J. F. Aalto
| J. F. Aalto | |
|---|---|
 J. F. Aalto 1920-luvulla. |
|
| Kansanedustaja | |
|
1.5.1924–20.10.1930
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Viipurin läntinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. heinäkuuta 1886 Hausjärvi |
| Kuollut | 3. marraskuuta 1946 (60 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | toimittaja |
Johan Fredrik Aalto (synt. Ståhlberg, 1. heinäkuuta 1886 Hausjärvi – 3. marraskuuta 1946 Helsinki) oli suomalainen sanomalehtimies ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1924–1930.[1] Hän oli myös puolueen varapuheenjohtaja 1922-1923. Aalto työskenteli 1920-luvulla Kansan Työn ja Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajana. Hän edusti puheenjohtaja Väinö Tanneria vastustanutta SDP:n vasemmisto-oppositiota ja oli vuosikymmenen jälkipuoliskolla yksi puolueen "huplilaisen" siiven näkyvimmistä hahmoista.[2] Politiikan jätettyään Aalto työskenteli Viipurin apulaiskaupunginjohtajana ja Lauritsalan kauppalanjohtajana.[1] Toimittajana hän käytti myös nimimerkkiä "Ähvä".[3]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hausjärven Kurussa syntyneen Johan Fredrik Aallon vanhemmat olivat työmies Johan Ståhlberg (1849-1938) ja Augusta Kustaantytär Ojala (1852-1929).[1] Köyhän perheen lapsena hän joutui työelämään jo pikkupoikana. 1910-luvun alussa Aalto oli siirtolaisena Yhdysvalloissa.[4] Clevelandissä asunut Aalto oli Amerikan Suomalaisen Sosialistijärjestön jäsen ja Työmies-lehden avustaja.[5][6] Palattuaan kotimaahan vuosikymmenen puolivälissä Aalto vaikutti muun muassa Virroissa ja työskenteli koneasentajana Riihimäellä, kunnes sai 1917 SDP:n Keski-Suomen piirisihteerin paikan.[1][7] Yleislakon aikana hän toimi Jyväskylän vallankumousneuvoston sihteerinä. Sisällissodan syttyessä Aalto vangittiin ja kesäkuussa hän päätyi Tammisaaren vankileirille. Aalto sai yleislakon aikaisesta toiminnastaan kolmen vuoden kuritushuonetuomion valtiopetoksen valmistelusta, mutta hänet armahdettiin jo syksyllä 1918.[7][8]
Puoluevaikuttajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapautumisensa jälkeen Aalto valittiin SDP:n puolueneuvostoon.[9] Työskenneltyään muutaman kuukauden Vapaan Sanan toimitussihteerinä Vaasassa hän siirtyi keväällä 1920 Kansan Työn päätoimittajaksi Viipuriin. Samassa yhteydessä Aalto laati Mikko Ampujan, Johan Helon ja Reinhold Sventon kanssa SDP;n oikeistolaista johtoa vastaan suunnatun julistuksen, jonka allekirjoitti lähes 50 vasemmistososialidemokraattia. Aallosta tuli opposition näkyvin hahmo ja Kansan Työstä sen äänitorvi. Tammikuussa 1922 vasemmisto saavutti merkittävän voiton, kun Aalto nimitettiin puolueen pää-äänenkannattajan Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajaksi. Austromarxismista vaikutteita ottanut Aalto avasi lehteä sosialismin teoriaan liittyvälle keskustelulle ja tuki 1921 perustettua Sosialististen puolueiden kansainvälistä yhteistyöjärjestöä. Samalla hän muutti lehden linjaa radikaalimmaksi ja kansanomaisemmaksi.[10][11] Kevään 1922 puoluekokouksessa Aalto valittiin myös SDP:n varapuheenjohtajaksi.[12]
Kommunistisen SSTP:n noustua eduskuntaan puheenjohtaja Tannerin linja vahvistui jälleen. "Kallion leikkauksena" tunnettujen kommunistipidätysten jälkeen SDP:n oikeistolaiset katsoivat, ettei Aallon kaltaisella vasemmistososialidemokraatilla ollut edellytyksiä työskennellä Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajana, ja lopulta hänet syrjäytettiin joulukuussa 1923. Samalla Aalto päätti erota varapuheenjohtajan pallilta.[12] Hän palasi Kansan Työn päätoimittajaksi Viipuriin ja nousi eduskuntaan vuoden 1924 vaaleissa. Aalto jatkoi edelleen myös päätoimittajana ja hänestä tuli Tannerin päävastustajaa Väinö Huplia kannattaneiden sosialidemokraattien näkyvimpiä hahmoja Rieti Itkosen, Yrjö Räisäsen ja Emil Sallilan ohella.[2]
Politiikan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1930 Aalto jätti eduskunnan ja luopui päivänpolitiikasta, kun hänet valittiin Viipurin toiseksi apulaiskaupunginjohtajaksi vastuualueenaan sosiaalitoimi. Talvisodan jälkeen Aalto siirtyi Lauritsalan kauppalanjohtajaksi. Hän kuoli kesken virkakautensa vaikeaan sairauteen marraskuussa 1946.[13] Aalto on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.lähde?
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
J. F. Aallon puoliso oli Virroissa syntynyt Impi Aurora Härkönen (1889-1955), jonka kanssa hän avioitui 1910.[1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katsaus Lauritsalan kauppalan kehitykseen : mitä on aikaansaatu ja mihin on pyrittävä. Lauritsala: Lauritsalan sos.dem. kunnallisjärjestö, 1945.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e J. F. Aalto Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 13.9.2008.
- ↑ a b Kannisto, Niko: Valtapeliä ja vasemmistolaisuutta : huplilaisuus Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa 1925–1930, s. 5. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto, 2005. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Saarela, Tauno: Yrjö Mäkelin – sanomalehtimies ja myytti, s. 6. Alustus Punainen julistaja -seminaarissa 28.5.2005. Oulu: Yrjö Mäkelin -seura, 2005. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ J. F. Aalto 50 vuotias. Kansan Lehti, 1.7.1936, nro 148, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 25.10.2023.
- ↑ Yleisöltä : Tov. J. F. Aalto. Työmies, 17.2.1914, nro 39, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.10.2023.
- ↑ Tietoja eri paikkakunnilta : Cleveland, Ohio. Työmies, 26.5.1914, nro 122, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.10.2023.
- ↑ a b Valtiorikosylioikeuden akti 16269 – Aalto, Johan Fredrik Valtiorikosylioikeuden aktit. 10.9.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 25.10.2023.
- ↑ ”Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton matrikkeli v. 1926”, Työväen Joulualbumi 1926, s. 113. Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto, 1926. Kansalliskirjasto.
- ↑ Paavolainen , Jaakko: Väinö Tanner : senaattori ja rauhantekijä. Elämäkerta vuosilta 1912–1923, s. 272–273. Väinö Tannerin elämäkerta 2. Helsinki: Tammi, 1979. ISBN 951-30499-1-4.
- ↑ Kannisto 2005, s. 18–20.
- ↑ Paavolainen 1979, s. 458.
- ↑ a b Kannisto 2005, s. 22–23.
- ↑ Riska, Leena: Lauritsalan kauppalan historia, s. 161. Lappeenranta: Lappeenranta, 1996. ISBN 952-95689-4-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta J. F. Aalto Wikimedia Commonsissa
|
