Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni (ruots. Kymmenegårds och Nyslotts län) oli Uudenkaupungin rauhan jälkeen vuonna 1721 perustettu lääni, johon sisältyivät Viipurin ja Savonlinnan läänin sekä Käkisalmen läänin Ruotsin puolelle jääneet osat. Läänin hallintokeskus oli Lappeenranta.

Turun rauhan jälkeen vuonna 1747 perustettiin Kymenkartanon ja Savon lääni, jonka hallintopaikka oli Loviisa Lappeenrannan jäätyä Venäjän puolelle. Vuonna 1775 Kymenkartanon ja Savon lääni jaettiin kahtia, jolloin eteläosasta muodostettiin Kymenkartanon lääni ja pohjoisosasta Savon ja Karjalan lääni.

Suomen läänit 1635: 1: Turun ja Porin lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 18: Pohjanmaan lääni, 20: Viipurin ja Savonlinnan lääni, 21: Käkisalmen lääni
Suomen läänit 1721: 1: Turun ja Porin lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 18: Pohjanmaan lääni, 19: Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni
Suomen läänit 1747: 1: Turun ja Porin lääni, 14: Uudenmaan ja Hämeen lääni, 17: Kymenkartanon ja Savon lääni, 18: Pohjanmaan lääni

Maaherrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.