Paul Lafargue

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paul Lafargue

Paul Lafargue (16. kesäkuuta 1842 Santiago de Cuba, Kuuba26. marraskuuta 1911 Draveil, Ranska[1]) oli ranskalainen vallankumouksellinen marxisti, sosialistinen journalisti, kirjallisuuskriitikko, poliittinen kirjoittaja ja aktivisti.

Lafargue oli naimisissa Karl Marxin toisen tyttären Laura Marxin kanssa.[2] Hänen tunnetuin teoksensa on Oikeus laiskuuteen. Kuubassa ranskalaiselle ja kreolivanhemmalle syntynyt Lafargue asui lähinnä Ranskassa, joskin oleskeli välillä Englannissa ja Espanjassa. Hän johti Ranskan ensimmäistä marxilaista puoluetta, Ranskan työväenpuoluetta (Parti Ouvrier Français) yhdessä Jules Guesden kanssa.

Paul Lafargue teki 69-vuotiaana kaksoisitsemurhan yhdessä vaimonsa Lauran kanssa.[2]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kristillinen rakkaus historiallisten tosiasiain valossa, Helsinki: Työväen Sanomalehti 1907
  • Jumalaan uskomisen syyt, suom. H-a P-a, Tampere: M. V. Vuolukka 1907.
  • Laiskuuden evankeliumi: Paul Lafarguen mukaan, Pori: Osuuskunta Kehitys 1907.
  • Sosialismin historia 1–2, Tampere: Tampereen Työväen Sanomalehti, 1908 (sisältää Lafarquen kirjoituksia; 2. osan suom. Wäinö Jokinen)
  • Oikeus laiskuuteen (Le droit à la paresse), toim. Keijo Rahkonen, Helsinki: Kansan sivistystyön liitto 1981. Lisäpainokset 1982. ISBN 951-9225-48-X

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sam Gordon: Paul Lafargue Marxists.org. 1971. Viitattu 16.7.2019. (englanniksi)
  2. a b Marx's Daughter a Suicide.Dies with Paul la Fargue, Her Husband, Who Feared Old Age, New York Times 27.11.1911, niitattu 16.7.2019

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.