Östermyran ruukki
Östermyran ruukki oli Abraham Falanderin vuonna 1798 perustama rautaruukki, joka toimi aina 1850-luvulle asti. Nykyisin Östermyran ruukin alue kuuluu Törnävän kartanon kulttuurihistorialliseen alueeseen, joka sisältää joen itärinnalla sijaitsevan kartanon sekä länsirannalla luonnonsuojelualueeksi muodostetun Ruutipuiston. Vuonna 1825 Östermyran ruukin alueelle perustettiin Suomen ensimmäinen ruutitehdas Wasastjernan ja valtion yhteistyönä.
Östermyran ruukki ja ruutitehdas sekä suurmaatila kartanoineen ovat luoneet perustan nykyisen Seinäjoen kaupungin itsehallinnolle sekä kehittymiselle vauraaksi maakunnan liike-elämän, sivistyksen ja kulttuurin keskukseksi.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautaruukki (1798)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Abraham Falander ryhtyi harjoittamaan Vaasasta käsin laivojen rakentamista ja välitystä. Työhön tarvittiin puutavaraa, jota riitti Seinäjoen ja lähialueen metsissä. Alueella oli myös rikasta suomalmia. Ensimmäiset tukit uitettiin Kolkkiin ja Svartöhön keväällä 1782. Tikkukosken varteen perustetun ruukin myötä Seinäjoen seutu liittyi kyliä myöten mukaan Falanderin sahaustoimintaan.[2] Ruukin nimeksi tuli Östermyra eli itäsuo. Ruukin sijainti oli Vaasasta katsottuna idässä ja soiden keskellä. Menestyksen myötä Falander aateloitiin Wasastjernaksi.[3] Ruukissa jalostettiin ensin suomalmia ja myöhemmin Ruotsista tuotettua vuorimalmia.[1]
Östermyran ruukki sai privilegion harkkorautaa jalostavan manufaktuuripajan perustamiseen vuonna 1798. Ruukki perustettiin Seinäjoki Tikkukosken varteen. Vuonna 1804 ruukki sai privilegion kankirautavasaran ja kahden ahjon perustamiseen.[4]
1800-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä alueelle rakennettiin teollisuusympäristö ja kartano (1806), jota laajennettiin myöhemmin 1830-luvulla (1834).[4][5]
Ruutitehdas (1825–1890)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Abrahamin Wasastjernan poika, Gustaf Adolf perusti vuonna 1825 Östermyraan ruutitehtaan ja ruukin ympärille kasvoi pieni taajama.[6] Suurimmillaan ruudin valmistus oli Oolannin sodan alkaessa 1835, jolloin ruutia tuotettiin yli 100 000 kg vuodessa. Ruutia kuljetettiin hevokuormittain, jopa sadan hevosen transportissa. Östermyran ruutia käytettiin paitsi sotatarkoituksiin, myös siviilikohteissa, kuten Saimaan ensimmäisellä kanavatyömaalla ja rautatietyömailla.[5][4]
Ruutitehdas perustettiin Wasastjernan ja valtion yhteistyönä ja oli Suomen ensimmäinen ruutitehdas. Valtio rakennutti alueelle ruutilaboratorion eli Propeerin. Ruudinvalmistus osoittautui vähitellen raudanjalostusta kannattavammaksi.[4] Dynamiitti syrjäytti 1880-luvulla ruudin ja sen valmistus päättyi lopullisesti vuonna 1891.[5]
Ruukin ympäristössä syntyi myös muuta teollisuutta ja maataloutta. Teollisesta yhteisöstä muodostui perusta myöhemmälle kehittymiselle.[6] Ruukki synnytti koulutusta aikuisille ja koulun lapsille. Ruukki palveli myös sairaita, sotilaita ja palovartijoita.[3]
Maatalous- ja meijeriteollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gustaf Adolfin poika, Gustaf August siirsi Östermyran painopisteen maatalouteen ja meijeriteollisuuteen. Maatalousvaiheessa Östermyra oli Pohjanmaan ainoa harjoittelutila, jolla toimi myös meijerikoulu. Wasastjernalla oli myös vaikutuksensa Seinäjoen muodostumisessa omaksi seurakunnakseen ja kunnakseen. Maatalousvaiheessa Östermyrassa käytiin niin lähikauppaa kuin kansainvälistä kauppaa. Ruutitehtaan makasiinin toiminnan loppuessa 1850-luvulla, Törnävälle syntyi kirkko vuonna 1864 makasiinin entisiin tiloihin.[3]
Huutokauppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gustaf August Wasastjernan konkurssin myötä Östermyra huutokaupattiin ja sitä ehti omistaa useampikin, pisimpään päävelkojana ollut vakuutusyhtiö Kaleva, kunnes se siirtyi Ilmajoen tuomiokunnan tuomarille, hovioikeudenasessori Konstantin Törnuddille vuonna 1904. Törnudd antoi kartanolle sukunsa syntymäpitäjän Tyrnävän ruotsinkielisen nimen Törnävä. Törnudd puolestaan testamenttasi kartanon Seinäjoen maalaiskunnalle, jonka haltuun se tuli 1925.[7]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alanen, Aulis J.: Seinäjoen historia I. Seinäjoen kaupunki, 1970.
- Mäki, Aki: Kauppa kävi jotta pirellä piti. Seinäjoen liiketoiminnan varhaishistoriaa. Vaasa Oy, 1988. ISBN 952-90043-2-X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vihtori Simonen : "Ruutiruukki" ja sen patruunat, Hakkapeliitta, 20.06.1933, nro 25-26, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Kun ryssät yrittivät pettää ruutikaupoissa ja ruukinpatruunalta oli mennä pää, Hakkapeliitta, 17.07.1934, nro 29, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
