Eroraha
Eroraha on työsuhteen tai virkasuhteen päättyessä työnantajan työntekijälle maksama palkkaan kuulumaton erillinen korvaus.
Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lakiin perustuvat korvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työnantaja on työ- tai virkasuhteen päättyessä suoraan lain perusteella velvollinen maksamaan palkansaajalle tiettyjä korvauksia.[1] Tällaisen korvauksen maksaminen voi perustua muun muassa työsopimuslakiin (55/2001, TSL), merityösopimuslakiin (756/2011, MTSL) valtion virkamieslakiin (750/1994, VVL) tai kunnallisista viranhaltijoista annettuun lakiin (304/2003, KVL). Lisäksi työ- tai virkasuhteen päättymiseen liittyviä korvauksia voidaan maksaa myös esimerkiksi vuosilomalain (162/2005, VLL) taikka eri yhteistoimintalakien perusteella.
Työ- tai virkasuhteen päättymiseen liittyviä korvauksia koskevia määräyksiä voi sisältyä myös työ- ja virkaehtosopimuksiin.
Muut kuin lakiin perustuvat korvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työnantaja ja palkansaaja voivat keskenään sopia siitä, että työnantaja maksaa työsuhteen päättyessä palkansaajalle muita kuin lain edellyttämiä korvauksia.[1] Erilaisista lakiin perustumattomista korvauksista saatetaan sopia ennen työsuhteen alkamista, työsuhteen aikana tai vasta työsuhteen päätyttyä. Korvausta voidaan nimetä esimerkiksi erorahaksi, tukipaketiksi, kehittämisrahaksi tai rahakorvaukseksi. Puhekielessä korvausta saatetaan kutsua myös kultaiseksi kädenpuristukseksi.
Korvauksesta saatetaan sopia esimerkiksi yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä tai työsuhteen päättymisen riitauttamisen seurauksena.
Korvauksesta saatetaan sopia, kun palkansaajaan ei sovelleta työntekijää suojaavaa työoikeudellista sääntelyä. Tällainen palkansaaja on esimerkiksi osakeyhtiön toimitusjohtaja.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Työsuhteen päättymiseen liittyvien suoritusten verotus Verohallinto.