopan puolustusyhteisö -niminen ylikansallinen puolustusjärjestelmä Länsi-Euroopalle.

Pleven suoritti lakitieteellisen tutkinnon Pariisin yliopistossa ja työskenteli sen jälkeen teollisuuden parissa. Toisen maailmansodan aikana hän tuki Ranskan vastarintaliikettä ja toimi Charles de Gaullen johtamassa Vapaan Ranskan hallituksessa valtiovarain-, siirtomaa- ja ulkoasiainkomissaarina. Plevenistä tuli 1944 siirtomaaministeri ja Ranskan vapautumisen jälkeen seuraavana vuonna de Gaullen hallituksen valtiovarainministeri. Pleven toimi 1946–1953 Union Démocratique et Socialiste de la Résistance (UDSR, ”vastarinnan demokraattinen ja sosialistinen liitto”) -nimisen puolueen puheenjohtajana. Hän oli myös puolustusministerinä 1949–1950 sekä 1952–1954.[1]

Pleven toimi kahdesti Ranskan pääministerinä, heinäkuusta 1950 helmikuuhun 1951 sekä uudelleen elokuusta 1951 tammikuuhun 1952. Ensimmäisen pääministerikautensa alussa heinäkuussa 1950 hän kutsui koolle Pariisiin kansainvälisen konferenssin laatimaan suunnitelmaa yhteiseurooppalaisesta armeijasta, joka yhdistäisi Länsi-Euroopan maiden ja Naton puolustusjärjestelmät. Kokouksen tuloksena syntyi niin sanottu Plevenin suunnitelma, jossa ehdotettiin Euroopan puolustusyhteisön perustamista. Suunnitelma ei toteutunut, koska Ranskan sosialistit, kommunistit ja gaullistit asettuivat vastustamaan sitä, eikä Ranska lopulta ratifioinut puolustusyhteisön perustamissopimusta. Pleven vaikutti myös Naton toiminnan käynnistämiseen ja ajoi Ranskan siirtomaasotaa Indokiinassa Yhdysvaltain tuella.[1]

Pleven jätti USDR-puolueen vuonna 1958 ja asettui uudelleen tukemaan de Gaullea sekä viidennen tasavallan perustamista. Hän perusti seuraavana vuonna uuden puolueen. Pleven vastusti de Gaullen päätöstä vetää Ranska pois Naton yhteisestä päätöksenteosta vuonna 1966, mutta tuki myöhempiä gaullistihallituksia. Hän toimi vielä Ranskan oikeusministerinä 1969–1973.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d René Pleven (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 23.8.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]