Emilio Correa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emilio Correa
Henkilötiedot
Koko nimi Emilio Correa Vaillant
Syntynyt20. toukokuuta 1952 (ikä 71)
Santiago de Cuba, Kuuba
Kansalaisuus Kuuba
Nyrkkeilijä
Pituus 183 cm
Painoluokka välisarja (67 kg)
Mitalit
Maa:  Kuuba
Miesten nyrkkeily
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa München 1972 67 kg
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Havanna 1974 67 kg
Pan-Amerikan kisat
Kultaa Kultaa Cali 1971 67 kg
Pronssia Pronssia México 1975 67 kg

Emilio Correa Vaillant (s. 20. toukokuuta 1952 Santiago de Cuba, Kuuba) on entinen kuubalainen välisarjan nyrkkeilijä, joka otti olympiakultaa Münchenin vuoden 1972 olympialaisissa. Lisäksi hän on maailmanmestari ja Pan American-kisojen mestari.[1]

Emilio Correa aloitti nyrkkeilyn 14-vuotiaana vuonna 1966 ja nousi kansalliselle huipulle 1970-luvun alussa. Vuonna 1971 hän sai edustaa maataan välisarjassa (alle 67 kg), kun Pan-Amerikan mestaruuskisat käytiin Calissa. Siellä hän saavutti mestaruuden voitettuaan yhdysvaltalaisen Larry Carlislen loppuottelussa.[2] Vuonna 1972 hän voitti ensimmäisen Kuuban mestaruuden välisarjassa ja sai oikeuden edustaa Kuubaa Münchenin olympialaisissa. Ensimmäisessä ottelussa hän pistein italialaisen Damiano Lassandron, sen jälkeen Itä-Saksan olympiavoittajan Manfred Wolken tyrmäyksellä 2. erässä ja Länsi-Saksan Euroopan mestarin Günther Meierin tuomariäänin 3-2. Välierässä vastaan tuli Yhdysvaltain Jesse Valdez, jonka hän myös voitti tuomariäänin 3-2. Loppuottelussa oli vastassa kokenut Unkarin János Kajdi, joka voitti Correan puhtaasti tuomariäänin 5-0.[3]

Vuonna 1974 nyrkkeilyssä aloitettiin MM-kisojen järjestäminen, ja ensimmäinen kisapaikka oli Havanna eli Correalle kotikenttä. Ensimmäisessä ottelussa hän tyrmäsi Nigerian Joe Alerchin ja sen jälkeen Suomen Kalevi Kosusen pisteillä, Guyanan Reginald Forde tyrmäyksellä 2. erässä ja Bulgarian Plamen Jankovin välierässä. Loppuottelussa Correa tyrmäsi tyrmäsi Clinton Jacksonin 3. erässä ja voitti maailmanmestaruuden.[4] Vuoden 1975 aikana Correa oli kansallista menestystä ja osallistui Meksiko Cityn Pan-Amerikan kisoihin. Tällä kertaa Yhdysvaltain Jackson voitti hänet välierässä, ja Correa sai turnauksen pronssia.[5]

Emilio Correa oli Montrealin olympialaisissa ennakkosuosikki. Ensimmäisessä ottelussa Correa voitti Bulgarian Jankovin keskeytyksellä 2. erässä. Seuraavassa ottelussa Venezuelan Pedro Gamarro yllätti Correan voittamalla 3. erän keskeytyksellä. Näin Correa oli ulkona mitalikamppailuista.[3] Tämän jälkeen jatkoi vielä urheilu-uraansa voittaen maansa mestaruuksia. Toukokuussa 1978 Correa oli mukana MM-kisoissa Belgradissa. Ensimmäisessä ottelussa hän tyrmäsi Nigerian Philip Hosloven. Seuraavassa ottelussa hän joutui taipumaan Länsi-Saksan Ernst Müllerille, ja näin Correan turnaus jäi tähän otteluun.[6] Kaudella 1979 Correa otti vielä seitsemännen mestaruutensa ennen uransa lopetusta.

Emilio Correa jatkoi kilpailu-uransa jälkeen valmentajana Kuuban nyrkkeilyliiton palveluksessa. Hänen oma poikansa Emilio Correa jr. oli hänen valmennettaviaan, joka saavutti olympiahopeaa vuoden 2008 Pekingin olympialaisissa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Emilio Correa Vaillant ecured.cu. Viitattu 7.11.2022 (espanjaksi).
  2. 6.Panamerican Games - Cali, Colombia - August 1-9 1971 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 7.11.2022 (englanniksi).
  3. a b Emilio Correa sports-reference.com. Viitattu 7.11.2022 (englanniksi).
  4. 1.World Championships Havana, Cuba August 17-30, 1974 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 7.11.2022 (englanniksi).
  5. 2.Panamerican Games Arena Mexico, Mexico City, Mexico October 14-25, 1975 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 7.11.2022 (englanniksi).
  6. 2.World Championships Belgrade, Yugoslavia May 6-20, 1978 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 7.11.2022 (englanniksi).
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.