Seinäjoen seurakunta
| Seinäjoen seurakunta | |
|---|---|
 |
 |
|
tunnus |
sijainti |
 Lakeuden risti kesäkuussa 2013 |
|
| Tunnustuskunta | evankelis-luterilainen |
| Hiippakunta | Lapuan hiippakunta |
| Rovastikunta | Etelä-Pohjanmaan rovastikunta |
| Pääkirkko | Lakeuden risti |
| Perustettu | 1863 |
| – Kirkkoherrakunta | 1895 |
| Seurakuntaliitokset |
Peräseinäjoki (2005) Nurmo (2009) Ylistaro (2009) |
| Jäsenmäärä | 51 270[1] (2021) |
| – Osuus asukkaista | 79,2 % |
| Kirkollisvero | 1,65 % |
| Kirkkoherra | Ari Auranen |
| Kirkkovaltuusto | 39 paikkaa |
| – puheenjohtaja | Juhani Hihnala |
| 2023–2026[2] • Kok. |
|
| Verkkosivusto | |
Seinäjoen seurakunta on Lapuan hiippakuntaan ja Etelä-Pohjanmaan rovastikuntaan kuuluva Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta, joka toimii Seinäjoen kaupungin alueella.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nurmon-Seinäjoen saarnahuonekunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Nurmon seurakunta
Isonvihan koettelemuksien jälkeen Seinäjoki ryhtyi yhteistoimintaan Ylinurmon kylän kanssa seurakunnallisissa asioissa, kun yhteydet Ilmajoen kirkolle olivat hankalat. Ylinurmon ja Alaseinäjoen rakensivat isännät rakensivat omalla luvalla 1725 saarnatuvan ja anoivat sille useaan kertaan kappelinoikeuksia. Lapuan kirkkoherra Lithovius vastusti tiukasti itsenäistymishanketta, mutta vuonna 1765 Ylinurmo sai yhdessä Alaseinäjoen neljänkymmenen vuoden lukuisten anomusten jälkeen kuninkaallisen luvan jumalanpalvelusten järjestämiseen.[4][5]
Uutta kirkkoa ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1777 Antti Hakolan johdolla ja se valmistui vuonna 1778. Nurmosta tuli vuonna 1816 Lapuan kappeli. Vuoden 1825 tarkastuksen aikana kappeliseurakunnassa järjestettiin tarpeen mukaan ruotsinkielisiä jumalanpalveluksia Östermyran ruotsinkielistä henkilöstöä ja työväkeä varten. Kappeliseurakunta tuli vuonna 1838 herännäisen herätysliikkeen johtohahmon Niilo Kustaa Malmbergin huolehdittavaksi. Malmbergin toiminta sai jalansijaa myös seinäjokisten elämässä ja hän piti seuroja erityisesti Katilan ja Heikkilän kylissä.[6]
Seinäjoen kappeliseurakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seinäjoen irtautumistoimet Nurmon kappeliseurakunnasta aloitettiin 1850-luvulla ja vuonna 1863 seinäjokelaisten anomus omasta kappeliseurakunnasta hyväksyttiin. [7][4] Tuolloin jäseniä oli noin 1500.[8] kirkko valmistui vuonna 1864 ruutimakasiinin entisiin tiloihin.[9]
Seinäjoen seurakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Omaksi kirkkoherrakunnakseen Seinäjoki erotettiin vuonna 1895. Vuonna 1930 Seinäjoen maalaiskunnasta erotettiin Seinäjoen kauppala, mutta jo vuonna 1959 kunnat yhdistyivät jälleen, seuraavana vuonna 1960 Seinäjoesta tuli kaupunki. Seurakunta pysyi jakamattomana kauppalan ja maalaiskunnan eronkin aikana. Vuonna 2005 seurakuntaan liitettiin Peräseinäjoen seurakunta kappeliseurakuntana, ja vuonna 2009 liittyivät myös Nurmon seurakunta ja Ylistaron seurakunta samaten Seinäjoen kappeleiksi, vastaavien kuntaliitosten yhteydessä.[10]
Toimipaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seurakunnan alueella on useita kirkkoja. Pääkirkkona toimii vuonna 1960 valmistunut Alvar Aallon suunnittelema Lakeuden risti.[11] Muita kirkkoja ovat 1892 valmistunut Peräseinäjoen kirkko[12], vuonna 1850 valmistunut Ylistaron kirkko[13], vuonna 1779 valmistunut Nurmon kirkko[14] ja vuonna 1864 valmistunut Törnävän kirkko, joka toimi pääkirkkona ennen Lakeuden ristin valmistumista.[15]
Herätysliikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seinäjokea on kuvattu hengelliseksi risteyspaikaksi, jossa ovat kohdanneet useiden eri herätysliikkeiden vaikutukset. Historiallisesti Seinäjoki on ollut herännäisyyden ja evankelisuuden valta-aluetta. Herätysliikkeiden rinnakkaiseloa on kuvattu sopuisaksi ja vaikutus on näkynyt myös Seinäjoen seurakunnan toiminnassa.[16] Herättäjä-Yhdistyksen, Evankelisen lähetysyhdistyksen ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen lisäksi Seinäjoella toimivat myös viidesläinen Kansanlähetys ja lestadiolainen Seinäjoen rauhanyhdistys.[17]
Seinäjoella on järjestetty myös useita kristillisiä suurtapahtumia. Kaupunki on isännöinyt herännäisten Herättäjäjuhlia viidesti, viimeksi vuonna 2009 ja seuraavan kerran vuonna 2023. Kansanlähetyspäivät on Seinäjoella järjestetty 2011. Evankelisuuden Evankeliumijuhlat on kaupungissa järjestetty kahdesti, viimeksi 1998.
Herännäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herättäjä-Yhdistyksellä on paikallisyhdistykset Seinäjoella, Nurmossa sekä Ylistaron kirkonkylässä, Koskella ja Untamalassa.[18] Herännäiset järjestävät seuroja Seinäjoella säännöllisesti.[17]
Evankelisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys järjestää tapahtumia Seinäjoella viikoittain. SLEY:n vastaava pastori Seinäjoella on Esa Luomaranta. Evankeliumiyhdistyksen Hyvän Paimenen kappeli sijaitsee Kalevankadulla.[19] Myös Evankeliset opiskelijat järjestävät toimintaa Seinäjoella viikoittain.[20]
Kansanlähetys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetyksen toiminta päätettiin aloittaa Seinäjoella helmikuussa 1970. Seinäjoki on toiminnan keskuspaikka yhdessä Vaasan kanssa. Kansanlähetyksen keskustoimisto on sijainnut vuodesta 1972 lähtien osoitteessa Puskantie 14. Samoissa tiloissa on toiminut myös kristillinen kirja- ja musiikkipalvelu. Piirijohtajana toimii Kai Niemelä ja Seinäjoen työstä vastaa Eetu Airevuo.[21][22]
Papisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seinäjoen kappeliseurakunnalla oli historiansa aikana seitsemän kappalaista. Nykyisen Seinäjoen seurakunnan kirkkoherran virkaa on hoitanut kahdeksan henkilöä.[23]
Seinäjoen kappeliseurakunta (1864–1900)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- kappalainen Salomon Hirvinen 1864–1869
- kappalainen Wilhelm Lindstedt 1869–1874
- kappalainen Albert E. Tallroth 1874–1877
- kappalainen Eugén Nyholm 1877–1882
- kappalainen Herman L. Hellsberg 1882–1891
- kappalainen Yrjö G. Forsman 1891–1894
- kappalainen Eevertti K. Koskimies 1894–1900
Seinäjoen seurakunta (1900→)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- kirkkoherra Eevertti K. Koskimies 1900–1910
- kirkkoherra Emil O. Ojala 1910–1951
- kirkkoherra Lauri Knuutila 1952–1974
- kirkkoherra Erkki Kuparinen 1975–1980
- kirkkoherra Jussi Salo 1980–1989
- kirkkoherra Jussi Pelto-Piri 1990–2002
- kirkkoherra Tapio Luoma 2002–2012
- kirkkoherra Jukka Salo 2012–2023
- kirkkoherra Ari Auranen 2023→
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alanen, Aulis J.: Seinäjoen historia I. Seinäjoen kaupunki, 1970.
- Ala-Kulju, Reino: Seinäjoen kirja. Kuvaus Seinäjoen vaiheista. Seinäjoen seurakunta, 1963.
- Junnila, Heikki: Ruutimakasiinista Lakeuden ristiin. Seinäjoen seurakunnan historia 1863-2004. Seinäjoki: Historiatoimikunta, 2009. ISBN 978-952-92-5208-4.
- Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. Etelä-Pohjanmaa. Keuruu: Viiskunta Oy, 1986. ISBN 951-1-08930-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Seurakuntatalouksien jäsenmäärä ja muita tunnuslukuja 2021 Kirkon tilastot. Suomen ev.lut. kirkko. Viitattu 22.4.2022.
- ↑ Seurakuntavaalien 2022 tulokset Seinäjoella Seinäjoen seurakunta. 21.11.2022. Viitattu 16.5.2023.
- ↑ Rovastikunnat ja seurakunnat Lapuan hiippakunta. Viitattu 16.2.2021.
- ↑ a b Rikkinen & Sihvo 1986, s. 164
- ↑ Ala-Kulju, Reino, 1963
- ↑ Ala-Kulju Reino, 1963
- ↑ Seinäjoen historia I s. 388
- ↑ http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=SRK&ID=484&TYPE=HTML&LANG=FI
- ↑ Seinäjoella on rautainen syntyhistoria Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.11.2020.
- ↑ Seurakunta nyt ja eilen Seinäjoen seurakunta. Viitattu 6.2.2018.
- ↑ Lakeuden risti Seinäjoen seurakunta. Viitattu 6.2.2018.
- ↑ Peräseinäjoen kirkko Seinäjoen seurakunta. Viitattu 6.2.2018.
- ↑ Ylistaron kirkko Seinäjoen seurakunta. Viitattu 6.2.2018.
- ↑ Nurmon kirkko Seinäjoen seurakunta. Viitattu 6.2.2018.
- ↑ Törnävän kirkko Seinäjoen seurakunta. Viitattu 6.2.2018.
- ↑ Ala-Kulju, Reino 1963, s. 266
- ↑ a b Herätysliikkeet - Seinäjoen seurakunta seinajoenseurakunta.fi. Viitattu 28.9.2019.
- ↑ Paikallisosastot Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 8.11.2022.
- ↑ Jumalanpalvelusyhteisöt SLEY. Viitattu 8.11.2022.
- ↑ Seinäjoki Evankeliset opiskelijat. Viitattu 8.11.2022.
- ↑ Kotimaan työ Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetys. Viitattu 21.12.2022.
- ↑ Hautamäki, Juhani: Lakeudella ja lähetysmailla, s. 35, 52. Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetyksen 30-vuotisjuhlakirja. Seinäjoki: Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetys, 2000. ISBN 952-91-1887-2.
- ↑ Junnila 2009, s. 622
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| |||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||
