Työmarkkinatuki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työmarkkinatuki on suomalaiseen sosiaaliturvaan kuuluva Kelan myöntämä ja valtion sekä kuntien rahoittama työttömyysturvan muoto, jota voi saada pääasiassa 17–64-vuotias työkykyinen, työmarkkinoiden käytettävissä oleva ja Suomessa asuva taloudellisen tuen tarpeessa oleva työtön työnhakija.[1]

Työmarkkinatukea voidaan myöntää joissain tapauksissa myös sellaiselle työkyvyttömälle henkilölle, joka ei saa sairauspäivärahaa, kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä[2]. Noin puolella työmarkkinatuen saajista on lääkärin toteama vamma tai sairaus, joka haittaa työntekoa.[3]

Työmarkkinatukea voidaan maksaa myös henkilöille, jotka osallistuvat työllistymistä edistävään palveluun mikäli tästä on sovittu työllistymissuunnitelmassa. Työmarkkinatukea maksetaan siinä tapauksessa, että edellä mainittuihin ryhmiin kuuluva henkilö ei ole oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan tai peruspäivärahaan. Jos henkilö on alle 25-vuotias, hänen on täytettävä lisäehtoja ollakseen oikeutettu työmarkkinatukeen.[1]

Työmarkkinatuki on yleisin työttömyysturvan muoto Suomessa. Vuonna 2014 sitä sai 268 300 henkeä ja tukea maksettiin noin 1,5 miljardia euroa.[4] Työmarkkinatuki on veronalaista tuloa, ja siitä peritään 20 prosentin ennakonpidätys. Tuen saamiseen ja määrään vaikuttavat hakijan tulojen lisäksi hakijan ikä, huollettavien tai samassa taloudessa asuvien puolison lasten määrä ja joskus myös vanhempien tulot. Tuki voidaan evätä esimerkiksi silloin, kun työnhakijan työttömyys johtuu hänen omasta irtisanoutumisestaan tai jos työ- ja elinkeinotoimisto on antanut karenssilausunnon[5].

Tuen määrä ja maksaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 täysimääräisen työmarkkinatuen suuruus on bruttona 32,68 euroa päivässä. Tukea maksetaan viideltä päivältä viikossa ja sen suuruus ilman korotuksia on ennen veroja keskimäärin 703 euroa kuussa.[6] Tuesta peritään 20 prosentin ennakonpidätys.[7] Tuki maksetaan takautuvasti neljän viikon jaksoissa. Työttömyyden alkaessa työmarkkinatukea voi hakea jo kahden ensimmäisen viikon jälkeen.[8]

Huollettavat lapset nostavat tuen määrää, mutta vanhempien tulot saattavat laskea sitä.[6] Työttömän omat yli 300 euron suuruiset ansiotulot pienentävät työmarkkinatukea.[9] Jos työmarkkinatuen saaja osallistuu työllistymistä edistävään palveluun, hän saattaa olla oikeutettu työmarkkinatuen korotusosaan, jonka suuruus on bruttona 4,78 euroa työpäivää kohti. Korotusosaa voi saada enintään 200 päivän ajalta.[6]

Työmarkkinatuen maksamisen ja ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen maksamiselle on edellytyksenä se, että työmarkkinatuen saajalla ei ole työttömyysturvalain mukaista estettä työmarkkinoiden käytettävissä olemiselle. Työttömyysturvalain mukaisen esteen toteaa TE-keinotoimisto, joka antaa asiasta ilmoituksen ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen kysymyksessä ollessa työttömyyskassalle ja työmarkkinatuen kyseessä ollessa sitä maksavalle kansaneläkelaitokselle.

Valtio rahoittaa työmarkkinatuen kokonaan sen maksukauden loppuun, jonka aikana työmarkkinatukea on maksettu työttömyyden perusteella yhteensä 300 päivää. Seuraavasta maksukaudesta lukien sen maksukauden loppuun, jonka aikana on maksettu yhteensä 1000 päivää työmarkkinatukea työttömyyden perusteella, rahoittaa puoliksi työttömän kotikunta ja puoliksi valtio. Seuraavasta työttömyyden perusteella maksettavasta maksukaudesta lukien valtio rahoittaa 30 % ja työttömän kotikunta 70 %.[10]

Tuen myöntämiseen ja määrään vaikuttavat tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iän vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työmarkkinatuen myöntämisen ehdot ovat löysemmät 55 vuotta täyttäneille ja kireämmät alle 25-vuotiaille. Jos vähintään 55-vuotias henkilö on täyttänyt työssäoloehdon työttömäksi jäädessään, pääomatulot eivät vähennä hänen työmarkkinatukeaan.[11]

Työmarkkinatukea maksetaan ammattikouluttamattomalle 17-vuotiaalle työttömälle ainoastaan siltä ajalta, kun hän osallistuu työllistämistä edistävään palveluun. 18–24-vuotiailla ammattikouluttamattomilla työttömillä on oikeus työmarkkinatukeen myös työttömyyden ajalta, mikäli henkilö ei ole kieltäytynyt TE-toimiston tarjoamasta työstä tai koulutuksesta ja hän on hakenut ammatilliseen koulutukseen, eikä ole kieltäytynyt, eronnut tai omasta syystä erotettu tällaisesta koulutuksesta.[1] Henkilön on haettava kevään yhteishaussa vähintään kahta opiskelupaikkaa tutkintoon johtavassa, ammatillisessa koulutuksessa.[12]

Alaikäisten lasten vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työmarkkinatukea korotetaan, mikäli työttömällä on alaikäisiä huollettavia lapsia tai mikäli puolison alaikäiset lapset asuvat hakijan taloudessa. Lapsikorotus yhdestä lapsesta 5,27 e/päivä, kahdesta lapsesta yhteensä 7,74 e/päivä ja kolmesta tai useammasta lapsesta yhteensä 9,98 e/päivä.[6]

Omien, puolison ja vanhempien tulojen vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2014 alkaen enintään 300 euron suuruiset omat ansiotulot eivät pienennä työmarkkinatuen määrää.[13] Työttömän työnhakijan 300 euroa ylittävät ansiotulot vähentävät työmarkkinatuen määrää siten, että tuensaajan kokonaisbruttotulot kasvavat vain puolella hankittujen ansiotulojen määrästä. Satunnaiset tulot kuten perintö, lahja ja satunnainen myyntivoitto eivät pienennä työmarkkinatuen määrää.

Puolison tulot lakkasivat vaikuttamasta työmarkkinatuen määrään vuoden 2013 alussa.[14] Jos tuen hakija ei täytä työssäoloehtoa ja asuu vanhempiensa taloudessa, vanhempien tulot saattavat laskea työmarkkinatukea. Tukea ei alenneta, jos vanhempien tulot ovat enintään 1 781 euroa. Jokainen samassa taloudessa asuva muu huollettava lapsi nostaa tulorajaa 106 euroa kuussa. Jos tuloraja ylittyy, työmarkkinatuesta vähennetään puolet, ellei hakija pysty luotettavasti osoittamaan, etteivät vanhemmat tue häntä taloudellisesti.[15]

Omaisuuden ja pääomatulojen vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omaisuus vähentää työmarkkinatukea vain siinä tapauksessa, että työtön saa siitä pääomatuloja, kuten vuokraa, osinkoa tai korkoa. Sellaisilla yli 54-vuotiailla, jotka ovat täyttäneet työssäoloehdon työttömäksi jäädessään, saa olla rajattomasti pääomatuloja ilman, että se vaikuttaisi työmarkkinatukeen[16].

Yksin asuva työtön saa ansaita kuukausittain pääsääntöisesti 311 euroa pääomatuloja ilman, että työmarkkinatuki pienenee. Jos raja ylittyy, työmarkkinatuesta vähennetään 75 prosenttia tulorajan ylittävistä tuloista.[17] Avio- tai avoliitossa asuva työtön saa ansaita pääsääntöisesti kuukausittain 1 044 euroa pääomatuloa ilman, että hänen työmarkkinatukensa pienenee. Jos raja ylittyy, työmarkkinatuesta vähennetään 50 prosenttia tulorajan ylittävistä tuloista.[18] Huoltovelvollisen työttömän tulorajaa korotetaan lisäksi 130 eurolla jokaista huollettavaa lasta kohden[19]. Puolison pääomatulot eivät vaikuta työmarkkinatuen määrään[20].

Jos pääomatulo maksetaan esimerkiksi vain kerran vuodessa, Kela jakaa sen laskennalliseksi tuloksi koko vuodelle.[21]

Tuen lakkaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työmarkkinatukea vähintään 500 päivältä saaneen oikeus tukeen lakkautetaan, jos tuen saaja kieltäytyy, eroaa tai joutuu omasta syystään erotetuksi työstä tai sellaisesta työvoimapoliittisesta toimenpiteestä, johon osallistuvalla on oikeus saada työmarkkinatukea ja ylläpitokorvausta. Tällaisia toimenpiteitä ovat työvoimakoulutus sekä työharjoittelun, työelämävalmennuksen tai kuntouttavan työtoiminnan nimellä kulkeva palkaton työ.

Työmarkkinatuen ostovoima ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työmarkkinatuen ostovoimaa heikentää se, että siitä perittävä vero on noin kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin vastaavankokoisesta palkasta perittävä vero. Sosiaali ja terveysministeriö on todennut lisäksi, ettei työmarkkinatuki riitä kattamaan kohtuulliseksi katsottavaa minimikulutusta edes silloin, kun työmarkkinatuen saaja on oikeutettu myös asumis- ja toimeentulotukeen[22]. Vain harva työmarkkinatuen saaja on kuitenkaan oikeutettu toimeentulotukeen[23]. Noin puolelle työmarkkinatuen saajista myönnetään yleistä asumistukea[23], mutta se kattaa keskimäärin vain puolet vuokrasta tai yhtiövastikkeesta[24].

Työttömyysturvan taso sidottiin alun perin maan yleisen palkkatason kehitykseen[25]. Vuonna 1997 Työttömyysturvalakia kuitenkin muutettiin siten, että työttömyysturva sidottiin elinkustannusindeksiin, joka seuraa hintojen nousua, mutta ei lainkaan yleistä palkka- tai omaisuustulojen kehitystä[26]. Työmarkkinatuen määrä on jäänyt siksi jatkuvasti jälkeen yleisestä elintason noususta: suomalaisten reaaliansiot nousivat vuosina 1991–2011 38 prosenttia, mutta työmarkkinatuen ostovoima vain viisi prosenttia[27]. Työmarkkinatuki on pienentynyt myös suhteessa ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan[28].

Vuosia kestäneen poliittisen keskustelun jälkeen työmarkkinatukeen tehtiin vuonna 2011 noin 22 prosentin tasokorotus, joka astui voimaan vuoden 2012 alussa.

Työmarkkinatuessa aiemmin olleen puolison tuloihin perustuvan tarveharkinnan tulorajat jätettiin tarkistamatta vuosina 2005-2009, vaikka Työttömyysturvalaissa oli määräys, jonka mukaan tarveharkinnan tulorajoja pitää muuttaa vastaamaan palkkatason muutosta, jos maan yleinen palkkataso muuttuu olennaisesti.[29].

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea huomautti Suomea siitä, että työmarkkinatuen alhainen määrä rikkoo Euroopan sosiaalisen peruskirjan määräystä, jonka mukaan vähimmäissosiaalietuuksien on oltava vähintään 50 prosenttia maan mediaanitulosta.[30][31]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kenelle työmarkkinatukea maksetaan? 21.9.2015. Kela. Viitattu 10.4.2016.
  2. Kun olet ollut työkyvytön noin vuoden 19.10.2012. KELA. Viitattu 24.2.2015. [vanhentunut linkki]
  3. Airio, Ilpo & Niemelä, Mikko (toim.): Työmarkkinatuen saajien koettu terveys ja toimeentulo, s. 52. Teoksessa Huono-osaisten hyvinvointi Suomessa. KELA, 2013. Teoksen verkkoversio.
  4. Toimintakertomus 2014 (s. 18) KELA. Viitattu 14.11.2015.
  5. Työmarkkinatuen maksaminen 6.7.2015. Kela. Viitattu 10.4.2016.
  6. a b c d Työmarkkinatuen määrä 1.1.2015 (päivitetty). Kela. Viitattu 10.4.2016.
  7. Työmarkkinatuen verotus 1.1.2016 (päivitetty). KELA. Viitattu 24.2.2015.
  8. Työmarkkinatuen maksaminen 1.1.2015 (päivitetty). KELA. Viitattu 24.2.2015.
  9. Omat tulot vaikuttavat työmarkkinatukeen 1.1.2015. KELA. Viitattu 24.2.2015.
  10. Kuntien työmarkkinatuen rahoitus 20.10.2014. KELA. Viitattu 24.2.2015.
  11. Milloin tarveharkintaa ei sovelleta? 1.1.2015. Kela. Viitattu 10.4.2016.
  12. Alle 25-vuotiaat ilman tutkintoon johtavaa, ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta TE-palvelut. Viitattu 10.4.2016.
  13. Muutoksia Kelan etuuksiin vuonna 2014. 19.12.2013. http://www.kela.fi/ajankohtaista/-/asset_publisher/mHBZ5fHNro4S/content/muutoksia-kelan-etuuksiin-vuonna-2014
  14. Puolison tulot eivät jatkossa vaikuta työmarkkinatukeen 19.12.2012. Kela. Viitattu 10.4.2016.
  15. Vanhempien tulot vaikuttavat 1.1.2016. Kela. Viitattu 10.4.2016.
  16. http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/301210124937ML?OpenDocument
  17. http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/130608120334ML Viitattu 2.4.2013
  18. http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/130608120334ML Viitattu 2.4.2013
  19. http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/130608120334ML Viitattu 2.4.2013
  20. Puolison tulojen vaikutus työmarkkinatukeen poistuu 27.12.2012 13:30. Sosiaali- ja terveysministeriö.
  21. http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/130608120334ML Viitattu 23.10.2011
  22. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2011–2015 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125703/TY%C3%96_2015_001_web_06032015.pdf?sequence=3
  23. a b Juhani Saarinen ja Jaana Savolainen: Toimeentulotuella elävien joukko kasvaa. Helsingin Sanomat 18.1.2012. A6.
  24. Asumistuki vähentää tehokkaasti pienituloisten asumismenoja. Kela tiedottaa 6.7.2009.
  25. Alkuperäinen Työttömyysturvalaki. Voimaantulo 1.1.1985.
  26. Laki työttömyysturvalain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta. Voimaantulo 1.1.1998.
  27. Perusturva laahaa perässä. Kela tiedottaa 23.11.2010.
  28. Joonas Rahkola: Myyttejä perusturvasta. SAK 17.11.2010
  29. Laiton tarveharkinta 24.10.2010. Heikki Hiilamo, Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori.
  30. Euroopan neuvostolta sapiskaa Suomelle liian matalasta sosiaaliturvasta Yle Uutiset. 11.2.2015. Viitattu 14.11.2015.
  31. European committee of social rights. Decision on the merits. Notification 10. October 2014. Finnish Society of Social Rights v. Finland Complaint No. 88/2012. http://www.coe.int/T/DGHL/Monitoring/SocialCharter/Complaints/CC88Merits_en.pdf

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]