Seinäjoen keskusta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keskusta
Seinäjoen keskusta (1) ja muut kantakaupungin osat
Seinäjoen keskusta (1) ja muut kantakaupungin osat
Kaupunki Seinäjoki
Suuralue Kantakaupunki
Kaupunginosa nro 19
Pinta-ala 0,7lähde? km² 
Väkiluku 1 373[1] (2012)
Väestötiheys 1 961 as./km²
Postinumerot 60100
Koulukatu kulkee Seinäjoen keskustan läpi
Kalevankatu asemalle päin.

Seinäjoen keskusta on kaupunginosa Seinäjoen kantakaupungilla. Seinäjoen keskusta rajoittuu pohjoisessa ja koillisessa Valtionkatuun, idässä Ruukintiehen ja ratapihaan, etelässä Kirkkokatuun ja Aaltokeskukseen ja lännessä Vapaudentiehen.[2]

Keskustan kaupunginosassa on 1 373 asukasta (vuonna 2012).[1]

Keskustan palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alue on kaupungin ja monessa mielessä koko Etelä-Pohjanmaan maakunnan erikoisliikkeiden, liikenteen ja viihdetarjonnan keskus.

Keskustassa sijaitsee Suomen ensimmäinen matkakeskus, joka valmistui 1970. Siinä toimivat sekä Seinäjoen rautatie- että linja-autoasemat. Keskustassa on myös mm. elokuvateatteri Bio Rex Marilyn, tori, "Vekseliaukio" pankkeineen, sekä ostoskeskukset Torikeskus, Epstori, Megakeskus ja Lehtisen kauppakeskus. Alueella sijaitsee myös valtaosa Seinäjoen hotelleista ja ravintoloista. Oppilaitoksista keskustaan ovat sijoittuneet Marttilan koulu (alakoulu), Seinäjoen lyseo (yläkoulu) ja kansalaisopisto (entinen Tiklaksen tehdas Vapaudentiellä). Pääkirjasto, teatteri, kaupungintalo ja Lakeuden Ristin kirkko sijaitsevat Aaltokeskuksessa keskustan ja Upan rajalla.

Keskustan historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen nykyisen keskustan kehitys alkoi, kun Östermyran kartano teki konkurssin 1890 ja seudun kauppatoiminta alkoi siirtyä Törnävältä pohjoisemmaksi. Sopivaksi kauppapaikaksi muodostui ensin Nygårdin talosta nimensä saanut Nyykoolinmäki, nykyinen Itikanmäki, joka sijaitsi Ylistaroon, Ilmajoelle ja Nurmoon johtavien teiden risteyksessä. Sinne nousi yksityisten kauppiaiden puotien lisäksi vuosisadan vaihteen tienoilla Seinäjoen Osuuskaupan päämyymälä, joka toimi siinä kunnes uusi funkkis-osuuskauppa rakennettiin 1936 nykyiseen Keskus- ja Koulukadun risteykseen. Nyykoolin- tai Itikanmäelle nousi 1925 myös Matti Visannin piirtämät kunnantalo, sittemmin kauppalantalo, ja säästöpankin talo.[3]

Rautateiden risteys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen rautatieasema valmistui TampereVaasa-rautatien varrelle 1883, minkä seurauksena Seinäjoen taajama-asutuksen painopiste alkoi siirtyä uudelle asemanseudulle. Vuosina 1883–1886 rakennetun Oulun-radan valmistuminen merkitsi Seinäjoen muuttumista tärkeäksi risteysasemaksi. Seuraavan kerran asema-alue laajeni, kun Suupohjan rata Kaskisiin ja Kristiinankaupunkiin valmistui 1913.[4] 1970-luvulla Parkanon rata nopeutti matkaa Tampereen ja Seinäjoen välillä, ja vanha puinen asemarakennus sai tehdä tietä uudelle betoniselle matkakeskukselle.

1920-luvun lopulla pelkästään rautatiehenkilökuntaa oli Seinäjoella jo yli 450.[4] Monet heistä rakensivat itselleen talon paikkakunnalle, muun muassa keskustan kaakkoispuolella sijaitsevalle Kapernaumin alueelle. Asemanseudulle alkoi ilmaantua yhä enemmän liikkeitä palvelemaan niin rautatieläisiä, matkustavaisia kuin lähiseutujen asukkaita. Kauppaliikkeitä alkoi Itikanmäen ohella nousta aseman kohdalle Puskantien ja Kalevankadun välimaastoon, sekä Törnävälle johtavalle Vapaudentielle. Asemanviertä kulkevalle Valtionkadulle alkoi syntyä ravintoloita, kahviloita sekä autokauppoja. Säästöpankki pysyi pitkään Itikanmäellä, mutta aseman liepeille nousi muun muassa Valter Thomén suunnittelema Pohjoismaiden Yhdyspankin talo.[3]

Seinäjoen keskustan vilkastumiseen vaikuttivat myös sen laitamille syntyneet teollisuusyritykset ja muut suuret työnantajat. Keskustan lounaispuolelle vanhan vesitornin ympärille perusti Israel Yritys ensin Seinäjoen Saha Oy:n ja sitten Seinäjoen Kehruu- ja Kutomotehtaan. Kolmas alueen yritys oli Mallaskosken panimo ja virvoitusjuomatehdas. Nyykoolinmäelle nousi monien muiden teollisuuslaitosten ohella Itikan teurastamo (nykyinen Atria), nahkimo ja lapikastehdas, ja paikan nimikin muuttui kansan suussa Itikanmäeksi.[3] Marttilaan, Vapaudentien ja joen väliin valmistui vuonna 1931 valtava lääninsairaala,[5] joka nyt on pääosin Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan kampuksena.

Kun rautatietoiminta oli huomattavasti kasvattanut Seinäjoen asemanseutua, vuonna 1931 Seinäjoen kirkonkylä jaettiin Seinäjoen kauppalaksi (nykyinen keskusta ja ympäröivä kantakaupunki) ja maalaiskunnaksi (nykyinen Törnävä). Vuoden 1959 alussa maalaiskunta liitettiin Seinäjoen kauppalaan, ja kaupungiksi Seinäjoki nimettiin vuonna 1960.[4]

Kurakauppalasta kävelykeskustaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilkkaasta kauppatoiminnasta huolimatta Seinäjoen kauppalan keskustan kadut olivat pitkään päällystämättömiä ja savisia ja varustettu parhaimmillaan vain puusta tehdyillä jalkakäytävillä. Siitä syntyi haukkumanimi ”kurakauppala”. Viimeistään 1960-luvulla kadut saivat asfalttipäällysteen, ja kivi oli jo aiemmin syrjäyttänyt puun talojen rakennusmateriaalina.[6] Muiden kaupunkien tapaan alkoi 1960-luvulla myös vanhojen puutalojen purkuvimma ja korvaaminen uusilla, Seinäjoella yleensä vain 2–3-kerroksisilla kivitaloilla.

Seinäjoen ydinkeskustan isommista puutaloista on nyt jäljellä enää lähinnä Pollarin talo ”Vekseliaukion” kulmalla, entinen rautatieläisten talo (nyt hotelli Alma) sekä Alvar Aallon nuoruudentyö, Kauppakadun suojeluskuntatalo. Vanhoista kivitaloista komeimpiin kuuluu Matti Visannin piirtämä ja hiljattain kunnostettu vanha Seurahuone, jonka ohi kulkeva kävelykatu Puistopolku nimettiin uudelleen Matti Visannin kujaksi. Visannin jäljiltä ovat yhä pystyssä myös Puskantien vanha "kivikoulu", nykyinen Nuorisokeskus, sekä Marttilan koulu. Pienempi kivitalo, punainen Talvitien talo Kauppakatu 7:ssä, on jäänyt Epstorin ostoskeskuksen kainaloon.[7]

Viime vuosina Seinäjoen keskustan tyhjille tonteille on alkanut nousta entistä korkeampia rakennuksia, uusia hissillä varustettuja asuinkerrostaloja. Keskustan katuverkostoa ollaan muuttamassa paremmin jalankulkua ja pyöräilyä, huonommin autoilua palvelevaksi muun muassa kävelypainotteisten katujen ja maanalaisten pysäköintihallien avulla.[8]

Seinäjoen Keskustori eli ”Vekseliaukio” rakennettiin 2010-luvun lopulla merkittäviltä osiltaan uudelleen. Aukion alle kaivettiin pysäköintihalli, minkä teossa torin länsilaidan suojeltu Vaasantalo oli vaarassa sortua. Aukion laidoille tuli myös uusia rakennuksia, joiden tieltä entisiä purettiin pois. Torin laidalle tuli paviljonkimainen kahvila. Keskustori valmistui keväällä 2019.[9][10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tietoa taskuun – Seinäjoki Seinäjoen kaupunki. Viitattu 28.8.2017.
  2. Seinäjoen oikeusvaikutteeton yleiskaava 1994 (PDF) Seinäjoen kaupunki, Kaupunkisuunnittelu ja kaavoitus. Viitattu 21.8.2012.
  3. a b c Mäki, Aki: Kauppa kävi, jotta pirellä piti – Seinäjoen liiketoiminnan varhaishistoriaa. Vaasa: Vaasa Oy, 1988. ISBN 952-90043-2-X.
  4. a b c Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut ympäristöt RKY: Seinäjoen rautatieasema-alue 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 20.8.2012.
  5. Yleissuunnitelmaselostus : Alueen historiaa 29.5.2010. Seinäjoen kaupunki. Viitattu 21.8.2012.
  6. Aaltonen, Markus: Notta oikeen kurakauppala. Ilkka, 21.09.2011. Kolumnin verkkoversio Viitattu 21.8.2012.
  7. Lahti, Tellervo: Tyylikaudet rakentamisessa (Ote kirjasta Seinäjoen rakennuskulttuuri. Asutus, kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, toim. Tellervo Lahti. Seinäjoen Historiallinen Yhdistys ry, 2003. ISBN 951-98993-0-8.) Seinäjoen rakennusinventointi. Viitattu 27.7.2019.
  8. Norja, Martti: KESKUSTA 1. kaupunginosa, Keskusta Korttelit 27 osa, sekä katu- ja torialueet, asemakaavan selostus (PDf) (Diaarinumero 729/2005/511) 2006–2008). Seinäjoki: Seinäjoen kaupunki, kaavoitus- ja kaupunkisuunnitteluyksikkö. Viitattu 21.8.2012.
  9. Keskustori valmistunee vapuksi. Epari, 30.1.2019, s. 6–7. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.1.2019.
  10. Kerrostalo sortumisvaarassa Seinäjoen keskustassa – asukkaita evakuoitu Yle Uutiset. 10.5.2017. Viitattu 30.1.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]