Vasulaisuus
Vasulaisuus oli Kuortaneella 1800-luvulla vaikuttanut uskonnollinen liike ja hengellinen suuntaus, joka oli jatkumoa 1700- ja 1800-luvun vaihteessa Härmänmaalla vaikuttaneelle wallenbergiläisyydelle. Liike sai nimensä johtajansa Iisakki Vasun (1783–1854) mukaan ja sen kannattajia kutsuttiin vasunuskoisiksi.[1] Vasulaisuus eli Kuortaneella voimakkaana ja siellä wallenbergiläinen liike sai uuden muodon ja nimen.[2]
Vasulaisuus oli kirkon ulkopuolelle suljettu radikaalipietistinen liike ja oli Pohjanmaan mystikkoliikkeiden viimeisiä versoja. Vasulaisuus vaikutti Kuortaneella rinnakkain beckiläisen herätysliikkeen kanssa. Vasulaisuuden on mainittu virikkeenä Kuortaneen seutua muokanneiden tapahtumien joukossa. Opin on kerrottu olleen lähtöisin Salmen kylän Vasunmäestä.[3] Vasulaisten seuroissa nähtiin muun muassa Heikki Klemetin äiti, Kuortaneen papin tytär.[4]
Uskonkäsitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liikkeen suurimpana ongelmana on pidetty sen salamyhkäisyyttä, johon liittyivät omat kokoontumisen ja kulkureitit. Kun vasulaisten menoihin ei kuka tahansa päässyt osallistumaan, alkoi niistä kiertää epäselviä huhuja, jotka muuttuivat ihmisten mielikuvituksessa yhä hurjemmiksi. Myös vasulaisuuden kohdalla todellisuutta on pidetty paljon huhupuheita arkisempana.[3]
Oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vasulaisten oppia ja uskomuksia on kuvattu erikoiseksi, mutta sittenkin harmittomaksi uskonnolliseksi liikkeeksi. Kyläkirjojen mukaan oppi oli valikoiva ja uskonnolliset menot sisälsivät osin hupaisiakin piirteitä, kuten nöyrtymisen merkiksi suoritettu pöytien ali ryömiminen ja seremoniallinen käärmeen pään polkeminen. Heikki Klemetin mukaan Iisakki Vasu loi oman dogmatiikan.[3]
Moraali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikki Klemetin mukaan vasulaiset eivät olleet moraalisesti heikompia kuin muidenkaan uskonsuuntien kannattajat. Vasulaisten kristillisyys oli sen sijaan erilaista.[3] Vasulaisten seuroissa tanssittiin, taputettiin ja iloittiin. Tanssia kutsuttiin myös taivaan hypyksi. Liikkeen kokouksissa oli myös muita symbolisia eleitä kuvaamassa kristityn pelastuksen tietä. Vasulaisuuden perintönä ovat Sulevi Riukulehdon mukaan säilyneet värit ja räiskyvyys.[2][5]
Seuroissa saatettiin myös juoda viinaa ja suhtautua vapaamielisesti seksuaalisuuteen. Alkoholin seremoniakäytön ajateltiin avaavan sielun hengelle, mutta humaltua ei kuitenkaan saanut. Heikki Klemetin mukaan puheet seksuaalimoraalin löyhyydestä olivat perättömiä. Liikkeen jäsenillä ei myöskään näytä olleen aviottomia lapsia.[2][3]
Lopun ajan odotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vasulaisuuden hurmoksellisimpia piirteitä olivat taivasten vaunujen odotus, joiden paikoiksi on mainittu Kultavuori, Rantalanvuori tai Kuhankallio ja päiväksi 25. heinäkuuta 1898. Lopun ajan odotuksessaan vasulaisuus ei eroa muista, aikaisemmista tai myöhemmistä, hurmoksellisista liikeistä.[3]
Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähes kaikki vasulaisuudesta kertovat kirjalliset lähteet ovat liikkeen vastustajien kirjoittamia. Heikki Klemetti on antanut omassa arviossaan liikkeestä myönteisen kuvan, eikä ole löytänyt toiminnasta juuri mitään raskauttavaa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kakkuri, Teemu: Suomalainen herätys. Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon. Helsinki: Kirjapaja, 2014. ISBN 978-952-288-134-2.
- Pietiläinen, Timo: Kauhavan historia I. Kivikaudesta kaupungiksi tuloon. Kauhava: Kauhavan kaupunki, 1999. ISBN 951-98051-1-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pietiläinen 1999, s. 419
- ↑ a b c Niemistö, Elina: Kuortanelaiset eivät ole ihan samanlaisia kuin muut eteläpohjalaiset Yle. 10.3.2014. Viitattu 29.6.2022.
- ↑ a b c d e f g Riukulehto, Sulevi & Rinne-Koski, Katja: Otta noessa - Kuortaneenjärven kotiseututihentymien syvärakenteita s. 113 (Julkaisuja 31) Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. 2013.
- ↑ Heikki Klemetti Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Kakkuri 2014, s. 87
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
