Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha (myös ansiosidonnainen työttömyysturva) on osa sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvaa työttömyysvakuutusta.[1] Suomessa ansiosidonnainen päiväraha otettiin käyttöön vuonna 1985.[2]

Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan määrä perustuu työttömyyttä edeltäneeseen palkkatasoon. Se muodostuu kaikille yhtä suuresta perusosasta, joka on peruspäivärahan suuruinen sekä ansio-osasta, joka perustuu työttömyyttä edeltäneeseen vakiintuneeksi katsottuun palkkaan.

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha on tarkoitettu pääsääntöisesti muille kuin pitkäaikaistyöttömille tai vain vähän työhistoriaa omaaville työttömille. Vuonna 2009 keskimääräinen ansiosidonnainen päiväraha oli 1 186 euroa kuussa eli noin kaksi kertaa niin suuri kuin työmarkkinatuki.[3][4] Työttömyyskassat hoitavat ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan maksuliikenteen. Peruspäivärahaa vastaava osuus rahoitetaan verovaroilla ja ansio-osa rahoitetaan kaikilta työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävillä pakollisilla työttömyysvakuutusmaksuilla.

Perusosa ja ansio-osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruspäiväraha on vuonna 2015 bruttona keskimäärin 705 euroa kuussa[5]. Jos työttömällä on alaikäisiä lapsia, perusosaan kuuluu lisäksi lapsikorotus, joka on vuonna 2015 yhdestä alle 18-vuotiaasta lapsesta bruttona 5,29 e/pv, kahdesta lapsesta yhteensä 7,77 e/pv ja kolmesta tai useammasta lapsesta yhteensä 10,02 e/pv[5].

Ansio-osa on pienimpien palkkojen kohdalla 45 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta. Päiväpalkasta vähennetään kuitenkin palkansaajan työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja sekä sairausvakuutuksen päivärahamaksua vastaava osuus (n. 4 prosenttia) ennen ansio-osan laskemista[6]. Tästä vähennyksestä seuraa, että ansio-osa jää todellisuudessa keskimäärin 42 prosenttiin päiväpalkan ja perusosan erotuksesta.

Jos kuukausipalkka ylittää 105-kertaisesti peruspäivärahan suuruuden (3 292,80 € vuonna 2012), ansio-osa alenee ylimenevältä osalta 20 prosenttiin. Edellä mainittu leikkuri johtaa siihen, että pienistä palkoista maksetaan suhteellisesti suurempaa ansiosidonnaista kuin suurista. Jos palkka on ollut 1 500 euroa, ansiosidonnainen päiväraha on n. 68 prosenttia palkasta, mutta 2 000 euron palkasta laskettuna enää n. 62 prosenttia. Kolmentuhannen euron suuruinen palkka oikeuttaa n. 55-prosenttiseen päivärahaan. Kaikkein pienimmistä palkoista maksetaan 90 prosentin suuruista päivärahaa siten, että päiväraha on aina vähintään peruspäivärahan suuruinen.[6]

Kesto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saamisehto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan on oikeutettu henkilö, joka on ollut vähintään 26 viikkoa työttömyyskassan jäsenenä ja täyttänyt työssäoloehdon. Työssäoloehto täyttyy, kun työntekijä on ollut tarkastelujakson eli 28 edellisen kuukauden aikana yhteensä 26 kalenteriviikkoa palkkatyössä. Edellytyksenä on, että henkilöllä on vähintään yksi työssäoloehdon täyttävä kalenteriviikko 30.12.2013 alkaen. Jos henkilöllä ei ole yhtään työssäoloehdon täyttävää kalenteriviikkoa 30.12.2013 alkaen, työssäoloehto täyttyy 34 kalenteriviikon palkkatyöstä 28 kuukauden tarkastelujakson sisällä. Viikkotyöajan tulee olla vähintään 18 tuntia ja palkan alan työehtosopimuksen mukaisen tai mikäli alalla ei ole työehtosopimusta vähintään 1154 euroa kuukaudessa (2014) kokopäivätyöstä.

Tarkastelujaksoa pidentävät ajat, mm. sairaus, opinnot, alle kolmivuotiaan lapsen hoito, saavat olla pituudeltaan enintään seitsemän vuotta.

Ansiosidonnaista päivärahaa maksetaan 400 täydeltä työttömyyspäivältä.

Paluuehto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikäli henkilö on ollut työttömänä 400 päivän jälkeen, paluu 400 päivänä maksettavan ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan piiriin tapahtuu työssäoloehdon täyttämällä. Oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ei synny, jos työstä ei makseta työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Jos alalla ei ole työehtosopimusta, kokopäivätyöstä on maksettava vähintään 1154 euroa kuukaudessa (2014), jotta työsuhde kartuttaisi työssäoloehtoa.

Tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha maksetaan työttömyysturvalain perusteella, oikeus siihen todetaan työ- ja elinkeinotoimiston työllisyyden edistämistoimikunnan antamalla työllisyyspoliittisella lausunnolla, josta ei työttömyysturvalain mukaan saa valittaa, mutta sen perusteella tehdystä työttömyyskassan päätöksestä voi valittaa.

Rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan peruspäivärahaa vastaavan osan maksaa valtio. Ansiosidonnaisen osan rahoittavat työnantajat ja työntekijät Työttömyysvakuutusrahastolle maksettavien pakollisten työttömyysvakuutusmaksujen kautta. Työttömyyskassat rahoittavat lisäksi jäsenmaksuillaan 5,5 % ansiopäivärahoista.[7]

Kassan jäsenyys päivärahan ehtona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ansiosidonnaisen saamiseksi on oltava 26 viikkoa jonkin työttömyyskassan jäsenenä. Jäsenyysajat eri kassoissa voivat täydentää toisiaan.[8]

Ansiosidonnaista saavat vain työttömyyskassojen jäsenet, vaikka kaikki 17–64-vuotiaat työssäkäyvät ja heidän työnantajansa maksavat työttömyysvakuutusmaksua, joka kattaa 55–58 % kuluista, ja valtio 37–39 %; kassojen jäsenmaksut 5,5 %. Perustuslakivaliokunnan mukaan maksu on veroluonteinen. Sata-komiteassa kaavailtiin kaikille yhteisen työttömyyskassan perustamista, jolloin kaikki ne, jotka ansaitsevat enemmän kuin sen rajan (810 €/kk v. 2018), josta ansiosidonnaista alkaa kertyä, saisivat ansiosidonnaista korvausta. Ammattiyhdistysliike vastusti tätä ja se ei toteutunut.[9]

Työttömyysvakuutusrahasto tilittää KELAlle niiden palkansaajien työttömyysvakuutusmaksut, jotka eivät kuulu työttömyyskassaan. Vuonna 2017 tuo summa oli 158 M€ [1], mikä vastaa noin 4 % kerätyistä työttömyysvakuutusmaksuista. Toisin sanoen kassoihin kuulumattomien tulo-osuus vaikuttaisi olevan noin 4 % kaikista työttömyysvakuutuksen piiriin kuuluvista tuloista. Toisaalta kassaan kuulumattomia on jopa 15 % kaikista palkansaajista [2]. Toisten arvioiden mukaan osuus olisi pienempi, noin 7 - 8 %. Joka tapauksessa työttömyyskassoihin kuulumattomat näyttävät olevan pienituloisempia kuin suomalaiset palkansaajat keskimäärin, ja heidän ansiosidonnaisesta saamansa hyöty olisi keskimääräisesti pieni, jopa olematon. Kassajäsenyydestä riippumatta kaikki työttömät ovat oikeutettuja työttömyysturvan peruspäivärahaan tai työmarkkinatukeen.

Työttömyyskassat ja ammattiliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat työttömyyskassat toimivat ammattiliittojen yhteydessä, mutta niihinkin voi liittyä liittymättä vastaavaan ammattiliittoon ja päinvastoin. Toisaalta esimerkiksi Yleinen työttömyyskassa (YTK) on liitoista riippumaton ja siihen kuka tahansa voi liittyä.

Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan muutosehdotuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Heikki Hiilamo, kansanedustaja Osmo Soininvaara, Vattin ylijohtaja Juhana Vartiainen ym. ehdottivat 23.1.2015 kaikille samaa oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan kassajäsenyydestä riippumatta. Helsingin Sanomat myönsi nykyisen järjestelmän epäreiluksi ja aloitteen lupaavaksi muttei uskonut ay-liikkeen suostuvan siihen ja piti parempana toteuttaa se taloudellisesti parempana aikana.[10] Myös Norjassa ja Islannissa ansioturva kuuluu kaikille. Valtiovarainministeriön Mauri Kotamäki ja Jukka Mattila puolsivat Hiilamon ym. ehdotusta. He pitivät nykymallia samaan tapaan epäoikeudenmukaisena kuin sitä, että kaikki sairausvakuutusmaksua maksavat palkansaajat eivät saisi palkallista sairauslomaa tai eläkevakuutusmaksujaan vastaan eläkettä. Heistä kassojen 5,4 %:n osuus rahoituksesta voidaan hoitaa nostamalla työttömyysvakuutusmaksu 1,1 %:iin 0,65 %:sta tai lyhentämällä ansioturvan kestoa. Ratkaisu paitsi lisäisi oikeudenmukaisuutta myös pienentäisi tuloeroja. Hallinnolliset kulut vähenisivät, kun peruspäiväraha katoaisi kaikkien saadessa ansiosidonnaista.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Työttömyysvakuutusta pitää muuttaa reilummaksi - Helsingin Sanomat 26.1.2015, s.A5
  2. Myyryläinen, Heikki: Työvoimapolitiikka Interenetix-verkkoportaali. 1999. Viitattu 6.6.2015.
  3. Heli Puura ja Aleksi Kalenius: Myös ansioturva tarvitsee kohennusta. HS Mielipide 19.4.2011. C 8.
  4. Lomautusajan ansiopäivärahat kasvattivat tuntuvasti työttömyysturvaa 24.11.2010. Kela. Viitattu 6.6.2015.
  5. a b Peruspäivärahan määrä 2015. KELA.
  6. a b Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan suuruus. Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry (TYJ). https://www.tyj.fi/fin/ansiopaivaraha/paivarahan_suuruus/
  7. Tilasto Suomen työttömyysturvasta 2008 (sivu 19) KELA.
  8. Muut edellytykset, YTK, 2014.
  9. "Ansiosidonnaista saavat vain kassan jäsenet", HS Kotimaa 28.5.2011, sivu A6
  10. Ansioturva tuskin muuttuu radikaalisti, Helsingin Sanomat PÄÄKIRJOITUS 26.1.2015.
  11. Työttömyysvakuutusta pitää muuttaa reilummaksi, Mauri Kotamäki ja Jukka Mattila, Helsingin Sanomat, Vieraskynä 26.1.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]