Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha (myös ansiosidonnainen työttömyysturva) on osa sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvaa työttömyysvakuutusta.[1] Suomessa ansiosidonnainen päiväraha otettiin käyttöön vuonna 1985.[2]

Ansiosidonnaisen työttömyyspäiväraha taso perustuu työttömyyttä edeltäneeseen palkkatasoon. Se muodostuu kaikille yhtä suuresta perusosasta, joka on peruspäivärahan suuruinen sekä ansio-osasta, joka perustuu työttömyyttä edeltäneeseen vakiintuneeksi katsottuun palkkaan.

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha on tarkoitettu pääsääntöisesti muille kuin pitkäaikaistyöttömille tai vain vähän työhistoriaa omaaville työttömille. Vuonna 2009 keskimääräinen ansiosidonnainen päiväraha oli 1 186 euroa kuussa eli noin kaksi kertaa niin suuri kuin työmarkkinatuki.[3][4] Työttömyyskassat hoitavat ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan maksuliikenteen, mutta se rahoitetaan lähinnä verovaroilla sekä kaikilta työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävillä pakollisilla työttömyysvakuutusmaksuilla.

Perusosa ja ansio-osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruspäiväraha on vuonna 2015 bruttona keskimäärin 705 euroa kuussa[5]. Jos työttömällä on alaikäisiä lapsia, perusosaan kuuluu lisäksi lapsikorotus, joka on vuonna 2015 yhdestä alle 18-vuotiaasta lapsesta bruttona 5,29 e/pv, kahdesta lapsesta yhteensä 7,77 e/pv ja kolmesta tai useammasta lapsesta yhteensä 10,02 e/pv[5].

Ansio-osa on pienimpien palkkojen kohdalla 45 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta. Päiväpalkasta vähennetään kuitenkin palkansaajan työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja sekä sairausvakuutuksen päivärahamaksua vastaava osuus (n. 4 prosenttia) ennen ansio-osan laskemista[6]. Tästä vähennyksestä seuraa, että ansio-osa jää todellisuudessa keskimäärin 42 prosenttiin päiväpalkan ja perusosan erotuksesta.

Jos kuukausipalkka ylittää 105-kertaisesti peruspäivärahan suuruuden (3 292,80 € vuonna 2012), ansio-osa alenee ylimenevältä osalta 20 prosenttiin. Edellä mainittu leikkuri johtaa siihen, että pienistä palkoista maksetaan suhteellisesti suurempaa ansiosidonnaista kuin suurista. Jos palkka on ollut 1 500 euroa, ansiosidonnainen päiväraha on n. 68 prosenttia palkasta, mutta 2 000 euron palkasta laskettuna enää n. 62 prosenttia. Kolmentuhannen euron suuruinen palkka oikeuttaa n. 55-prosenttiseen päivärahaan. Kaikkein pienimmistä palkoista maksetaan 90 prosentin suuruista päivärahaa siten, että päiväraha on aina vähintään peruspäivärahan suuruinen.

Kesto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saamisehto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan on oikeutettu henkilö, joka on ollut vähintään 26 viikkoa työttömyyskassan jäsenenä ja täyttänyt työssäoloehdon. Työssäoloehto täyttyy, kun työntekijä on ollut tarkastelujakson eli 28 edellisen kuukauden aikana yhteensä 26 kalenteriviikkoa palkkatyössä Edellytyksenä on, että henkilöllä on vähintään yksi työssäoloehdon täyttävä kalenteriviikko 30.12.2013 alkaen. Jos henkilöllä ei ole yhtään työssäoloehdon täyttävää kalenteriviikkoa 30.12.2013 alkaen, työssäoloehto täyttyy 34 kalenteriviikon palkkatyöstä 28 kuukauden tarkastelujakson sisällä. Viikkotyöajan tulee olla vähintään 18 tuntia ja palkan alan työehtosopimuksen mukaisen tai mikäli alalla ei ole työehtosopimusta vähintään 1154 euroa kuukaudessa (2014) kokopäivätyöstä.

Tarkastelujaksoa pidentävät ajat, mm. sairaus, opinnot, alle kolmivuotiaan lapsen hoito, saavat olla pituudeltaan enintään seitsemän vuotta.

Ansiosidonnaista päivärahaa maksetaan 500 täydeltä työttömyyspäivältä.

Paluuehto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikäli henkilö on ollut työttömänä 500 päivän jälkeen, paluu 500 päivänä maksettavan ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan piiriin tapahtuu työssäoloehdon täyttämällä. Oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ei synny, jos työstä ei makseta työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Jos alalla ei ole työehtosopimusta, kokopäivätyöstä on maksettava vähintään 1154 euroa kuukaudessa (2014), jotta työsuhde kartuttaisi työssäoloehtoa.

Tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha maksetaan työttömyysturvalain perusteella, oikeus siihen todetaan työ- ja elinkeinotoimiston työllisyyden edistämistoimikunnan antamalla työllisyyspoliittisella lausunnolla, josta ei työttömyysturvalain mukaan saa valittaa, mutta sen perusteella tehdystä työttömyyskassan päätöksestä voi valittaa.

Rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan perusosan maksaa valtio. Ansiosidonnaisen osan rahoittavat työnantajat ja työntekijät Työttömyysvakuutusrahastoihin maksettavien pakollisten työttömyysvakuutusmaksujen kautta. Työttömyyskassat rahoittavat lisäksi 5,5 % ansiopäivärahoista.[7]

Kassan jäsenyys päivärahan ehtona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ansiosidonnaisen saamiseksi on oltava 26 viikkoa työttömyyskassojen jäsenenä. Jäsenyysajat eri kassoissa voivat täydentää toisiaan. [8]

Ansiosidonnaista saavat vain työttömyyskassojen jäsenet, vaikka kaikki 17–64-vuotiaat työssäkäyvät maksavat työttömyysvakuutusmaksua, joka kattaa 55–58 % kuluista, ja valtio 37–39 %; kassojen jäsenmaksut vain 5,5 %. Perustuslakivaliokunnan mukaan maksu on veroluonteinen. Sata-komiteassa kaavailtiin kaikille yhteisen työttömyyskassan perustamista, jolloin kaikki saisivat ansiosidonnaista korvausta, mutta ay-liike vastusti tätä ja se ei toteutunut. [9]

Myös Norjassa ja Islannissa ansioturva kuuluu kaikille. Valtiovarainministeriön Mauri Kotamäki ja Jukka Mattila puolsivat Hiilamon ym. ehdotusta. He pitivät nykymallia samaan tapaan epäoikeudenmukaisena kuin sitä, että kaikki sairasvakuutusmaksua maksavat palkansaajat eivät saisi palkallista sairauslomaa tai eläkevakuutusmaksujaan vastaan eläkettä. Heistä kassojen 5,4 %:n osuus rahoituksesta voidaan hoitaa nostamalla työttömyysvakuutusmaksu 1,1 %:iin 0,65 %:sta tai lyhentämällä ansioturvan kestoa. Ratkaisu paitsi lisäisi oikeudenmukaisuutta myös pienentäisi tuloeroja. Hallinnolliset kulut vähenisivät, kun peruspäiväraha katoaisi kaikkien saadessa ansiosidonnaista. [10]

Työttömyyskassat ja ammattiliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat työttömyyskassat toimivat ammattiliittojen yhteydessä, mutta niihinkin voi liittyä liittymättä vastaavaan ammattiliittoon ja päinvastoin. Toisaalta esimerkiksi Yleinen työttömyyskassa (YTK) on liitoista riippumaton ja siihen kuka tahansa voi liittyä.

Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan muutosehdotuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Heikki Hiilamo, kansanedustaja Osmo Soininvaara, Vattin ylijohtaja Juhana Vartiainen ym. ehdottivat 23.1.2015 kaikille samaa oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan kassajäsenyydestä riippumatta. Helsingin Sanomat myönsi nykyisen järjestelmän epäreiluksi ja aloitteen lupaavaksi muttei uskonut ay-liikkeen suostuvan siihen ja piti parempana toteuttaa se taloudellisesti parempana aikana. [11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Työttömyysvakuutusta pitää muuttaa reilummaksi - Helsingin Sanomat 26.1.2015, s.A5
  2. Myyryläinen, Heikki: Työvoimapolitiikka Interenetix-verkkoportaali. 1999. Viitattu 6.6.2015.
  3. Heli Puura ja Aleksi Kalenius: Myös ansioturva tarvitsee kohennusta. HS Mielipide 19.4.2011. C 8.
  4. Lomautusajan ansiopäivärahat kasvattivat tuntuvasti työttömyysturvaa 24.11.2010. Kela. Viitattu 6.6.2015.
  5. a b Peruspäivärahan määrä 2015. KELA.
  6. Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan suuruus. TYÖTTÖMYYSKASSOJEN YHTEISJÄRJESTÖ RY (TYJ). http://www.tyj.fi/default.asp?id=25/
  7. Tilasto Suomen työttömyysturvasta 2008 (sivu 19) KELA.
  8. Muut edellytykset, YTK, 2014.
  9. "Ansiosidonnaista saavat vain kassan jäsenet", HS Kotimaa 28.5.2011, sivu A6
  10. Työttömyysvakuutusta pitää muuttaa reilummaksi, Mauri Kotamäki ja Jukka Mattila, Helsingin Sanomat, Vieraskynä 26.1.2015.
  11. Ansioturva tuskin muuttuu radikaalisti, Helsingin Sanomat PÄÄKIRJOITUS 26.1.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]