Seinäjoen kulttuuri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Liinamaan talo Törnävän museoalueella.
Tapahtumailmoittelua Seinäjoen Torikeskuksen laidalla 2013.
The Rasmus Provinssissa 2003.
Seinäjoen kaupunginteatteri Aalto-keskuksessa.
Arja Koriseva Tangomarkkinoilla 2004.
Seinäjoen uusi kirjasto Apila.
Rytmikorjaamo vuonna 2010.
Kyrkösjärven uimarantaa.

Seinäjoen kulttuuri on yhdistelmä Seinäjoen kaupunkia ympäröivän maaseudun eteläpohjalaisia perinteitä ja nuoren maakuntakeskuksen urbaanimpaa elämänmenoa. Seinäjoki sai alkunsa 1800-luvulla Törnävän kartanokulttuurista ja 1900-luvun vaihteessa rautateiden rakentamisesta, jolloin Seinäjoen kauppala eli kaupungin nykyinen keskusta alkoi muodostua Törnävän pohjoispuolelle ja sinne muutti paljon rautatieväkeä.[1]

Vasta muodostuneen kaupungin kulttuurielämän keskukseksi rakennettiin 1960-luvulla Alvar Aallon suunnittelema, kansainvälisestikin merkittävä Aalto-keskus, jossa on kaupunginkirjasto, kaupunginteatteri, Lakeuden Risti -kirkko ja Kansalaistoriksi kutsuttu aukio. Uusin kaupunkikulttuurin tapahtumapaikka on ”Vekseliaukiosta” kunnostettu Keskustori,[2] joka tosin ainakin aluksi vähensi läheisen Kauppatorin ja sen viereisen Torikeskuksen kävijämääriä[3]. Kaupungin konserttisalina on Marttilan kaupunginosan Seinäjoki-sali, ja vuonna 2020 valmistuu Itikanmäelle Kalevan navettaan Seinäjoen uusi kulttuurikeskus[4].

Seinäjoen ja sen ympäristön maatalousperinne ja ruokakulttuuri näkyvät muun muassa panostuksena elintarvikealan tutkimukseen ja kehittämiseen. Etelä-Pohjanmaalla on maakunnista Uudenmaan jälkeen eniten elintarviketeollisuuden työpaikkoja, ja suhteessa väestömäärään eniten Suomessa.[5]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin kaupunki tunnetaan kevyen musiikin festivaaleistaan, kuten perinteisistä Tangomarkkinoista ja Provinssista, sekä uudemmista Vauhtiajoista ja Solar Sound -festivaalista. Rytmimusiikki on yksi Seinäjoen kaupungin kulttuuristrategian tärkeimmistä teemoista, ja alan tärkeänä tapahtumapaikkana on Rytmikorjaamo ja keskeisenä toteuttajana on valtakunnalliseen Taikalamppu-verkostoon kuuluva lasten ja nuorten rytmimusiikkiverkosto Louhimo.

Kaupungissa toimii myös pieni Seinäjoen kaupunginorkesteri. Sen pääsalina on Seinäjoki-sali, joka toimii monien muidenkin kulttuuritilaisuuksien pitopaikkana. Etelä-Pohjanmaan musiikkiopisto ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian sivupiste huolehtivat kaupungin musiikkikoulutuksesta. Taideyliopisto tutkii Seinäjoella muun muassa kulttuuriperintökeskustelua alueen musiikkitapahtumien yhteydessä[6].

Seinäjoelta kotoisin olevia kevyen musiikin ammattilaisia ovat Esko ”Suikki” Jääskä, Paula Koivuniemi, Ippe Kätkä, Lasse Lintala, Jouko Mäki-Lohiluoma, Sara Nunes, Sami Osala ja Kimmo Perämäki, ja taidemusiikin nimiä viulisti Kaija Saarikettu, pianisti Anna-Mari Peltonen, sellisti Samuli Peltonen, kapellimestari ja musiikkiopiston rehtori Antti Vainio ja oopperalaulaja Tiina-Maija Koskela. Menneistä ja nykyisistä yhtyeistä Seinäjoella ovat vaikuttaneet euroviisuedustaja Softengine, metallimusiikkia soittavat Celesty ja Nicole sekä rockyhtyeet Super-Suikkis, Bestsellers Orchestra, Kuolleet Intiaanit ja Too Sophisticated.

Kuvataide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoki on vilkas kuvataidekaupunki, jossa tomii lasten ja nuorten taidekoulu Oiva ja vuodesta 2014 järjestetty Bothnia Biennale. Tilapäisesti suljettu Seinäjoen taidehalli saa vuonna 2020 uudet tilat Itikanmäelle kunnostettavasta Kalevan navetasta, josta tulee muidenkin alojen yhteinen kulttuurikeskus.[4][7].

Kaupungissa varttuneita tai vaikuttaneita kuvataiteilijoita ovat taidemaalarit Oiva Polari ja Tarja Polari, mediataiteilija Marikki Hakola, luontovalokuvaajat Hannu Hautala ja Jorma Luhta sekä keraamikko Päivi Rintaniemi.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuuden alalla Seinäjoella vaikuttaneita ovat Päivi Artikainen[8], Kirsi Haapamatti[8], Mervi Heikkilä[9], Henna Helmi Heinonen[10], Sisko Istanmäki[11] Mirja Kuivaniemi[12], Teijo-Kalevi Lusa, Marja-Leena Mäkelä[13], Marjo Nygård[14],Anssi Orrenmaa[15] ja Timo Polari[16].

Teatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen kaupunginteatteri toimii vuonna 1987 valmistuneessa toimitalossa Aalto-keskuksessa. Kaupunginteatterin hallinnoima kesäteatteri toimii Törnävällä ja Peräseinäjoen Pennihäät ry:n Aisamäen kesäteatteri Kalajärvellä. Harrastajateatterikesä järjestettiin Seinäjoella vuodesta 1973 vuoteen 2016, jolloin se siirtyi Jyväskylään.

Seinäjoelta kotoisin olevia esittävän taiteen nimiä ovat Duudsonit, näyttelijät Jarmo Heikkinen, Turkka Mastomäki ja Natalil Lintala, tanssija-koreografi Ulla Koivisto, standup-koomikko Niko Kivelä ja näytelmäkirjailija Mikko Koivusalo.

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen elokuvatoiminta alkoi vuosina 1918–1932 toimineesta Jukolasta. Vuonna 1926 perustettu Kaleva purettiin 1980-luvun lopulla. Kolmas entinen elokuvateatteri oli 1939 perustettu Kino, sittemmin Adams. Vuonna 1976 avattiin Bio Marilyn, jonka korvaa vuonna 2020 Kauppakatu 6:ssa avattava uusi Bio Rex.[17][18]

Aluekeskukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen keskustan lisäksi kulttuuritapahtumia järjestetään kaupungin aluekeskuksissa, kuten kesä-heinäkuun vaihteen Peräseinäjoen kulttuuriviikko ja läpi 2010-luvun järjestetty Ylistaron marraskuinen elokuvafestivaali Filmiä ja valoa.[19][20]

Lapset ja nuoret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen peruskoulujen vuosiluokilla 2, 5, 7 ja 8 toteutetaan vuodesta 2008 alkaen Kulttuurimatka-nimistä ohjelmaa, vuodesta 2016 alkaen taidealakohtaisiin teemalukuvuosiin perustuen.[21]

Seinäjoen ammattikorkeakoulun kulttuurialan koulutus sisältää 2010-luvun lopulla kirjastoalan ja kulttuurituottamisen[22]. Aiemmin koulussa oli myös muotoilun ja rakennuskonservoinnin koulutusta.

Kaupunki- ja rakennuskulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ellei Seinäjoesta olisi päätetty tehdä rautateiden risteyskohtaa, se olisi luultavasti yhä vain pieni Ilmajoen tai Lapuan kylä. Rautatien ansiosta Seinäjoki kasvoi merkittäväksi puutalokaupungiksi, joka tosin nykyisin on melkein kokonaan hävinnyt. Rautateistä huolimatta Seinäjoelle ei koskaan syntynyt suurteollisuutta eikä siten työväen palkansaajakulttuuria, vaan kaupungissa korostuu yhä maatalousyrittäjyyttä muistuttava pienyrittäjyys ja ”tekemisen meininki”. Tätä mielikuvaa pidetään yllä muun muassa anekdootilla, ettei Seinäjoella ollut järveä eikä vuorta niin ne molemmat piti rakentaa – Kyrkösjärven tekoallas ja Jouppilanvuori[23]. Kaupungissa ei ole ollut yliopistoa, ja ammattikorkeakoulukin vasta melko vähän aikaa. Tämä on yksi syy, miksi Seinäjoen muuttovoitto on monia kaupunkeja enemmän peräisin omasta maakunnasta eikä hyvistä yhteyksistä huolimatta kauempaa.[24]

Vanha rakennuskanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törnävän kartano, päärakennuksen lisäksi etenkin Östermyran ruutitehtaan kokeiluhuone Propeeri, edustaa 1800-luvun alun tyypillistä empiretyyliä, suunnittelijoina muun muassa Turun kaupunginarkkitehti Georg Theodor Chiewitz (mm. Törnävän saaren puistosuunnitelma) ja Vaasan lääninarkkitehti Carl Axel Setterberg (mm. ruutivaraston muuttaminen Törnävän kirkoksi). Monet empiren piirteet levisivät pohjalaiseen talonpoikaisrakentamiseen, kuten päätykolmioiden puolipyöreät ikkunat, kuusiruutuiset asuinhuoneiden ikkunat, profiloidut umpiräystäät, matalat räystäsikkunat, peilijakoiset ovet, ulkoseinien vaakavuoraus ja nurkkien pilasterimainen vuoraus.[25]

1900-luvun vaihteen kansallisromanttista jugendtyyliä Seinäjoella edustavat joidenkin maatilojen päärakennukset, rautatieläisten talo (nyk. hotelli Alma) ja monet Kapernaumin rautatietyöläisten puutalot, joskin Kapernaumissa on nähtävillä paljon myös sveitsiläis- ja nikkarityyliä.[25]

1920-luvun klassismia edustavat Alvar Aallon varhaistyö Seinäjoen suojeluskuntatalo, Pyramid-toimiston suunnittelema Kauppakatu 7:n Talvitien kivitalo sekä monet Matti Visannin suunnittelemat rakennukset, joista ovat jäljellä Keskuskadun Seurahuone ja Marttilan koulu. Klassismia edustavat myös Marttilan vanha lääninsairaala ja Törnävän mielisairaala-alue. Funktionalismin tärkeimpiä edustajia Seinäjoella oli jo purettu Sokos-tavaratalo Keskuskadulla.[25]

1900-luvun loppupuolen arkkitehtuuri Seinäjoella ei 2010-luvulla ollut järin arvostettua, Aalto-keskusta lukuun ottamatta. Ylen Ruma Suomi -televisiosarjassa 2016 Seinäjoen keskustaa kuvattiin ”halpahallikeskittymäksi”, jossa raha puhuu. Ihmeteltiin, miten upean Aalto-keskuksen jälkeen rakennettu kaupunki voi olla niin toista maailmaa.[26] Asiaan on paneuduttu Seinäjoella muun muassa 1970-luvun betonista matkakeskusta elvyttämään tarkoitettu SmartStation-hanke.[27]

Seinäjoen keskustan vanhan rakennuskannan säilyttämisessä ja kunnostamisessa keskeinen henkilö on ollut kiinteistöyrittäjä ja entinen kokoomuksen kansanedustaja Petri Pihlajaniemi, joka kunnosti ensin Rautatieläisten talon hotelli Almaksi ja sitten Kalevan navetan kulttuurikeskukseksi. 2010-luvun lopulla hän kaavaili kylpylää ratapihan vanhaan veturitalliin.[28]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla sinsalla eli rosolli.[29] Seinäjoen peruskoulujen keittiössä 1970-luvulla kehitetty ruokayhdistelmä pinaattiletut jauhelihakastikkeen kera on siirtynyt koulusta myös koteihin, ja sitä pidetään seinäjokelaisena erikoisuutena. Alun perin annokseen kuului vielä kurpitsaraasteella mehustettu porkkanaraaste.[30]

Perinneruokiin painottuvaa pitopöytää tarjoaa Seinäjoen ravintoloista Uppalan kartano. Fine dining -ravintola on vuonna 2012 avattu Juurella, ja samojen omistajien vuonna 2017 avattu Äärellä astetta rennompi.[31][32] Äärellä suljettiin keväällä 2019 mutta avataan uudelleen vuonna 2020 valmistuvassa Kalevan navetassa[33]. Muita Seinäjoen ruokaravintoloita ovat hotelli Alman ja hotelli Sorsanpesän ravintolat sekä Sokos Hotel Vaakunan ravintola Talriikki.[34]

Seinäjoen museot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entinen Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo käyttää nyt nimeä Seinäjoen museot. Kokonaisuuteen kuuluvat Törnävällä sijaitseva Etelä-Pohjanmaan museo, Peräseinäjoen riihimuseo, keskustan Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo sekä kesällä 2019 keskustassa avattu Museokeskus Tiklas, johon myös Törnävällä sijaitseva Sairaalamuseo on tarkoitus siirtää.[35]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aaltonen, Markus: Notta oikeen kurakauppala. Ilkka, 21.09.2011. Seinäjoki: Kolumnin verkkoversio Viitattu 28.7.2019.
  2. Strategia 2020. Pieniä kosketuksia, pysyviä vaikutuksia Kulttuuripalvelut, Seinäjoen kaupunki. Viitattu 27.7.2019.
  3. Kauppatori tyhjeni turhaksi – ”Tuntuu, että on unohdettu vanhan torin olemassaolo ja kaikki, mitä täällä on rikki tai sotkussa” Epari. 24.07.2019. Viitattu 28.7.2019.
  4. a b Visuaalisia maistiaisia Seinäjoen taidehallin tulevaisuudesta seinajoki.fi. 24.5.2019. Viitattu 27.7.2019.
  5. Sjölind, Marie: Etelä-Pohjanmaa – Suomen ruoka- ja biotalousalan keskus 15.2.2019. Pohjanmaan liitto, West Finland European Office. Viitattu 28.7.2019.
  6. Antti-Ville Kärjä kulttuurisen musiikintutkimuksen professoriksi Seinäjoelle uniarts.fi. 12.02.2019. Viitattu 27.7.2019.
  7. Helinko, Matias: Kalevan navetasta lähdetään kehittämään kulttuuritoimijoiden keskusta Seinäjoen Sanomat. 23.1.2018. Viitattu 27.7.2019.
  8. a b admin toisettarinat.fi. Viitattu .7.2019.
  9. Mäkinen-Laitila, Sari: Yhteistyönä kekseliäitä ja kokeellisia lastenkirjoja jyx.jyu.fi. Viitattu 27.7.2019.
  10. Pohjalaiskirjailija ehdolla Runeberg Junior -palkinnon saajaksi – Voittajalle jaossa 10 000 euroa pohjalainen.fi. 16.11.2018. Viitattu 27.7.2019.
  11. Janhonen, Ulla: Kiitos kirjasta -palkinto kirjailija Sisko Istanmäelle. Helsingin Sanomat, 25.5.1996. Digilehden juttu (tilaajille).
  12. Siantappajat on syksyn kotimainen uutuusnäytelmä seinajoenkaupunginteatteri.fi. 12.3.2015. Viitattu 27.7.2019.
  13. Seinäjokelainen saa Pääskynen-palkinnon 4.10.2013. Ilkka. Viitattu 27.7.2019.
  14. Nygård, Marjo lastenkeskus.fi. Viitattu 27.7.2019.
  15. Anssi Orrenmaa viisaselama.fi. Viitattu 27.7.2019.
  16. Tekijähaku Polari, Timo fennica.linneanet.fi. Viitattu 27.7.2019.
  17. Elhaimer, Anne: BioRex rakentaa ketjunsa suurimman teatterin Seinäjoelle – elokuvateatteri ei lähdekään suunniteltuun kauppakeskukseen Yle Uutiset. 17.4.2018. Viitattu 27.7.2019.
  18. Uusitalo, Kari: Seinäjoki on elokuvateatterikaupunkina Suomen Klondyke. Kinolehti, 6/1983, s. 8. Artikkelin skannaukset aukeamittain Viitattu 27.7.2019.
  19. Peräseinäjoen kulttuuriviikko seinajoki.fi. Viitattu 27.7.2019.
  20. Harju, Heidi-Maria: Ylistaron 7. elokuvafestivaali pureutuu huumorin voimaan yle.fi. 14.11.2013. Viitattu 27.7.2019.
  21. Kulttuurimatka lastenkulttuuri.fi. Viitattu 27.7.2019.
  22. Seamk kulttuuri ja liiketoiminta opintopolku.fi. Viitattu 27.7.2019.
  23. Seinäjoella on aina tartuttu isoihin rakennushankkeisiin. Hulluimpiinkin. Ja tehty eikä meinattu. Seinäjoen kaupunki. Viitattu 28.7.2019.
  24. Soininvaara, Osmo: Seinäjoen ihme Soininvaaran blogi. 26.1.2016. Viitattu 27.7.2019.
  25. a b c Lahti, Tellervo: Tyylikaudet rakentamisessa (Ote kirjasta Seinäjoen rakennuskulttuuri. Asutus, kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, toim. Tellervo Lahti. Seinäjoen Historiallinen Yhdistys ry, 2003. ISBN 951-98993-0-8.) Seinäjoen rakennusinventointi. Viitattu 27.7.2019.
  26. Ruma Suomi yle.fi. 2016. Viitattu 27.7.2019.
  27. Manu, Johanna: Komiaksi kehuttu kaupunki on ruma, mutta kehityskelpoinen Yle Uutiset. 18.2.2014. Viitattu 27.7.2019.
  28. Rohkea visio: Petri Pihlajaniemi rakentaa Seinäjoelle kylpylää, jonka pihaan pääsee junalla 4.7.2019. Etelä-Pohjanmaan Yrittäjät. Viitattu 28.7.2019.
  29. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 153. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  30. Helinko, Matias: Näin syntyi pinaattilättyjen ja jauhelihakastikkeen yhdistelmä Seinäjoen Sanomat. 25.11.2015. Viitattu 28.7.2018.
  31. Rintala, Krista: Juurella-ravintolan kokki nappasi voiton Seinäjoen Sanomat. 17.1.2013. Viitattu 15.12.2018.
  32. Rauhala, Tuomas: Äärellä-ravintola yllätti ja avasi tänään Seinäjoen Sanomat. 11.4.2017. Viitattu 15.12.2018.
  33. Äärellä-ravintolan ovet sulkeutuvat 11.5.2019 aarella.fi. Viitattu 29.7.2019.
  34. Makumatka Ruokaprovinssiin Visit Seinäjoki. Viitattu 15.12.2018.
  35. Seinäjoen museot uusi ilmeensä Seinäjoen Sanomat. 20.2.2019. Viitattu 29.7.2019.