Taloudellinen epätasa-arvo

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Tuloero)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Taloudellisella epätasa-arvolla tai taloudellisella eriarvoisuudella tarkoitetaan tulojen ja omaisuuden epätasaista jakautumista maailmassa tai yhteiskunnassa yksilöiden tai ryhmien välillä. Termillä voidaan tarkoittaa myös valtioiden välistä epätasa-arvoa.[1]

Tulojen jakautumista eli tulonjakoa mitataan muun muassa ginikertoimella ja Lorenzin käyrällä[2].

Jos tietyllä osalla väestöstä on muita huomattavasti vähemmän tuloja, on kysymys suhteellisesta köyhyydestä. Köyhyysrajana pidetään yleensä tulotasoa, joka on 60 prosenttia väestön mediaanitulosta eli keskimmäisen tulonsaajan tulosta[3].

Jos ihmisellä on puute sellaisista perustarpeista kuin ravitseva ruoka, riittävät asuinolot ja vaatetus sekä terveydenhuolto, on kyse absoluuttisesta köyhyydestä.[2]

Tuloerot maailmassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaurauden jakautuminen maailmassa yksilöiden nettovarallisuuden mukaan. Rikkain 0,001 % väestöstä omistaa 30 % maailman varallisuudesta ja köyhin 99,9 % omistaa 19 % maailman varallisuudesta.

Vuonna 2014 Oxfamin julkaiseman raportin mukaan maailman 85 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin maailman köyhin puolisko, eli 3,5 miljardia ihmistä, yhteensä. Jos tarkastellaan maailman rikkainta 1 %:a ihmisistä, he omistavat jo 65 kertaa enemmän kuin maailman köyhin 50 %.[4] Tosin täysin varaton ihminen on Oxfamin tilastoissa rikkaampi kuin 45 % maailman köyhimmistä yhteensä, siis yli 3 miljardia ihmistä. Omistuksissa ei myöskään huomioitu tulevia eläkkeitä ja valtion varoja.[5]

Gini-kerroin kertoo tulonjaon tasaisuudesta valtioiden sisällä. Vihreissä valtioissa on pienimmät tuloerot ja punaisissa suurimmat.
  < 0.25
  0.25–0.29
  0.30–0.34
  0.35–0.39
  0.40–0.44
  0.45–0.49
  0.50–0.54
  0.55–0.59
  ≥ 0.60
  ei tietoja
Slummeja liikerakennusten vieressä Intian Cochinissa.

Vuodesta 1980 alkaneella uudella globalisaation ja talouden vapauttamisen kaudella taloutta on vapautettu erityisesti köyhissä maissa, joiden rikastuminen on vähentänyt globaaleja tuloeroja huomattavasti.[6][7]

Surjit Bhalla on osoittanut, että globaalit tuloerot vuonna 2000 olivat alhaisemmat kuin koskaan (ainakin vuoden 1910 jälkeen). Gini-mittarilla ne ovat laskeneet 3 % vuodesta 1980. Bhallan tutkimusten mukaan absoluuttisen köyhyyden poistumiseen riittää pelkkä kasvu. Syynä hän pitää uusinta globalisaatiota (joka alkoi viimeistään 1980) ja sitä, että köyhillä mailla on kiinniottajan etu (catch-up).[8]

Köyhien osuus maailman väestöstä oli vuonna 1820 yli 80 % ja vuonna 2000 reilut 20 %. Jopa köyhien absoluuttinen määrä on pudonnut sadoilla miljoonilla vuodesta 1980 väestönkasvusta huolimatta.[6]

Professori Pertti Tötön mukaan Yhdysvaltojen tuloeroista 3/4 on perheensisäisiä, sisarustenvälisiä tuloeroja ja vain 1/4 tuloeroista selittyy eri perheiden erisuuruisilla tuloilla.[9]

Tuloerot Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuloerot supistuivat Suomessa 1966-1976 ja kasvoivat laman jälkeen 1990-luvun loppupuolella takaisin 1970-luvun alun tasolle.[10] Kotitalouksien ekvivalenttien (kulutusyksikköä kohden laskettujen) tulojen erot pienenivät vuoteen 1985 saakka, jonka jälkeen ne ovat kasvaneet.[11]

Vuosina 1995–2007 Suomessa pienituloisimman kymmenyksen reaalitulot kasvoivat 16,7 % ja suurituloisimman 75 %, mikä lisäsi tuloeroja.[12] Tuloerot kasvoivat erityisesti vuosina 1995–2000, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana tuloerot eivät ole lisääntyneet eivätkä vähentyneet. Tuoreimman Tilastokeskuksen katsauksen mukaan tuloerot supistuivat vuonna 2009.[13]

1960-luvulta vuoteen 2014 ulottuvassa tarkastelussa vuosi 1990 on käännekohta, jota ennen tulotason nousu oli nopeinta pienituloisilla. Käänteen jälkeen tilanne muuttui päinvastaiseksi.[14]

Viidessä vuodessa enemmistö alimmassa tulokymmenyksessä olleista on poistunut sieltä.[15]

Suomessa käytettävään pohjoismaalaiseen hyvinvointivaltiomalliin ovat perinteisesti kuuluneet pienet tuloerot, muut pohjoismaat ovat vieläkin kansainvälisessä vertailussa tulonjakotilastojen matalimmasta päästä. Suomessa tuloerot ovat kuitenkin olleet kasvussa 1980-luvun jälkeen, vuosina 1995–2005 tuloerot kasvoivat OECD-maiden kärkitahtia. Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ilpo Suoniemi mukaan syynä oli vuoden 1993 verouudistus, jossa ansiotulojen ja pääomatulojen verotus eriytettiin.[16] Ansiotulojen ja pääomatulojen verotuksen välinen erotus nousi kansainvälisissä vertailuissa hyvin suureksi ja sen arvioidaan kannustaneen hyvätuloisia muuttamaan ansiotuloja pääomatuloiksi[17]. Nettotuloilla mitattuna parhaiten ansaitsevan yhden prosentin osuus tulonjaosta kasvoi 3,5:sta seitsemään prosenttiin ajanjaksolla 1995-2005.[16]

Suomessa keskimääräinen kokonaisansio oli 2 876 euroa vuonna 2008.[18] Lähes kaksi kolmannesta kaupan ja kiinteistöpalvelun sekä majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöistä ansaitsee alle 1500 euroa kuussa[19]. Joidenkin työtehtävien ja alojen matala palkkataso on johtanut siihen, että työntekijöiden palkka ei riitä esimerkiksi asumiskustannusten kattamiseen, vaan yhteiskunnan on osallistuttava näihin asumiskustannuksiin asumistuen muodossa. Yhteiskunta joutuu siten tukemaan välillisesti matalaa palkkaa maksavia yritys- ja muita työnantajia. Lähes neljännes asumistuen saajista muodostuukin nykyisin työssäkäyvistä henkilöistä.[19]

Vuonna 2008 julkaistun tutkimuksen mukaan palkan tulisi suomalaisten mielestä olla vähintään 1500 euroa, jotta sillä tulisi toimeen[19]. Vasemmistoliitto teki vuonna 2010 lakialoitteen, jonka mukaan vähimmäistuntipalkaksi säädettäisiin 10 euroa[20].

Professori Juha Siltalan mukaan amerikkalaiset toimitusjohtajat ansaitsivat 42 kertaa enemmän kuin keskiverotyöntekijä vuonna 1980 ja vuonna 2000 johtajat ansaitsivat 530 kertaa enemmän. Suomalaisen suuryrityksen johtaja ansaitsi 14 kertaa enemmän vuonna 1991 ja 30 kertaa enemmän vuonna 2001 kuin suomalainen palkansaaja keskimäärin.[21]

1990-lama vaikuttaa edelleen valtion budjetin kasaamiseen, väittää kansantaloustieteen professori Matti Tuomala. Tuomalan mielestä poliitikkojen taloustietämys on kohtuullisen ohkaista, joten politiikan sijasta budjetteja rakennetaan valtiovarainministeriön virkamiesten laskelmien ja arvioiden perusteella. Valtiovarainministerinä ei ole ollut henkilöä, jolla olisi ollut koulutusta verotus- ja julkistalousasioissa. Tämä näkyy esimerkiksi ministereiden innossa puolustaa tuloerojen kasvua nousukauden välttämättömänä seuralaisena. Virkamiesten ylivaltaa on arvostellut myös professori Markus Jäntti[22]

Suhteellisen köyhyyden merkittävyydestä on erilaisia mielipiteitä. Stakesin erikoistutkijan Pasi Moision ja professori Tuomalan mielestä suhteellinen köyhyys on merkityksellistä: yhteiskunnissa, joissa on suuret tuloerot, sosiaalinen liikkuvuus vaikeutuu, mahdollisuuksien tasa-arvo rapautuu, iso- ja pienituloisten asuinalueet eriytyvät ja turvattomuus lisääntyy. Tuomalan mukaan isot tuloerot ovat aina vieneet köyhäinhoitoyhteiskuntiin. Tuomala sanoo pelkäävänsä Suomen olevan matkalla luokkayhteiskuntaan.[23]

Tuloerot eivät huomioi julkispalveluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kollektiivisia palveluita ovat mm. hallinto, turvallisuus ja liikenneyhteyksien kunto. Nämä mukaan lukien kotitalouksien oikaistu tulo on noussut jo 35 % suuremmaksi kuin oikaisematon (vuonna 2009; 23 % vuonna 1975).[24] Tämän kasvun vuoksi voi olla, että tuloerot ovat vähentyneet. Lisäksi kuntien koulutus- ja hoitorahat kohdistuvat enemmän köyhiin kuin rikkaisiin; rahaksi muutettuna ne nostaisivat käytettävissä olevia tuloja keskimäärin kolmanneksella, 6 200 euroa vuodessa kotitaloutta kohden, köyhimmillä siis jopa absoluuttisesti enemmän kuin rikkaammilla.[25]

Hyvinvointirahat kohdennetaan köyhimpiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijoiden Elina Pylkkänen ja Seppo Sallila tekemän rekisteriselvityksen mukaan hyvinvointipalvelurahat kohdentuvat Suomessa melko hyvin köyhimpiin väestöryhmiin. Rahoista noin puolet menee koulutukseen, lähes 40 % terveyspalveluihin ja 13 % sosiaalipalveluihin kuten päivähoitoon ja vanhuspalveluihin.[25]

Tuloerojen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitä epätasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä enemmän terveysongelmia ja sosiaalisia ongelmia

Ihmisten hyvinvointierot ovat pienentyneet viimeisten sadan ja luultavasti myös kahdenkymmenen vuoden aikanalähde?. Ennen miljonäärit elivät tavattoman paljon paremmin kuin tavalliset ihmiset, jotka työskentelivät vähintään kuusi päivää viikossa ilman vuosilomia. Heiltä puuttui lisäksi mahdollisuus kunnolliseen terveydenhuoltoon ja mahdollisuudet harrastaa kulttuuria olivat rajalliset. Nykyään tavalliset länsimaalaiset saavat olennaiset rokotukset ja antibiootit, voivat lentomatkustaa, käyttää Internetiä sekä hankkia samoja teknologisia tuotteita kuin maailman rikkaimmat ihmisetkin.[26]

Paljon huomiota herättäneessä kirjassaan The Spirit Level: Why More Equal Societies Almost Always Do Better (2009), brittiläiset sosiologit Richard G. Wilkinson ja Kate Pickett esittelevät tilastollisia kansainvälisiä vertailuja erilaisien yhteiskunnallisten, erityisesti terveyteen liittyvien, ongelmien suhteesta tuloeroihin. He argumentoivat, että tuloeroilla on voimakas negatiivinen vaikutus niin fyysiseen kuin henkiseen terveyteen: muun muassa luottamukseen, ahdistukseen, eliniänodotteeseen, sairauksiin, lihavuuteen, huumeidenkäyttöön, väkivaltaan sekä teiniraskauksiin. Väitteidensä tueksi he esittävät tilastollisia vertailuja rikkaiden OECD-maiden välillä sekä Yhdysvaltain eri osavaltioiden välillä.[27]

Heidän väitteensä ovat saaneet aikaan paljon keskustelua ja kritiikkiä, johon Wilkinson ja Pickett vuorostaan ovat vastanneet. Esimerkiksi tuloeroja vastustava sosiologian professori Claude Fischer toteaa, että jos tuloerot sinänsä olisivat niin haitallisia kuin väitetään, niin terveydenhoidon parantamisen sijaan kannattaisi lähettää rikkaimmat 5 prosenttia ihmisistä pois maasta, koska se tasoittaisi tuloeroja ja siten "tekisi" ihmiset onnellisemmiksi ja terveemmiksi.[28] Esimerkiksi USA:n tuloerojen lisääntyessä 1970-2005 tapot ovat vähentyneet 30 %, ja itsemurhia tehdään paljon enemmän pienten tuloerojen maissa.[28]

On myös olemassa tutkimuksia, joiden mukaan vain aito köyhyys vaikuttaa terveyteen negatiivisesti, ei köyhyys suhteessa muihin ihmisiin.[29]

Kateuden on joidenkin tutkimusten perusteella nähty olevan yleensä paikallista - kateellisia ei niinkään olla superrikkaille vaan tuttaville.[26]

Tuloerojen syyt ja oikeutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geenit selittävät miehillä puolet ja naisilla 40 % elinikäisistä tuloeroista. Tämä selvisi verrattaessa suomalaisten identtisten ja ei-identtisten kaksosten tuloeroja.[30]

Yksittäistä vuotta tarkasteltaessa tuloerot näyttävät suuremmilta kuin pidempiä ajanjaksoja tarkasteltaessa.lähde?

Toisinaan tuloeroja oikeutetaan verotuksella.lähde? Suomessa hyvätuloisin 1,1 % tulonsaajista maksaa 13,9 % tuloveroista, paljon enemmän kuin tulo-osuutensa ja enemmän kuin vähätuloisimmat 50 % tulonsaajista yhteensä.[31]

Köyhyyden syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyky-Suomessa suhteellinen köyhyys johtuu yleensä pitkästä työttömyydestä. Eläkeläisissäkin köyhiä ovat lähinnä ne, jotka eivät ole ansainneet työeläkettä. 1960-luvulla köyhiä olivat monet maanviljelijät ja työntekijät, kun taas työttömyys oli vähäistä, samoin eläkeläisten köyhyys, koska ihmiset asuivat suurperheissä ja tekivät töitä kuolemaansa asti.[32]

Markkinavirheet ja välistäveto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osmo Soininvaaran mukaan "jos tuloerot johtuvat siitä, että ahkerat tienaavat enemmän kuin laiskat, tuloerot ovat paitsi moraalisesti perusteltuja varmaankin hyödyllisiä myös talouden kehityksen kannalta. Suurin osa tuloeroista ei kuitenkaan johdu ahkeruuseroista. Kukaan ei voi olla tuhat kertaa ahkerampi kuin toinen. Suurimmat tuloerot johtuvat talouden epäterveistä piirteistä, yleensä erilaisesta välistävedoista."[33]

Myös professori Tyler Cowen sanoo joidenkin tuloerojen johtuvan esimerkiksi (välistävedon kaltaisista) tilanteista, joissa valtio päättää pelastaa epäonnistuneita yrityksiä. Tämä luo kannustimen ottaa keinotekoisen paljon riskejä, esimerkiksi USA:n valtiovarainministeriö ja keskuspankki estivät kaikki luotottajien menetykset suurimpien pankkien konkursseissa vuosien 2008-9 finanssikriisissä.[26] Cowenin mukaan silti pääosin huippuansaitsijoiden tulojen kasvu ei näytä johtuvan markkinavirheistä vaan useimmiten kovasta työnteosta ja onnistumisesta, myös julkkiksilla Tiger Woodsia ja J. K. Rowlingia myöten. Huippujuristien kohdalla tosin lainsäädännön monimutkaistamisellakin on osuutensa.

Ay-liikkeen Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija hyväksyy tuloerojen kasvun tietyin edellytyksin: "jos kakkua vain jaetaan, se ei kasva". Tutkija pitää sen sijaan haitallisena, jos esimerkiksi tuloerot kasvavat verohelpotusten takia.[34]. Ansiotulojen ja pääomatulojen verotuksellinen kohtelu on kansainvälisten vertailuiden mukaan Suomessa hyvin poikkeavaa. Verokohtelu muuttui vuonna 1993 Ahon hallituksen tekemässä verouudistuksessa. Verouudistuksen on arvioitu kannustaneen hyvätuloisia muuttamaan ansiotuloja pääomatuloiksi[17] Tuloerot voivat kuitenkin johtua monenlaisista syistä, kuten siitä että merkittävä osa sekä tavara- ja palvelumarkkinoista että työmarkkinoista on epätäydellisesti kilpailtuja.

Yhteiskuntafilosofian näkökantoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulonjaon eettistä pohjaa on mietitty paljon erilaisissa yhteiskuntafilosofioissa. John Rawls on painottanut kirjassaan Oikeudenmukaisuusteoria sosiaalisen tasa-arvon syntyvän minimax-periaatteella, jonka mukaan yhteiskunnan huono-osaisimman hyvinvointi pitäisi maksimoida ja tuloerojen kasvu on oikeutettua vain siltä osin kuin siitä ei ole haittaa huono-osaisimmalle ("eroperiaate").[35]

Filosofi Robert Nozick on puolestaan kirjassaan Anarchy, State & Utopia ottanut toisenlaisen näkökulman, jonka mukaan tulonjako on ennen kaikkea historiallinen prosessi eikä sitä voida yksinkertaisesti arvioida tietyn hetken perusteella. Rikkaat ovat rikkaita, koska joku on heille vapaaehtoisesti antanut rahaa.[36]

Tuloerojen muutosten syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1993 tuloerot eivät ole lainkaan lisääntyneet USA:ssa rikkainta 1 % lukuun ottamatta, jos huomioidaan, että matalatuloisilla on ollut alhaisempi inflaatio Wal-Martin kaltaisten liikkeiden vuoksi.[26]

Tämän rikkaimman prosentin työtunnit ovat lisääntyneet huomattavan korkeiksi ja muiden vähentyneet.[26] USA:n köyhin kymmenys on saanut 14 tuntia lisää vapaa-aikaa vuoteen 1965 verrattuna.[37] Professori Steven E. Landsburg kysyy, pitäisikö myös vapaa-aikaa tasata väkisin kuten rahaakin, pakottamalla köyhiä leikkaamaan rikkaiden nurmikoita.[37]

Oikeudenmukaisuus vastaan tasa-arvo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Christina Starmans et al. (Nature Hum. Beh., 2017) mukaan tutkimuskirjallisuudesta ei löydy yhtään todistetta siitä, että ihmiset karttaisivat (taloudellista) epätasa-arvoa. Kaikissa läpikäydyissä tutkimuksissa ihmiset valitsivat mieluummin oikeudenmukaisen kuin tasa-arvoisen jaon paitsi tietenkin niissä tapauksissa, joissa oikeudenmukainen jako oli myös tasainen jako. Julkisuudessa puhuessaan tutkijat saattavat jälkimmäisten kohdalla puhua tasa-arvosta mainitsematta oikeudenmukaisuutta, mutta tutkimuksissa nämä erotellaan usein tarkasti. Jo hyvin pienet lapset suosivat jakoa ansioiden mukaan tasajaon sijaan.[38]

Oikeudenmukaisuuden suosiminen tasajaon sijaan saadaan sekä laboratoriokokeissa että tilanteissa, joissa kysytään suoraan oikeudenmukaista tulonjakoa. Kun kysyttiin, mikä olisi ihanneyhteiskunnassa kunkin väestöviidenneksen keskimääräinen varallisuus, ihmiset halusivat rikkaimmalle viidennekselle 50-kertaisen vaurauden köyhimpään nähden. Jos vaurautta ei kysytty rahamääränä vaan suhdelukuna, suhde oli pienempi. Nuoruusiässä tuloerojen suosiminen lisääntyy, muun muassa onnen, vaivan ja taitojen painottaminen tulonjaossa.[38]

Tutkijoiden mukaan tuloerojen suosiminen on ehkä kehittynyt ihmislajille siksi, että epätasainen tulonjako parantaa yhteistyötä, tekee ihmiselle mahdolliseksi tehdä molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä myös enemmän tuottavan ihmisen kanssa sekä ratkaista vapaamatkustajien, petkuttajien ja huonosti toimivien ihmisten ongelman.[38]

Monissa yhteiskunnissa, kuten Neuvostoliitossa, tulonjaon tasa-arvoisuus herätti suuttumusta, koska se koettiin epäoikeudenmukaiseksi. Nyky-Yhdysvalloissa moni kokee tulonjaon epäoikeudenmukaisen epätasaiseksi. Molemmissa tapauksissa syynä on koettu epäoikeudenmukaisuus, ei epätasa-arvo.[38]

Talouskasvu ja tuloerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuloerojen puolesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun Sanomien artikkelissa tulo- ja varallisuuseroihin perehtynyt Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala arvosteli näkemystä tuloerojen muodostumisesta, jonka mukaan "kaverin onnistuminen ei ole minulta pois" (Jyrki Katainen Turun Sanomissa[39]) ja toteaa, että "ei voida ajatella, että ihmiset olisivat yksinäisiä saarekkeita ja riippumattomia toisistaan. Tulonjaon eri osaset ovat aina riippuvaisia toisistaan".[39].

"Rikkaiden rikastuminen ei ole keneltäkään pois" -ajatus tunnetaan ns. tihkumisteoriana (trickle down theory); teoria on uusliberaali tulkinta Rawlsin eroperiaatteesta. Teorian mukaan rikkaitten rikastuminen parantaa köyhien asemaa: tuloerojen lisääntyminen on teorian mukaan hyvä asia taloudelliselle kasvulle ja taloudellinen kasvu on hyvä asia köyhille.[40]

Bhallan tutkimusten mukaan tihkumisjousto ("trickle-down elasticy") on 4 eli 10 %:n keskimääräisten tulojen kasvu johtaisi köyhyyden vähenemään 40 %:lla. Aiemmat tulokset ovat olleet usein vain 1,5 - 3.[8]

Tuloerojen tasaamisen puolesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nobel-palkitun kansantaloustieteen professorin Joseph Stiglitzin mukaan teoria, jonka mukaan tuloerot edistävät talouskasvua ja talouskasvu hyödyttää köyhiä kun heille tihkuu lopulta rahaa rikkailta ei pidä paikkaansa: esimerkiksi Yhdysvalloissa 1980-luvulla talous kasvoi, mutta pienituloisimpien reaalitulot laskivat. Stiglitzin mukaan taloustieteellinen tutkimus ei ole löytänyt tukea teorioille, joiden mukaan epätasainen tulonjako aiheuttaa rikkaiden säästämisasteen nousua, säästöt lisäävät pääomia ja pääomien lisääntyminen lisää talouskasvua. Stiglitzin mukaan nopea talouskasvu voidaan saavuttaa myös ilman huomattavaa epätasa-arvon kasvua. Stiglitzin mukaan korkea säästöaste ei edellytä suuria tuloeroja.[40]

Eräässä tutkimuksessa, jossa tutkittiin tietoja vuosilta 1985-1995, ei havaittu selvää yhteyttä tuloerojen ja taloudellisen hyvinvoinnin välillä: tuloerot eivät lisänneet talouskasvua, ja tuloerot eivät auttaneet köyhiä; mitä suuremmat tuloerot, sitä alhaisemmat olivat köyhien absoluuttiset tulot.[41]

Helsingin yliopiston kansantaloustieteen tutkijan Tuomas Malisen väitöskirjan mukaan suuret tuloerot haittaavat talouskasvua rikkaissa maissa. Malisen mukaan tämä johtuu siitä, että rahan keskittyminen rikkaille vähentää kulutusta, koska rikkaat säästävät enemmän kuin köyhät.[42]

Talousjärjestö OECD:n vuonna 2014 julkaiseman raportin mukaan tuloerojen kasvu heikentää talouskasvua. Raportin mukaan Suomen talouskasvu olisi ollut tuolloin viidenneksen korkeampaa, jos tuloerot eivät olisi kasvaneet niin suuriksi[43].

Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkimuksen mukaan laajamittainenkaan tuloerojen tasaaminen ei ole vahingollista talouskasvulle[44].

Menoerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvinvointierojen mittaaminen kulutustason mukaan antaa toisenlaisen kehityskuvan kuin tulotason mukainen vertailu. Suomessa kotitalouksien ekvivalenttien kulutusmenojen erot pienenivät vuosina 1966–1976, jonka jälkeen ne kasvoivat 1980-luvun alkuun saakka, pienenivät jälleen vuoteen 1995 asti, ja sen jälkeen ovat kasvaneet joka vuosi (vuoteen 2006, jolloin viimeksi tehtiin laaja kulutustutkimus).[11]

Polarisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulonjaon polarisoitumisella tarkoitetaan ilmiötä, jossa keskimääräisellä tulotasolla olevien henkilöiden ja perheiden määrä vähenee, kun taas alemmilla ja ylemmillä tasoilla olevien määrä kasvaa. Puhutaan ”keskiluokan katoamisesta”. Vastaava vertailu voidaan tehdä kulutusmenojen suhteen. Tulojen polarisaatio oli Suomessa pienintä vuonna 1981. Kulutuksen polarisaatio on kasvanut vuodesta 1995 ja jatkaa kasvuaan edelleen (vuoteen 2006).[11]

Jakauman polarisaatio voi kasvaa, vaikka perinteisten tuloerokäsitteiden (gini-indeksi, Lorenzin käyrä) mukainen eriarvoisuus vähenisi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taloudellinen eriarvoisuus | YK-liitto.fi www.ykliitto.fi. Viitattu 8.5.2017.
  2. a b Köyhät aina keskuudessamme Tilastokeskus.
  3. Kuka oikein on suurituloinen. Pekka Vuoristo. Helsingin Sanomat 8.9.2009, A 4.
  4. Helsingin Sanomat: 85 rikkainta omistaa yhtä paljon kuin maailman väestön köyhin puolisko. Julkaistu: 20.1.2014 Luettu: 21.1.2014
  5. Oxfam's upside down inequality study: Bjorn Lomborg USA Today. 17.1.2017.
  6. a b Bourguignon & Morrison, "Inequality among World Citizens", American Economic Review 92 (4), Sept 2002, pp. 727-744
  7. Xavier Sala-I-Martin, "The World Distribution of Income", May 2002, mimeo, Table 8.
  8. a b Imagine There's No Country: Poverty, Inequality, and Growth in the Era of Globalization, Surjit Bhalla, 2002, etenkin Pykälä I.1
  9. Kannattaa olla esikoinen tai kuopus, Pertti Töttö, Tiede 8/2005. Vastaavasti myös ammatit ja koulutus vaihtelevat sisarusten välillä enemmän kuin perheestä toiseen.
  10. Tuloerot Suomessa vuosina 1966-2003, Tilastokeskuksen hyvinvointikatsaus I/2005. Näin kävi sekä Gini-kertoimella että pienimmän ja suurimman kymmenyksen tulojen suhteella mitattuna.
  11. a b c Robert Hagfors: Kotitalouksien kulutusmenojen polarisaatio poikkileikkausaineistolla tarkasteltuna (PDF) (kuviot 3 ja 10) 2014. Kelan tutkimusosasto, Työpapereita 53/2014. Viitattu 11.3.2014.
  12. Helsingin Sanomat 5.9.2009 s. A4
  13. Tilastokeskus: Tuloerot jatkoivat supistumista vuonna 2009
  14. Keille talouskasvun hedelmät ovat menneet Suomessa viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana? 31.8.2016. Palkansaajien tutkimuslaitos. Viitattu 5.9.2016.
  15. Tuloliikkuvuuden kehitys, Tilastokeskus 16.12.2011
  16. a b Suomi ykkönen tuloerojen kasvuvauhdissa Helsingin Sanomat.
  17. a b Verouudistus selittää tuloerojen kasvun Taloussanomat.
  18. Tilastokeskus: Palkat ja työvoimakustannukset
  19. a b c Riitta Vainio: Asumistuen saajista neljännes käy töissä. Helsingin Sanomat 8.3.2010, A5
  20. Vasemmistoliitto haluaa lakiin kymmenen euron minimipalkan. Helsingin Sanomat 18.10.2010, A 5
  21. Siltala, Juha: Työelämän huonontumisen lyhyt historia, s. 8 ja 444. Otava, 2004.
  22. Talousprofessori: Poliitikot eivät tunne taloutta 26.7.2008. Taloussanomat.
  23. Hyvinvoinnin kakkua jaetaan taas 24.8.2008. Turun Sanomat.
  24. Kansalaisten tuloja kuvaa parhaiten kotitalouksien oikaistu tulo, Tilastokeskus 7.3.2011
  25. a b Hyvinvointirahat eivät poista pahoinvointia, HS:n pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg, HS 5.10.2011, sivu A2. Kolumni perustui Tutkijoiden Elina Pylkkänen ja Seppo Sallila tekemään kuntarekisteriaineistoselvitykseen.
  26. a b c d e The Inequality That Matters, The American Interest, January - February 2011, professor Tyler Cowen
  27. Wilkinson, Richard & Pickett, Kate: The Spirit Level: Why More Equal Societies Almost Always Do Better. London, Allen Lane, 5 March 2009. ISBN 978-1-84614-039-6
  28. a b Mind the Gap - The Spirit Level: Why Greater Equality Makes Societies Stronger, sosiologian professori Claude Fischer, Boston Review JULY/AUGUST 2010. Myös: "as someone who many years ago coauthored a book on the hazards of inequality, I am sympathetic to their project. But are their numbers right?"
  29. Health, inequality, and economic development, Angus Deaton, Research Program in Development Studies and Center for Health and Wellbeing, Princeton University, May 2001: "The stories about income inequality affecting health are stronger than the evidence. ... If it is poverty, not inequality, that drives mortality, so that income has a much bigger effect on health at low than high incomes, average income will eventually cease to be associated with poor health, while the effects of inequality will endure for much longer because, even in rich economies, there are some who are not so rich. Income inequality will continue to affect mortality until everyone ceases to be poor, which happens long after average income has risen out of the range of poverty. ... But it is low incomes that are important, not inequality, and there is no evidence that making the rich richer, however undesirable that may be on other grounds, has any effect on the health of the poor or their children, provided that their own incomes are maintained."
  30. Tuloerot johtuvat geeneistä, Kauppalehti 08.06.2011
  31. Tulot ja kulutus, Tilastokeskus
  32. Tuloerot Suomessa vuosina 1966-2003, Pitkä työttömyys vie köyhyyteen, Tuloerot Suomessa vuosina 1966-2003, Tilastokeskus, 16.6.2006
  33. Tuloerojen oikeutus ja siunauksellisuus www.soininvaara.fi-sivusto. 6.11.2010.
  34. Asiantuntijat: Tuloerot kasvakoot, TaSa 2.1.2008
  35. Rawls, John: Oikeudenmukaisuusteoria, WSOY, Helsinki 1988. Alkuteos A Theory of Justice, 1971
  36. Robert Nozick, Anarchy, State & Utopia, 1974
  37. a b The Theory of the Leisure Class, Steven E. Landsburg, March 9, 2007
  38. a b c d Why people prefer unequal societies Nature Human Behaviour. 7.4.2017.
  39. a b Suomen rikkain kotitalous yli 60 kertaa varakkaampi kuin keskivertohuusholli Turun Sanomat / STT. Viitattu 5. marraskuuta 2007.
  40. a b Martta Viitaniemi: Vapaus valita – uusliberaali markkinaideologia hyvinvointivaltion haastajana (sivu 79 alaosa) helmikuu 2008. Tampereen yliopisto, politiikan tutkimuksen laitos.
  41. Sosiologia abstracts 2002: Economic Growth, Inequality, and the Economic Position of the Poor in the Period 1985–1995 Viitattu 2. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  42. Jyrki Hara: Väitös: Suuret tuloerot haittaavat talouskasvua YLE Uutiset. 3.1.2012. YLE.fi: Yleisradio. Viitattu 3.1.2012.
  43. OECD: Kasvaneet tuloerot haittaavat talouskasvua myös Suomessa. Yle uutiset 9.12.2014. http://yle.fi/uutiset oecd_kasvaneet_tuloerot_haittaavat_talouskasvua__myos_suomessa/7677446
  44. http://www.talouselama.fi/uutiset/imfn+tutkimus+varallisuuden+uusjako+rikkailta+koyhille+ei+hidasta+talouskasvua/a2234879

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]