Pareto-tehokkuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pareto-tehokkuus tai Pareto-optimaalisuus on peliteoreettinen kriteeri, joka viittaa tilanteeseen, jossa kenenkään asemaa ei voida parantaa huonontamatta jonkun muun asemaa. Pareto-parannus parantaa jonkun asemaa huonontamatta kenenkään muun asemaa. Pareto-tehokkuus on tärkeä käsite taloustieteessä.

Käsitteen on kehittänyt italialainen taloustieteilijä Vilfredo Pareto tutkiessaan taloudellista tehokkuutta ja tulonjakoja.

Voidaan osoittaa, että teoriassa vapaat markkinat tuottavat aina Pareto-tehokkaan lopputuloksen. Tulos tunnetaan nimellä ensimmäinen hyvinvointiteoreema (engl. first welfare theorem). Matemaattisen todistuksen esittivät ensimmäisenä Kenneth Arrow ja Gerard Debreu. Tosin todistuksessa tarvitaan hyvin rajoittavia oletuksia, minkä vuoksi tulos ei välttämättä kuvaa talouden toimintaa käytännössä. Tarvittavat oletukset ovat:

  • Kaikille mahdollisille hyödykkeille on markkinat
  • Markkinoilla on täydellinen kilpailu
  • Transaktiokustannukset ovat merkityksettömän pieniä

Sosiaalinen optimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pareto-tehokkuus ei ole yksinään riittävä kriteeri oikeudenmukaisen resurssien jaon tekemiseen. Esimerkiksi yhteiskunta, jossa diktaattori omistaa kaiken omaisuuden on Pareto-tehokas, koska kenenkään asemaa ei voida parantaa huonontamatta diktaattorin asemaa. Aina on siis olemassa useita Pareto-tehokkaita resurssijakoja eikä niitä voi laittaa paremmuusjärjestykseen ilman lisäoletuksia. Hyvinvointitaloustiede tutkii vaihtoehtoisia lisäoletuksia.

Toinen hyvinvoinnin peruslause (engl. second welfare theorem) todistaa, että jos lisäksi preferenssit ovat konvekseja, mikä tahansa Pareto-tehokas resurssijako saadaan aikaan markkinoiden toiminnan lopputuloksena, kunhan tehdään tietyt tulonsiirrot. [1]

Tehottomuuksien kuitenkin usein katsotaan oikeuttavan valtiolle muutakin roolia kuin siirtää rahaa rikkailta tarvitseville.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Microeconomic Theory, Andreu Mas-Colell, Michael D. Whinston and Jerry R. Green, Oxford University Press, 1995, ISBN 0195073401, 9780195073409, page 308.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]