Prostituutio Suomessa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomessa prostituutio eli seksin myynti, sekä sen ostaminen on laillista. Seksin ostaminen on kuitenkin kiellettyä parittajan avulla toimivalta seksinmyyjältä tai ihmiskaupan uhrilta.[1] Suomessa työskentelee arviolta 8 000 seksinmyyjää, joista enemmistö on osa-aikaisia. Noin puolet heistä on suomalaisia, loput pääosin venäläisiä, virolaisia ja thaimaalaisia. Vuositasolla noin kolmannes seksinmyyjistä toimii parittajan kanssa tai alaisuudessa.[2] Suomessa toimii seksityöntekijöiden edunvalvontajärjestö Pro-tukipiste ry, joka muun muassa tarjoaa matalan kynnyksen terveys- ja sosiaalipalveluita, sekä järjestää etsivää työtä ja vertaistapaamisia.[3]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka seksin myynti on Suomessa laillista, sisältävät rikoslaki, järjestyslaki ja ulkomaalaislaki useita myyntiä rajoittavia säädöksiä.[4]

Järjestyslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunnan vuonna 2003 hyväksymän järjestyslain mukaan seksin myynti julkisella paikalla aiheuttaa häiriön, minkä vuoksi seksuaalipalvelujen maksullinen tarjoaminen ja ostaminen julkisella paikalla on lainvastaista.[5] Järjestysrikkomuksesta voidaan tuomita sakkoon, jota ei voida muuntaa vankeusrangaistukseksi. Järjestyslaki on voimassa yleisillä paikoilla riippumatta siitä, kuka paikan omistaja on.[6]

Rikoslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikoslaki kieltää seksuaalipalvelujen ostamisen alle 18-vuotiaalta sekä parittajan avulla toimivalta tai ihmiskaupparikoksen kohteeksi joutuneelta. Parituksella tarkoitetaan tilannetta, jossa kolmas osapuoli hyötyy seksin myynnistä ja sitä koskevan lainsäädännön nojalla myös esimerkiksi seksin myynnin mainostaminen on kielletty. Paritukseksi luetaan lisäksi muun muassa asunnon vuokraaminen seksin myyntiä varten siitä tietoisena, asiakkaiden välittäminen, niin sanottujen suojelurahojen periminen, hotellihuoneen vuokraaminen tavallista korkeammalla hinnalla tietoisena myyntitoiminnasta sekä henkilön vietteleminen tai painostaminen myymään seksiä.[7]

Ulkomaalaislaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaalaislain perusteella voidaan Suomeen EU:n ulkopuolelta tuleva henkilö käännyttää, mikäli hänen epäillään myyvän seksuaalipalveluja. Tyypillisesti käännytettävälle annetaan myös joko Suomea tai koko Schengen-aluetta koskeva vuosien maahantulokielto.[8]

Muut säännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksityöhön vaikuttavat myös erilaiset tapaoikeudelliset säännökset eli lakiin kirjaamattomat säännökset, joihin viranomaiset voivat vedota päätöksiä tehdessään. Hyvän tavan mukaisesti pidetään seksipalveluihin liittyviä sopimuksia pätemättöminä. Tästä syystä seksinmyyjän ei ole mahdollista oikeusteitse hakea asiakkaaltaan maksamatta jääneitä tuloja itselleen.[4]

Seksinmyyjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa arvioidaan työskentelevän vuoden aikana noin 8 000 seksinmyyjää, myös satunnaisesti ammattia harjoittavat mukaan lukien. Työn luonteen vuoksiselvennä vaihtelee lukumäärä kuitenkin paljon vuosittain ja tarkkoja arvioita on vaikea tehdä. Karkeasti arvioituna seksinmyyjistä puolet on suomalaisia ja loput pääasiassa virolaisia tai venäläisiä. Suurin osa työskentelee osa-aikaisesti ja osaamisen taso vaihtelee paljon.[9]

Päätoimiset ja väliaikaiset myyjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkyvin myyjäryhmä ovat Suomessa työskentelevät ammattilaiset, jotka saavat pääosan tuloistaan seksin myynnistä. Päätoimisia Suomessa asuvia seksin myyjiä on arvioitu olevan noin 350 ja heistä yli puolet on suomalaisia. He työskentelevät yleensä itsenäisesti, muodostavat verkostoja keskenään ja osa myös maksaa veroa oman toiminimen kautta. Suomessa vierailevat ammattilaiset kiertävät useimmiten myös muissa maissa ja heillä saattaa olla vakituinen työpaikka jossakin esimerkiksi Pietarin tai Tallinnan laittomista bordelleista.[9]

Suomessa asuvat harrastelijat, joita arvioidaan olevan noin 3 000, toimivat satunnaisesti seksinmyyjinä täydentäen näin tulojaan. Joillain on pieni määrä vakituisia asiakkaita. Pääsääntöisenä elantona on joko toinen ammatti tai tulonsiirrot ja seksityö pyritään yleensä pitämään mahdollisimman hyvin salassaselvennä. Suomessa vierailevat harrastelijat tulevat lähinnä Virosta ja Venäjältä. He vierailevat maassa satunnaisesti tai säännöllisesti, toimien kotimaassaan yleensä jossakin muussa ammatissa. Venäjän ja Viron kohoava elintaso on toisaalta tehnyt tämän tyyppisestä seksin myynnistä vähemmän kannattavaaselvennä.[9]

Työntekijöiden tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksinmyyjistä valtaosa on naisia. Nuorimmat Suomessa toimivat seksinmyyjät ovat aloittaneet alaikäisenä ja vanhimmat ovat yli 60-vuotiaita, joskin yli puolet seksinmyyjistä on 25–34-vuotiaita. Koulutustaustaltaan seksinmyyjät eivät juuri poikkea muusta väestöstä: lähes kaikilla on keski-asteen tutkinto ja puolella korkeakoulututkinto. Yleisesti ottaen sekä koulutus- että aikaisempi työtausta vaihtelee suuresti. Yleisin syy seksin myymiseen on raha, mutta myös muun muassa seikkailunhalu, seksuaaliset mieltymykset ja itsenäisyyden halu ovat perusteita kokeilla prostituutiota.[9]

Syntyään Venäjältä tai Virosta tulevat Suomessa vakituisesti asuvat seksinmyyjät ovat monesti menneet naimisiin ensin suomalaisen kanssa ja ryhtyneet seksinmyyjiksi vasta avioeron jälkeen. Useimmiten he työskentelevät yksin tai sattumalta muodostuneissa pienissä ryhmissä. Thaimaasta kotoisin olevat seksityöntekijät puolestaan muodostavat tiiviitä sosiaalisia verkostoja, jotka voivat perustua esimerkiksi sukuun tai kotikaupunkiin, ja joissa seksityö ei anna ihmiselle kielteistä leimaa. Usein tuotoista suuri osa lähetetään kotimaahan ja säästetään.[10]

Seksinmyynnin muodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ammattilaiset ja suuri osa harrastelijoista, kuten myös varsinkin vakinaiset asiakkaat noudattavat alan sisäisiä pelisääntöjä. Näitä ovat ainakin kaupan ehtojen sopiminen etukäteen, maksun suoritus etukäteen käteisellä (ellei toisin sovita), kondomin käyttö ja molemminpuolinen vaitiolovelvollisuus.[10]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtaosa prostituutiosta on klassista seksiä.selvennä Joskus tästä käytetään nimeä ”päiväkahviseura”, joka juontaa juurensa lehtien kieltäytymiseen seksi-ilmoitusten julkaisemisesta. Kaupallista seksiä tarjoavat ilmoitukset erotti tällöin muista seuranhakuilmoituksista ”päiväkahvit”-koodisanalla. Erityisesti thai-hierontapaikkoina esiintyvät laittomasti toimivat bordellit tarjoavat intiimi- eli sukupuolielinten hierontaa, jolla voidaan tarkoittaa joko vain asiakkaan tyydyttämistä käsin tai sen lisäksi hierontaa. Seuralaispalvelut tarjoavat maksusta seuralaisia esimerkiksi edustustilaisuuksiin eikä niihin aina liity seksin myyntiä. Erikoispalveluja ovat muun muassa sadomasokistiset leikit, pukeutumisleikit ynnä muut fetissipalvelut, joihin yleensä liittyy hyvinkin voimakasta ammattimaisuutta.[10]

Mainonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa seksinmyynnin markkinointi tapahtuu yleisesti lehti- ja netti-ilmoituksin, joissa ei kuitenkaan lain vuoksi suoraan voida sanoa mistä on kyse, vaan seuran kaupallisuus ilmaistaan erilaisin kiertoilmauksin. Venäläisillä ja virolaisilla paritusverkoilla on omia puhelinpäivystäjiä, jotka toimivat myyjän ja asiakkaan välillä ohjaten asiakkaan oikeaan paikkaan ja ilmoittaen työntekijälle tulevasta asiakkaasta. Puhelinpäivystäjä voi olla tarpeellinen kielimuurin vuoksi ja parituksessa se toisaalta säästää myyjän vaivaa, toisaalta parittaja voi tarkkailla myyjää tehokkaamminselvennä. Seksin myyntiä mainostetaan kaduilla ja ravintoloissa lähinnä Helsingissä, joskin sielläkin se on melko vähän käytetty mainontatapa.[10]

Työpaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimmin seksityö tapahtuu Suomessa asiakkaan tai seksinmyyjän kotona tai jommankumman vuokraamassa hotellihuoneessa. Parittajan välityksellä tapahtuva seksin myynti tapahtuu monesti parittajan hankkimassa vuokra-asunnossa. Hierontapaikkojen seksipalveluita, tyypillisesti asiakkaan käsillä tyydyttämistä, edeltää yleensä hieronta tai muu hoito, eikä seksiä virallisesti ole myytävänä. Ammattilaisseksinmyyjillä on joskus myös oma työtila, studio.[10]

Ongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka seksinmyynti ei sinällään aiheuttaisi ongelmiaselvennä, siihen liittyy kuitenkin työntekijöiden elämää hankaloittavia ilmiöitä, mikä johtuu seksityön antamasta leimasta. Tietyissä olosuhteissa seksin myynnin lieveilmiöitä ovat myös rikollisuus ja terveydelliset ongelmat.[11]selvennä

Syrjinnän kohteeksi joutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksinmyyjiä maailmanlaajuisesti pidetään , jossa prostituoituja pidetään jonkinlaisena yhteisön moraalia uhkaavana tekijänä. Kielteisen leiman takia prostituoidun on usein vaikeaa kertoa työstään tai siinä kohtaamistaan vaikeista tilanteista läheisimmillekään ihmisilleen. Naapureille häiriötä aiheuttamatonkin seksin myynti voi johtaa jopa häätöyrityksiin. Suomessa yleinen käsitys seksityöntekijöistä elämänhallintansa menettäneinä uhreina vaikuttaa myös viranomaisiin, mikä voi olla ongelma esimerkiksi lastensuojeluviranomaisten kyseenalaistaessa äidin kyvyn huolehtia lapsistaan ainoana perustelunaan seksin myyminen.[11]

Terveysongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuolitautien leviäminen Suomessa myydyn seksin välityksellä on vähäistä. Se johtuu ilmeisesti seksinmyyjien suuresta itsenäisyydestäselvennä, joka on yksi syy, miksi Suomessa käytetään lähes poikkeuksetta kondomia. Myös seksuaalivalistus lisää kondomin käyttöä ja hyvä [[Terveydenhoito Suomessa|terveydenhuoltoselvennä]] rajoittaa tautien leviämistä.[11]

Prostituutioon voi joissain tapauksissa liittyä myös päihdeongelmia, esimerkiksi joidenkinselvennä päihderiippuvuuteen sairastuneiden rahoittaessa päihteiden käyttöään vähintään satunnaisella seksin myynnillä.[11]

Verojen maksamatta jättäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niin sanotuista harrastelijaprostituoiduista valtaosa ei maksa saamistaan tuloista veroa, mikä johtuu ainakin osittain siitä, että verotiedot ovat Suomessa julkisia.selvennä

Väkivallan kohteeksi joutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väkivallan kohteeksi joutuminen seksiä myydessä on varsin harvinaistaselvennä, mutta varsinkin uusiin asiakkaisiin suhtaudutaan kuitenkin varovaisuudella. Varsinkin ulkomailta tulevilla seksinmyyjillä on kollegoiden keskuudessa helposti leviävien kielteisten kokemustenselvennä vuoksi ilmeisesti epäluottamusta poliisia kohtaan, mikä voi nostaa kynnystä ilmoittaa ongelmatilanteita viranomaisille.[11]

Suomessa työskentelevistä seksinmyyjistä arviolta kolmannes työskentelee parittajan kanssa ja he ovat pääosin Venäjältä ja Virosta Suomessa vierailevia seksinmyyjiä. Pysyvästi Suomessa asuvat seksityöntekijät käyttävät parittajaa äärimmäisen harvoin. Parituksessa parittajan rooli voi vaihdella paljon: joskus seksityöntekijä voi työskennellä hyvinkin itsenäisesti, joskus parittaja hoitaa kaikki muut asiat, kuin seksin harrastamisen. Paritukseen liittyy Suomessa vain harvoin pakottamista. Suuri osa parituksesta liittyy järjestäytyneeseen rikollisuuteen.selvennä Ihmiskaupassa Suomea pidetäänkenen mukaan? lähinnä läpikulkumaana.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Miettinen, Anssi: Norja kieltää seksin oston. Helsingin sanomat, 22.11.2008, s. B1.
  2. Kontula, Anna: Prostituutio Suomessa. ([1]) SEXPO säätiö, 2005. Viitattu 29.12.2013.
  3. Pro-tukipiste: Tietoa meistä. Pro-tukipiste.fi. Viitattu 29.12.2013.
  4. a b Prostituution sääntely Suomessa. Pro-tukipiste.fi. Viitattu 29.12.2013.
  5. Edita Publishing Oy: FINLEX ® - Ajantasainen lainsäädäntö: Järjestyslaki 612/2003 www.finlex.fi. Viitattu 22.8.2017.
  6. Järjestyslain säädökset. Pro-tukipiste.fi. Viitattu 29.12.2013.
  7. Rikoslain säädökset. Pro-tukipiste.fi. Viitattu 29.12.2013.
  8. Ulkomaalaislain säädökset. Pro-tukipiste.fi. Viitattu 29.12.2013.
  9. a b c d Kontula, Anna: Prostituutio Suomessa. SEXPO säätiö, 2005, s. 14–21. Viitattu 29.12.2013.
  10. a b c d e Kontula, Anna: Prostituutio Suomessa. SEXPO säätiö, 2005, s. 27–36. Viitattu 29.12.2013.
  11. a b c d e f Kontula, Anna: Prostituutio Suomessa. Sexpo-säätiö, 2005, s. 37–44. Viitattu 29.12.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aaltio, Elina: Vapaaksi marginaalista – marginaalista vapautta: Naisliikkeen ja prostituoitujen etuliikkeen kamppailu seksin oston kriminalisoinnista 2002–2006. TANE-julkaisuja 12. Helsinki: Tasa-arvoasiain neuvottelukunta: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2009. ISBN 978-952-00-2887-9. Teoksen verkkoversio (pdf).
  • Häkkinen, Antti: Rahasta – vaan ei rakkaudesta: prostituutio Helsingissä 1867–1939. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13499-X.
  • Kimpimäki, Minna: Haureuden harjoittajista ihmiskaupan uhreihin: Prostituution, parituksen ja ihmiskaupan oikeudellinen säätely. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 2009. ISBN 978-952-484-325-6.
  • Kontula, Anna: Prostituutio Suomessa. Helsinki: Sexpo säätiö, 2005. ISBN 951-95548-4-X.
  • Kontula, Anna: Punainen eksodus: Tutkimus seksityöstä Suomessa. Polemos. Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-01-0212-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]