Clearing-kauppa
Clearing, suomeksi selvittely, on talouselämässä käytetty termi, joka voi tarkoittaa esimerkiksi[1]:
- arvopaperikaupan jälkeistä arvopapereiden selvittelyä välittäjien kesken ja kaupan toteuttamista myyjän ja ostajan välillä
- johdannaismarkkinoilla kauppojen selvittämistä siten, että selvitystoimintoa ylläpitävä yhtiö asettuu jokaisen sopimuksen toiseksi osapuoleksi
- maan pankkien keskinäisistä sekeistä, pankkisiirroista ja pankkivekseleistä syntyneiden saatavien selvitystä
- kahden maan välisten saatava- ja velkasuhteiden selvittelyä näiden keskuspankeissa.
Suomen ja Neuvostoliiton välinen clearing-kauppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Bilateraalikauppa kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. |
|
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Idänkauppa kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. |
Suomi ja Neuvostoliitto sopivat vuonna 1950 kauppasuhteen, jota kutsuttiin clearing-kaupaksi. Kauppasuhde kesti aina vuoden 1991 alkuun asti. Kauppasuhteen loppuminen oli osasyy Suomen 1990-luvun alun lamaan.[2]
Suomi oli maksanut Neuvostoliitolle sotakorvauksia ja clearing -kauppasopimuksella pyrittiin vahvistamaan maiden välistä ystävyyttä kaupankäynnin avulla.[2] Vuodesta 1950 lähtien aina 1990-luvun alkuun asti Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli bilateraalinen clearing-kauppasopimus, joka tarkoitti pääpiirteissään sitä, että Suomen tuonti ja vienti Neuvostoliittoon oli yhtä suurta ja että viennistä saatu summa siirrettiin tuonnin ostoihin. Näin ollen vain tavara vaihtoi omistajaa. Tavaroiden hinnoista ja ostojen yhteishinnasta sovittiin erikseen vuosittain. Suomi toimitti Neuvostoliitolle jalostettuja tuotteita kuten tekstiili- ja kenkäteollisuuden sekä metalliteollisuuden tuotteita ja sai vastineeksi mm. raakaöljyä.[2][3] Sopimuksen puitteissa öljyä tuotiin Neuvostoliitosta myös välitettäväksi muihin maihin.[3]
Clearing-sopimuksen ansiosta Suomen teollisuus kehittyi, valtio vaurastui ja Suomen bruttokansantuote kasvoi. Suomi keskiluokkaistui ja siitä kasvoi sosiaali- ja hyvinvointivaltio. Työttömyys painui alle seitsemän prosentin.[2]
Yksi Neuvostoliiton kanssa käydyn clearingkaupan erityispiirre oli teollinen yhteistyö (TYT), jossa suuren laitevientitoimituksen osa, esimerkiksi laivan moottori, ostettiin Neuvostoliitosta, asennettiin paikoilleen Suomessa ja vietiin suomalaistoimituksen mukana takaisin Neuvostoliittoon. Tämä kasvatti sekä clearingkaupan tuonnin että viennin arvoa, ja TYT:n tärkein tavoite olikin juuri tuonnin arvon kasvattaminen kaupan tasapainon takia. Neuvostoliittolaiset ostajat eivät aina tähän suostuneet, vaan vaativat suomalaisten toimittavan heille läpeensä länsimaista teknologiaa.[4]
Clearingkauppa oli suomalaisyrityksille edullista silläkin tavalla, että maksusta saatiin huomattava osa ennen toimitusta eikä muuta rahoitusta välttämättä tarvittu. Esimerkiksi laivatoimituksesta kolmasosa maksettiin sopimuksen syntyessä, kolmannes kölinlaskun jälkeen ja viimeinen kolmannes valmiin laivan luovutuksen yhteydessä.[4]
Neuvostoliiton aikaan tehdyistä kaupoista Venäjä jäi velkaa yli 600 miljoonaa euroa, jonka se maksoi pois elokuussa 2006.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.taloussanomat.fi/porssi/sanakirja/termi/clearing/0 Taloussanomat Taloussanakirja
- ↑ a b c d Mennyttä etsimässä: Idänkaupan kääntöpuoli, Yle TV1, Production House. Uusinta esitetty TV1:ssä 31.8.2010
- ↑ a b Hukkinen, Juhana: Suomen vientimenestys Neuvostoliiton markkinoilla Kansantaloudellinen aikakauskirja 1990/3. 1990. Viitattu 8.1.2019.
- ↑ a b "Ladoja ja öljyä kiitos, ei ruplia." Idänkaupan asiantuntijan tohtori Kari Ketolan haastattelu ohjelmassa Virtasen taloushistoria. Haastattelijana Juha Virtanen. Yle Radio 1 21.4.2022. Jakso Yle Areenassa.
- ↑ Venäjä maksaa velkansa Suomelle elokuussa mtvuutiset.fi. 22.7.2006. Viitattu 22.2.2020.