Santiago de Cuba
| Santiago de Cuba Santiago de Cuba |
|
|---|---|
 Keskustaa. |
|
 Vaakuna |
|
 |
|
|
|
|
| Valtio | Kuuba |
| Provinssi | Santiago de Cuba |
| Väestö | |
| Väkiluku (2022) (kunta) | 507 167 |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Santiago de Cuba on kaupunki ja kunta Kuubassa ja kaupungin mukaan nimetyn itäisen Santiago de Cuban provinssin hallinnollinen keskus. Santiago de Cuba on pääkaupunki Havannan jälkeen maan toiseksi suurin kaupunki. Sen kunnan asukasluku vuonna 2022 oli 507 167.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Santiago de Cuba sijaitsee Kuuban itäosassa[1] maan etelärannikolla[2] kaupungin mukaan nimetyssä Santiago de Cuban provinsissa.[2] Alue on laakso Sierra Maestran vuorien välissä Santiago de Cuban lahdella Karibianmerellä. Lahtea erottaa meresdtä kapea kallioiden reunustama salmi, jonka suulla sijaitsee El Morron linna.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kristoffer Kolumbus purjehti pitkin Kuuban etelärannikkoa toisella tutkimusretkellään ja hän pani merkille luonnonsataman paikalla, jonne Santiago de Cuban kaupunki myöhemmin perustettiin.[3] Santiago de Cuba perustettiin heinäkuussa 1515 kuninkaallisella säädöksellä yhtenä seitsemästä Kuubaan virallisesti perustetusta asutuskeskuksesta (villa), Vuonna 1522 se sai kaupungin aseman ja oman katedraalinsa. Santiago de Cuba oli varhaisen espanjalaisen Kuuban taloudellinen ja hallinnollinen keskus, sekä sen ensimmäinen piispanistuin. Luonnonsatamansa kautta se oli espanjalaisten muualle tekemien retkikuntien lähtötukikohta, jonka kautta esimerkiksi Hernán Cortés matkusti Meksikoon vuonna 1518 ja Hernando de Soto Floridaan vuonna 1538. Sataman kautta Kuubaan saapuivat myös alueen ensimmäiset afrikkalaiset orjat.[2]
1560-luvulla Havannasta tuli Kuuban hallinnollinen keskus, sekä espanjalaisen hopealaivaston tukikohta. Santiago de Cuban merkitys väheni ja samalla se kärsi merirosvojen hyökkäyksistä. Ranskalaiset merirosvot iskivät vuonna 1553 ja brittiläiset vuonna 1604. Salakuljetuksesta tuli merkittävä elinkeino, minkä lisäksi läheisestä El Cobresta kaivettiin kuparia. Vuonna 1655 kaupunkiin saapui espanjalaisia pakolaisia brittien miehittämältä Jamaikalta. Vuonna 1741 britit miehittivät suuria osia Itä-Kuubasta. Santiago de Cubaa heidän ei onnistunut vallata ja espanjalaiset linnoittivat kaupunkia. Haitin vallankumous toi alueelle ranskalaisia pakolaisia, jotka toivat mukanaan asiantuntemusta esimerkiksi kahvin tuotannosta, jota alettiin harjoittaa etenkin läheisen Sierra Maestran alueella. Kahvin tuomalla vauraudella rakennettiin esimerkiksi uutta kaupunkiinfrasturktuuria. Rakentaminen tuli tarpeeseen, kun kaupunkia olivat hävittäneet maanjäristykset vuosina 1776 ja 1778. Vuonna 1830-luvun alussa Santiago de Cubassa oli noin 3 000 asukasta ja vuonna 1861 noin 37 000.[2]
Espanjan–Yhdysvaltain sodan sytyttyä vuonna 1898 Santiago de Cuba oli sodan keskeinen näyttämö. Yhdysvaltalaisten pääjoukko oli noussut maihin lähellä kaupunkia sijaitsevissa Daiquiríssa ja Siboneyssa 22–24 kesäkuuta. 1. heinäkuuta käytiin yhhdysvaltalaisten voittoihin päättyneet kolme taistelua San Juanin kukkulalla, El Caneyssa ja El Visossa. 3. heinäkuuta käytiin meritaistelu Santiagonlahdella. Santiago de Cuba antautui 15. heinäkuuta ja Yhdysvallat miehitti kaupungin 17. heinäkuuta. Kiistellysti samaan aikaan Kuubassa sotineiden itsenäisyystaistelijoiden ei sallittu edetä kaupunkiin. Kaupungin nvaltaus päätti kuitenkin käytännössä sodan Kuubassa, josta espanjalaisjoukot vetäytyivät 1. tammikuuta 1899.[2]
Kuuba itsenäistyi Yhdysvaltojen miehitettyä alueen. Itsenäisen Kuuban ensimmäinen Santiago de Cuban pormestari Emilio Bacardí johti kaupungin nopeaa nykyaikaistamista. Uudistukset ja sokerin nouseva kauppa johtivat nopeaan kasvuun samalla, kun Bacardista tuli johtava rommin valmistaja. Vuonna 1919 kaupungin asukasluku oli noin 62 000 ja vuonna 1931 jo 102 000. Maanlaajuinen rautatieverkko rakennettiin vuosina 1902–1922 ja 1930-luvulla avattiin Carretera Centralin maantie. Kulttuurielämä oli vilkasta ja Santiago de Cuba oli esimerkiksi son- ja boleromusiikin keskus. Kasvu hidastui kuitenkin lopulta, kun taloudellinen ja poliittinen valta keskittyi yhä enemmän Havannaan. Santiago de Cuba oli toisaalta yksi poliittisen opposition, kuten Kuuban kansan puolueen keskuksista. 26. heinäkuuta 1953 joukko opposition edustajia, yksi heistä Fidel cxastro, hyökkäsivät Moncadan sotilastukikohtaan kaupungissa. Myöhemmin syntyi Heinäkuun 26. päivän liike ja kaupunki oli Kuuban vallankumouksellisien tukialuetta. 1. tammikuuta 1959 Fidel Castro julisti Santiago de Cuban kaupungintalolla voittaneensa vallankumouksen.[2]
Vallankumouksen jälkeisessä Kuubassa Santiago de Cuballa on ollut tärkeä symbiolinen asema. Santa Ifigenian hautausmaa sisältää maan kansallissankarien, kuten José Martín, Antonio Maceon ja Mariana Grajalesin haudat. Fidel Castron kuoltua myös hänet haudattiin paikalle. Kaupunki oli vuoteen 1976 asti Orienten provinssin hallinnollinen keskus, kunnes se sai oman kaupungin mukaan nimetyn provinssinsa.[2]
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Santiago de Cuba on Havannan jälkeen Kuuban toiseksi suurin kaupunki.[2] Sen kunnan (municipio) asukasluku vuonna 2022 oli Kuuban tilastokeskuksen mukaan 507 167. Vuonna 2006 vastaava lukema oli 494 430.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Santiago de Cuba Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.3.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 8 Antoni Kapcia: Historical dictionary of Cuba, s. 554-556. Rowman & Littlefield, 2022. ISBN 9781442264557 (englanniksi)
- ↑ Pekka Valtonen: ”1. Esikolumbialainen Karibia ja espanjalaisten tulo”, Karibian historia. Gaudeamus, 2017. ISBN 978-952-345-516-0
- ↑ 3.5 - Población residente clasificada por sexo, zonas urbana y rural, provincias y municipios (xls) Oficina Nacional de Estadística e Información. Viitattu 14.3.2026. (espanjaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]