Seinäjoen keskusta
| Keskusta | |
|---|---|
 |
|
 Kaupungin kartta, jossa Keskusta korostettuna. |
|
| Kaupunki | Seinäjoki |
| Suuralue | Kantakaupunki |
| Kaupunginosa nro | 1 |
| Pinta-ala | 0,7 km² lähde? |
| Väkiluku | 2 265[1] (31.12.2022) |
| Postinumero(t) | 60100 |
| Lähialueet | |
Seinäjoen keskusta on kaupunginosa Seinäjoen Kantakaupungin suuralueella. Seinäjoen keskusta rajoittuu pohjoisessa ja koillisessa Valtionkatuun, idässä Ruukintiehen ja ratapihaan, etelässä Kirkkokatuun ja Aalto-keskukseen ja lännessä Vapaudentiehen.[2]
Keskustan kaupunginosassa asui vuoden 2022 joulukuussa 2 265 asukasta.[1]
Keskustan palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alue on kaupungin ja monessa mielessä koko Etelä-Pohjanmaan maakunnan erikoisliikkeiden, liikenteen ja viihdetarjonnan keskus.
Keskustassa sijaitsee Suomen ensimmäinen matkakeskus, joka valmistui 1970. Siinä toimivat sekä Seinäjoen rautatie- että linja-autoasemat. Keskustassa on myös mm. elokuvateatteri Bio Rex Seinäjoki, Kauppatori, Keskustori eli "Vekseliaukio" pankkeineen, sekä ostoskeskukset Torikeskus, Epstori ja Megakeskus. Alueella sijaitsee myös valtaosa Seinäjoen hotelleista ja ravintoloista. Oppilaitoksista keskustaan ovat sijoittuneet Marttilan koulu (alakoulu), Seinäjoen lyseo (yläkoulu) ja kansalaisopisto (entinen Tiklaksen tehdas Vapaudentiellä). Pääkirjasto, teatteri, kaupungintalo ja Lakeuden Ristin kirkko sijaitsevat Aalto-keskuksessa keskustan ja Upan rajalla.
Keskustan historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liiketoiminnan kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkujaan Seinäjoen kaupallisena keskuksena oli Östermyran kartanon ympäristö. 1870-luvulla kaupanteon painopiste siirtyi Joupin, Jouppilan ja Nyykoolin seudulle. Kylät olivat tuohon aikaan niin tiheään asuttuja, että useampi kauppa toistensa lähituntumassa menestyi. 1800-luvun loppupuolella kauppoja ilmestyi nykyisen keskustan alueelle, ensin Valtionkadulle ja 1910-luvulla Puskantielle ja Kirkkokadulle.[3]
Rautatien valmistuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seinäjoen rautatieasema valmistui Tampere–Vaasa-rautatien varrelle 1883, minkä seurauksena Seinäjoen taajama-asutuksen painopiste alkoi siirtyä uudelle asemanseudulle. Vuosina 1883–1886 rakennetun Oulun-radan valmistuminen merkitsi Seinäjoen muuttumista tärkeäksi risteysasemaksi. Seuraavan kerran asema-alue laajeni, kun Suupohjan rata Kaskisiin ja Kristiinankaupunkiin valmistui 1913.[4] 1970-luvulla Parkanon rata nopeutti matkaa Tampereen ja Seinäjoen välillä, ja vanha puinen asemarakennus sai tehdä tietä uudelle betoniselle matkakeskukselle.
Rautatien valmistuminen vaikutti käänteentekevästi Seinäjoen kaupalliseen elämään. Uusia yrittäiä tuli niin kaupungeista kuin naapuripitäjistä. Ilmajokinen Matti Lamstedt perusti kaupan Larvalan talon yhteyteen. Lamstedtin kaupasta tuli Seinäjoen huomattavampia ja kehittyi kauppakartanoksi. Myöhemmin taloon perustettiin Hakasen veljesten kutomotehdas. 1900-luvun vaihteesa Seinäjoella oli hieman yli 3000 asukasta. 1910-luvulla Seinäjoelle tuli uusia yrittäjiä ja erikoisliikkeitä. Ensimmäisten liikkeiden joukossa oli matkustajakodit, elokuvateatteri sekä pukimo- ja jalkinealan yritykset.[5]
1920-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1920-luvulla Seinäjoen liike-elämä koki läpimurron. 1920-luvun lopulla pelkästään rautatiehenkilökuntaa oli Seinäjoella jo yli 450.[4] Monet heistä rakensivat itselleen talon paikkakunnalle, muun muassa keskustan kaakkoispuolella sijaitsevalle Kapernaumin alueelle. Asemanseudulle alkoi ilmaantua yhä enemmän liikkeitä palvelemaan niin rautatieläisiä, matkustavaisia kuin lähiseutujen asukkaita. Asemanseudun rakennuskanta kasvoi huimaa vauhtia ja suuria liikerakennuksia rakenettiin naapuripitäjistä tulleiden rakentajien myötä. Neljän radan risteysasema oli merkityksellinen kaupanteon keskuksena.[5]
Kauppaliikkeitä alkoi Itikanmäen ohella nousta aseman kohdalle Puskantien ja Kalevankadun välimaastoon, sekä Törnävälle johtavalle Vapaudentielle. Asemanviertä kulkevalle Valtionkadulle alkoi syntyä ravintoloita, kahviloita sekä autokauppoja. Säästöpankki pysyi pitkään Itikanmäellä, mutta aseman liepeille nousi muun muassa Valter Thomén suunnittelema Pohjoismaiden Yhdyspankin talo.[6]
Seinäjoen keskustan vilkastumiseen vaikuttivat myös sen laitamille syntyneet teollisuusyritykset ja muut suuret työnantajat. Keskustan lounaispuolelle vanhan vesitornin ympärille perusti Israel Yritys ensin Seinäjoen Saha Oy:n ja sitten Seinäjoen Kehruu- ja Kutomotehtaan. Kolmas alueen yritys oli Mallaskosken panimo ja virvoitusjuomatehdas. Nyykoolinmäelle nousi monien muiden teollisuuslaitosten ohella Itikan teurastamo (nykyinen Atria), nahkimo ja lapikastehdas, ja paikan nimikin muuttui kansan suussa Itikanmäeksi.[6] Marttilaan, Vapaudentien ja joen väliin valmistui vuonna 1931 valtava lääninsairaala,[7] joka nyt on pääosin Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan kampuksena.
Kun rautatietoiminta oli huomattavasti kasvattanut Seinäjoen asemanseutua, vuonna 1931 Seinäjoen kirkonkylä jaettiin Seinäjoen kauppalaksi (nykyinen keskusta ja ympäröivä kantakaupunki) ja maalaiskunnaksi (nykyinen Törnävä). Vuoden 1959 alussa maalaiskunta liitettiin Seinäjoen kauppalaan, ja kaupungiksi Seinäjoki nimettiin vuonna 1960.[4]
Kurakauppalasta kävelykeskustaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vilkkaasta kauppatoiminnasta huolimatta Seinäjoen kauppalan keskustan kadut olivat pitkään päällystämättömiä ja savisia ja varustettu parhaimmillaan vain puusta tehdyillä jalkakäytävillä. Siitä syntyi haukkumanimi ”kurakauppala”. Viimeistään 1960-luvulla kadut saivat asfalttipäällysteen, ja kivi oli jo aiemmin syrjäyttänyt puun talojen rakennusmateriaalina.[8] Muiden kaupunkien tapaan alkoi 1960-luvulla myös vanhojen puutalojen purkuvimma ja korvaaminen uusilla, Seinäjoella yleensä vain 2–3-kerroksisilla kivitaloilla.
Seinäjoen ydinkeskustan isommista puutaloista on nyt jäljellä enää lähinnä Pollarin talo, joka oli aiemmin Vekseliaukion kulmalla mutta siirrettiin marraskuussa 2019 rautatieaseman lähelle Hotelli Alman viereen,[9] entinen rautatieläisten talo (nyt hotelli Alma) sekä Alvar Aallon nuoruudentyö, Kauppakadun suojeluskuntatalo. Vanhoista kivitaloista komeimpiin kuuluu Matti Visannin piirtämä ja hiljattain kunnostettu vanha Seurahuone, jonka ohi kulkeva kävelykatu Puistopolku nimettiin uudelleen Matti Visannin kujaksi. Visannin jäljiltä ovat yhä pystyssä myös Puskantien vanha "kivikoulu", nykyinen Nuorisokeskus, sekä Marttilan koulu. Pienempi kivitalo, punainen Talvitien talo Kauppakatu 7:ssä, on jäänyt Epstorin ostoskeskuksen kainaloon.[10]
Viime vuosina Seinäjoen keskustan tyhjille tonteille on alkanut nousta entistä korkeampia rakennuksia, uusia hissillä varustettuja asuinkerrostaloja. Keskustan katuverkostoa ollaan muuttamassa paremmin jalankulkua ja pyöräilyä, huonommin autoilua palvelevaksi muun muassa kävelypainotteisten katujen ja maanalaisten pysäköintihallien avulla.[11]
Seinäjoen Keskustori eli ”Vekseliaukio” rakennettiin 2010-luvun lopulla merkittäviltä osiltaan uudelleen. Aukion alle kaivettiin pysäköintihalli, minkä teossa torin länsilaidan suojeltu Vaasantalo oli vaarassa sortua. Aukion laidoille tuli myös uusia rakennuksia, joiden tieltä entisiä purettiin pois. Torin laidalle tuli paviljonkimainen kahvila. Keskustori valmistui keväällä 2019.[12][13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mäki, Aki: Kauppa kävi, jotta pirellä piti – Seinäjoen liiketoiminnan varhaishistoriaa. Vaasa: Vaasa Oy, 1988. ISBN 952-90043-2-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Peltokangas, Heikki: Seinäjoen asukasluku pullistelee yllättävästi Ilkka-Pohjalainen. 28.5.2023. Viitattu 30.5.2023.
- ↑ Seinäjoen oikeusvaikutteeton yleiskaava 1994 (PDF) Seinäjoen kaupunki, Kaupunkisuunnittelu ja kaavoitus. Viitattu 21.8.2012.[vanhentunut linkki]
- ↑ Mäki 1988, s. 10–11
- ↑ a b c Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut ympäristöt RKY: Seinäjoen rautatieasema-alue 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 20.8.2012.
- ↑ a b Mäki 1988, s. 15–16
- ↑ a b Mäki, Aki: Kauppa kävi, jotta pirellä piti – Seinäjoen liiketoiminnan varhaishistoriaa. Vaasa: Vaasa Oy, 1988. ISBN 952-90043-2-X
- ↑ Yleissuunnitelmaselostus : Alueen historiaa 29.5.2010. Seinäjoen kaupunki. Viitattu 21.8.2012.[vanhentunut linkki]
- ↑ Aaltonen, Markus: Notta oikeen kurakauppala. Ilkka, 21.09.2011. Kolumnin verkkoversio. Viitattu 21.8.2012.
- ↑ Tuomo Rintamaa, Yli satavuotias rakennus siirrettiin uuteen paikkaan ja entisöitiin kokonaan, Yle.fi, uutiset 8.8.2022, viitattu 8.8.2022
- ↑ Lahti, Tellervo: Tyylikaudet rakentamisessa (Ote kirjasta Seinäjoen rakennuskulttuuri. Asutus, kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, toim. Tellervo Lahti. Seinäjoen Historiallinen Yhdistys ry, 2003. ISBN 951-98993-0-8.) Seinäjoen rakennusinventointi. Viitattu 27.7.2019.
- ↑ Norja, Martti: KESKUSTA 1. kaupunginosa, Keskusta Korttelit 27 osa, sekä katu- ja torialueet, asemakaavan selostus (PDf) (Diaarinumero 729/2005/511) 2006–2008). Seinäjoki: Seinäjoen kaupunki, kaavoitus- ja kaupunkisuunnitteluyksikkö. Viitattu 21.8.2012.[vanhentunut linkki]
- ↑ Keskustori valmistunee vapuksi. Epari, 30.1.2019, s. 6–7. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.1.2019.
- ↑ Kerrostalo sortumisvaarassa Seinäjoen keskustassa – asukkaita evakuoitu Yle Uutiset. 10.5.2017. Viitattu 30.1.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seinäjoen keskusta Wikimedia Commonsissa
