Saimaan Sanomat

Saimaan Sanomat
Lehtityyppi	sanomalehti
Levikki	enimmillään 21 000 (1917)
Perustettu	1904
Lakkautettu	1985
Sitoutuneisuus	sosiaalidemokraattinen
Kotikunta	Viipuri, Lappeenranta
Kotimaa	Suomi
Ilmestymistiheys	1–6 kertaa viikossa
Kieli	suomi
Infobox OK

Osa artikkelisarjaa:
Työväenkulttuuri Suomessa
Historia Forssan ohjelma Vuoden 1905 suurlakko Punakaarti
Yhteiskunta Järjestöt SDP SKP SKDL SAK Työväenliike Naisasialiike Raittiusliike Työväen urheiluliike Ruotsalainen työväenliitto Ammattiyhdistysliike Torppariliike Osuustoimintaliike Puhujat Eetu Salin Arkistot Kansan Arkisto
Viestintä Äänenkannattajat Työmies (1895–1918) Kansan Lehti (1898–1991) Turun Päivälehti (1898–2001) Arbetaren (1900–1907) Työmiehen Illanvietto (1902–2006) Saimaan Sanomat (1904–1985) Kurikka (1904–1954) Sosialidemokraatti (1906–1918) Kansan Tahto (1906–) Arbetet (1908–1918) Demokraatti (1918–) Kommunisti (1944–1990) Vapaa Sana (1944–1956) Työkansan Sanomat (1945–1956) Kansan Uutiset (1957–) Aikakauslehdet Sosialistinen Aikakauslehti (1905–1991) Tilanne (1961–1966) Ajankohta (1967) Kulttuurilehdet Aikamerkki (1928–1991) Tulenkantajat (1932–1939) Kirjallisuuslehti (1932–1938) Kulttuurivihkot (1973–) Työväen Näyttämötaide Työn Sävel Työväen Musiikkilehti Toimittajat Yrjö Mäkelin Yrjö Sirola Helmer Adler Jarno Pennanen Pentti Holappa
Kirjallisuus Tietokirjat Työväen Kalenteri (1893) Vuosisadan Kynnyksellä (1898) Uuden Ajan Kynnyksellä (1899) Työväen Joulualbumi (1916) Työväen tietokirja Kiilan albumi Kaunokirjallisuus Alhaisolaulut Äiti ja poika Torpeedo Min dikt Hårda sånger Taggiga lågor Stenkol Kenttä ja kasarmi Tehtaan varjossa Isänmaan ranta Isännät ja isäntien varjot Kustantajat Vihtori Kosonen Matti Vuolukka Alex Halonen Kössi Kaatra Juho Kujala Kansankulttuuri Kirjailijat Axel Niklas Herlin Heikki Välisalmi Jussi Lonkainen Pekka Häkli Eetu Kivelä Elmer Diktonius Toivo Pekkanen Aku Rautala Ahti H. Einola Aleksanteri Ahola-Valo Hella Wuolijoki Elvi Sinervo Pentti Haanpää Iris Uurto Katri Vala Olavi Siippainen Raoul Palmgren Lauri Viita Väinö Linna Hannu Salama Christer Kihlman Alpo Ruuth Samuli Paronen Runous O. V. Kuusinen T. S. Vehkakorpi Emil Lindahl Väinö Hupli Veikko Rajakoski Martta Salmela-Järvinen Viljo Kajava Arvo Turtiainen Kalevi Rahikainen Pentti Saarikoski Arvo Salo Matti Rossi
Taide Taiteilijaryhmät Nuoren Voiman Liitto Tulenkantajat Kiila Teatteri Suomen Työväen Näyttämö Suomen Työväen Teatteri Porin Työväen Teatteri Viipurin Työväen Teatteri Työväen Näyttämöiden Liitto KOM-teatteri Näytelmät Karu kamarani Tienhaarassa Ministeri ja kommunisti Laki ja järjestys Niskavuoren naiset Juurakon Hulda Justiina Lapualaisooppera Näyttelijät ja ohjaajat Työläiskynäilijäin Liitto Verneri Jokiruoho Kaarlo Valli Otto Oinonen Elli Tompuri Juhani Tervapää Urpo Lauri Marja Rankkala Tarmo Manni Ritva Arvelo Musiikki Punakaartin marssi Työväen marssi Kisällilaulu Taistojen tiellä Rajamäen Pojat Suomen Työväen Musiikkiliitto Säveltäjät Armas Maasalo Armas Järnefelt Väinö Pesola Väinö Haapalainen Emil Kauppi Eino Linnala Otto Kotilainen Einar Englund Matti Rautio Erkki Aaltonen Kuvataiteilijat Onni Muusari Ola Fogelberg Lars Vickberg Y. Forsén Henry Ericsson Tapio Tapiovaara Sven Grönvall Mauri Favén Ahti Lavonen Mauri Heinonen Aimo Kanerva
Koulutus Järjestöt Proletaarikirjailijain liitto Kulttuurityöntekijäin Liitto Tiedepoliittinen yhdistys Tutkijaliitto Kansan Sivistystyön Liitto Työväen Sivistysliitto Opistot Sosialidemokraattinen puolueopisto Sirola-opisto
Tapahtumat Vappu Tampereen musiikkijuhlat

Saimaan Sanomat (vuosina 1904–1918 Työ, 1919–1963 Kansan Työ) oli etupäässä Viipurissa ja Lappeenrannassa vuosina 1904–1985 ilmestynyt sosiaalidemokraattinen sanomalehti.

Historia

Työn ensimmäisen varsinaisen numeron etusivu.

Työ oli Viipurin ensimmäinen työväenlehti. Aluksi sitä julkaisi vanhasuomalaisen Viipuri-lehden toimittaja Anton Huotari. Vuoden 1905 alussa hän luovutti sen Viipurin Työväen Sanomalehti- ja Kirjapaino-Osuuskunnalle. Taloudellisten vaikeuksien takia lehden ilmestyminen keskeytyi, mutta alkoi uudelleen suurlakon jälkeen. Vuodesta 1907 lähtien Työstä kehittyi koko Viipurin lääniin leviävä lehti, jonka linjaksi muodostui kautskylainen marxilaisuus. Sijaintinsa vuoksi se seurasi tiiviisti myös Venäjän asioita, mikä johti useisiin painokanteisiin ja toimittajien karkottamisiin.

Sisällissodan jälkeen lehden nimeksi otettiin Kansan Työ. Työväenliikkeen jakautuessa se menetti osan lukijoistaan, mutta sai uusia Lappeenrannan seudulta, jossa ilmestynyt Kansan Ääni oli lakannut sisällissodan aikana. 1920-luvun alussa Kansan Työstä tuli sosiaalidemokraattisen puolueen vasemmistoryhmän päälehti. Se sai useita painokanteita, joista yksi johti vuonna 1921 lehden lakkauttamiseen kahden kuukauden ajaksi. Tänä aikana se ilmestyi nimillä Uusi Kansan Työ ja Karjalan Kansan Työ. 1930-luvulla päätoimittaja Eero Wuoren aikana lehti sopeutui uuteen poliittiseen tilanteeseen. Taloudellisesti se oli yksi SDP:n vahvimmista lehdistä.

Talvisodan aikana Kansan Työ siirtyi ensin Imatralle ja sitten Mikkeliin. Lehden julkaisuosuuskunta muutettiin vuonna 1940 Kustannus Oy Kansan Työksi. Talvella 1942 se palasi takaisin Viipuriin, mutta siirtyi sodan lopulla jälleen Mikkeliin Vapaus-lehden tiloihin. Vuoden 1944 lopulla sen vakituiseksi kotipaikaksi tuli Lappeenranta, joka kuului vanhastaan lehden levikkialueeseen.

Supistuneen levikkialueen, taantuneiden teknisten mahdollisuuksien ja sosiaalidemokraattien puolueriidan takia Kansan Työ ei kyennyt kilpailemaan maakuntansa ykköslehdeksi nousseen Etelä-Saimaan kanssa. 1950-luvulla lehden levikki ei kasvanut juuri lainkaan ja sen julkaisuyhtiö velkaantui. Syksyllä 1963 Kansan Työhön yhdistettiin Mikkelissä ilmestynyt Vapaus. Saimaan Sanomien nimellä toimintaansa jatkanut lehti sai myös Mikkelin piirilehden tehtävät, mutta käytännössä sen alueeksi muodostui Lappeenrannan–Imatran seutu. Saimaan Sanomien merkitys väheni ilmestymistiheyden harventuessa, ja lopullisen iskun sille antoi taloudellisesti ylivoimaiseksi osoittautunut uuden painokoneen hankkiminen. Lehden julkaiseminen lopetettiin tammikuussa 1985.

Ilmestymistiheys ja levikki

Aluksi kerran viikossa julkaistu lehti alkoi vuonna 1906 ilmestyä kolmesti ja vuodesta 1907 lähtien kuudesti viikossa. Toisen maailmansodan aikana ilmestymistiheys vaihteli kolmesta kuuteen. Vuonna 1946 lehdestä tuli jälleen kuusipäiväinen. Vuonna 1970 viikoittaisten numeroiden määrä väheni viiteen ja vuonna 1972 kolmeen. Alkuaikoina päälehden rinnalla ilmestyi myös kaksipäiväinen ja myöhemmin kolmipäiväinen painos.

Lehden levikki nousi vuonna 1907 yli 10 000:en ja oli suurimmillaan vuonna 1917 21 000 kappaletta. Toisen maailmansodan jälkeen se pysytteli melko tasaisesti noin 5 000 kappaleen tasolla.

Päätoimittajat ja vastaavat toimittajat

Anton Huotari 1904–1905 Vihtori Viitanen (vast. toim.) 1905 Emil Lehén 1905 Matti A. Bruus (Airola) 1906–1911 Eero Haapalainen 1907 Evert Huttunen 1911–1918 ja 1919 Ali Aaltonen 1918 Artturi Aalto 1918 Paavo Leppänen 1918 ja 1919–1920 Bernhard Lindeman 1918 Pekka Lempiäinen (vast. toim.) 1919–1920 Pekka Railo 1919 Urho Räsänen (vast. toim.) 1920–1922 J. E. Savelius (vast. toim.) 1921 Alpo Mattila (vast. toim.) 1922–1923 ja 1930–1938 Jussi Lonkainen 1922–1923 Ernst Lähde (vast. toim.) 1923–1924

Eero A. Vuori 1930–1934 ja 1935–1938 Aleksi Aaltonen 1934–1935 Jalmari Leino 1938–1939 Eino Seppälä 1931–1941 Viljo Kosonen 1941 K. F. Haapasalo 1942 Hugo L. Mäkinen 1942–1943 Eino Heinonen 1943–1949 Reino Kaatonen 1949–1972 Jouko Erkkola 1972 Olavi Viitanen (vast. toim.) 1972–1974 Pauli Stavén (vt) 1974–1975 Lauri Oilinki 1975–1976 Pekka Dahl 1976–1979 Jorma Pelli 1980–1982 Rauno Iivonen 1982–1985

Lähteet

• Suomen lehdistön historia 6: Hakuteos Kotokulma – Savon Lehti, s. 329. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-240-5.

Aiheesta muualla

• Työ (1904–1918) digitoituna kansalliskirjastossa
• Kansan Työ (1919–1920) digitoituna kansalliskirjastossa