Kymenkartanon ja Savon lääni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kymenkartanon ja Savon lääni (ruots. Savolax och Kymmenegårds län) oli 1747-1775 toiminut Suomen entinen lääni, joka käsitti Ruotsille Turun rauhan 1743 jälkeen jääneet osat entisestä Savonlinnan ja Kymenkartanon läänistä. Lääniin liitettiin myös joitakin alueita Uudenmaan ja Hämeen läänistä. Se käsitti suurin piirtein nykyiset Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnat, suurimman osan nykyistä Etelä-Savon maakuntaa sekä pieniä osia nykyisistä Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Uudenmaan maakunnista. Läänin hallintopaikkana oli Loviisa. Vuonna 1775 lääni jaettiin Kymenkartanon lääniksi ja Savon ja Karjalan lääniksi.

Suomen läänit 1721: 1: Turun ja Porin lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 18: Pohjanmaan lääni, 19: Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni
Suomen läänit 1747: 1: Turun ja Porin lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 17: Kymenkartanon ja Savon lääni, 18: Pohjanmaan lääni
Suomen läänit 1776: 1: Turun ja Porin lääni, 4: Vaasan lääni, 10: Oulun lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 15: Kymenkartanon lääni, 16: Savon ja Karjalan lääni

Maaherrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.