Eläkeputki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eläkeputki eli työttömyysputki tarkoittaa suomalaisen iäkkään pitkäaikaistyöttömän oikeutta työttömyysturvan lisäpäiviin, joiden perusteella voidaan maksaa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa tietyin edellytyksin siihen asti kunnes henkilö pääsee vanhuuseläkkeelle.[1]

Oikeus lisäpäiviin oli jo aikanaan niillä ennen vuotta 1950 syntyneillä henkilöillä, jotka olivat täyttäneet 57 vuotta ennen kuin 500 päivää työttömänä tuli täyteen. Tämän jälkeen henkilö sai 60 vuotta täytettyään työttömyyseläkkeen. Tämä suomalainen eläkelaji ei koske enää vuonna 1950 ja sen jälkeen syntyneitä.

Niille vuoden 1950 jälkeen syntyneille henkilöille, jotka ovat täyttäneet 59 vuotta (1950-1954 syntyneet), 60 vuotta (1955-1956 syntyneet) tai 61 vuotta (1957 ja jälkeen syntyneet), ennen kuin 500 päivää työttömänä tulee täyteen, voidaan maksaa ansiosidonnaista päivärahaa tietyin edellytyksin lisäpäivien perusteella siihen asti kunnes henkilö jää vanhuuseläkkeelle tai täyttää 65 vuotta. Tietyt edellytykset täyttyvät, kun henkilö on ollut eläkkeeseen oikeuttavassa työssä vähintään viisi vuotta viimeisen 20 vuoden aikana ennen lisäpäivien alkamista. Työtön henkilö on myös lisäpäivien aikana työttömänä työnhakijana.

Syksyllä 2019 neuvoteltiin kolmikantaisesti muutoksesta lisäpäiväoikeuteen. Työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ovat ehdottaneet Suomen hallitukselle eläkeputken alarajan nostoa vuonna 1961 ja sen jälkeen syntyneille yhdellä vuodella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.