Valumaefekti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valumaefekti eli pisarointivaikutus (engl. trickle-down effect) on populistinen poliittinen käsite, jonka mukaan ylimpienkin tuloluokkien verotuksen lieventäminen parantaa myös köyhimpien asemaa tulojen ja pääomien valuessa alaspäin. Tämän ei odoteta tapahtuvan minkäänlaisen hyväntekeväisyyden kautta, vaan tavallisen markkinatalouden mekanismien kautta rikkaiden kuluttaessa rahansa tuotteisiin, joita myös köyhät valmistavat tai sijoittaen rahojaan pääomiksi yrityksiin, jotka täten kykenevät tuottamaan köyhienkin käyttämiä tuotteita halvemmalla.

Trickle-down -teoria oli alun perin vitsi, jonka esitti amerikkalainen humoristi Will Rogers pilkatessaan presidentti Herbert Hooverin epäonnistunutta talouspolitiikkaa ns. suuren laman aikana 1930-luvulla: "kaikki raha keskitettiin huipulle siinä toivossa että sitä valuisi alas köyhillekin".[1]

Nykypäivänä "valumaefektiekonomia" identifioituu kaikkein läheisimmin talouspolitiikkaan, joka tunnetaan nimellä "Reaganomics" tai Laissez-faire. Muita talouspoliittisia suuntia edustavat tahot, esim. Kansainvälinen valuuttarahasto ja Tax Justice Network ovat tutkimuksissaan osoittaneet valumaefektin paikkansapitämättömäksi.[2] [3] "Reaganomicsin" on päin vastoin osoitettu 1980-luvulta asti jyrkästi kiihdyttäneen tulojen epätasaista jakautumista ja kasautumista rikkaimmille.[4] [5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]