Akava

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akava
Akava logo.svg
Perustettu 1950
Toimiala Ammattijärjestöjen keskusjärjestö
Kotipaikka Helsinki
Puheenjohtaja Sture Fjäder
Jäsenmäärä 609 000
Sivusto akava.fi
Jäsenlehti Akavalainen-verkkolehti, www.akavalainen.fi

Akava on vuonna 1950 perustettu korkeasti koulutettujen palkansaajien ja ammatinharjoittajien keskusjärjestö.[1] Akavaan kuuluu 36 jäsenliitoa, joissa on noin 609 000 jäsentä.[2]

Akavan suurimpia jäsenjärjestöjä ovat Opetusalan Ammattijärjestö OAJ (117 351 jäsentä), Tekniikan akateemiset TEK (72 178), Insinööriliitto (69 327), Suomen Ekonomit (53 311) ja Tradenomiliitto TRAL (31 441).[3]

Opiskelijoiden edunvalvonnasta vastaa Akavan hallituksen alainen toimielin Akavan opiskelijoiden valtuuskunta.lähde?

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akavan toimitalo sijaitsee Itä-Pasilassa. Talossa toimii myös Akavan jäsenliittoja, kuten OAJ.

Akavan perustamisen taustalla oli pettyminen keskusjärjestönä toimineen Henkisen työn keskusliiton toimintaan.[4] Järjestö perustettiin 14. joulukuuta 1950 nimellä Akateeminen Yhteistyövaltuuskunta. Tätä edelsi keväästä 1950 toiminut Akateemis-ammatillinen Valtuuskunta. Järjestö rekisteröitiin vuonna 1954 nimellä AKAVA.[5]

Kaksitoista akateemista ammattijärjestöä perusti 14. joulukuuta 1950 Lakimiesliiton johdolla Akavan. Se edusti tuolloin 12 000 jäsentä. Valtuuskuntaan liittyi vielä kaksi muuta järjestöä, joiden myötä Akavalla katsotaan olleen 14 perustajajärjestöä ja noin 14 000 jäsentä. Ensimmäinen vuosikokous järjestettiin 10. huhtikuuta 1951, jolloin Akavan varsinainen toiminta alkoi. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Risto Niini. Vuonna 1954 Akavan jäsenmäärä oli 19 000 ja se rekisteröitiin itsenäiseksi keskusjärjestöksi.[4]

Kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana Akava keskittyi pääasiassa valtion virkamiesten edunvalvontaan. Vuonna 1956 myönnettiin useiden kymmenien prosenttien palkankorotukset ja vuonna 1964 säädettiin menettelytapalaki, joka johti lähtötasotarkistusten myötä suuriin palkankorotuksiin. 1960- ja 1970-luvuilla Akavan asema heikkeni yhteiskunnallisen kuohunnan myötä ja akateemisten virkamiesten reaalipalkat laskivat jopa kolmasosan kymmenessä vuodessa. Juhani Salmisen puheenjohtajakaudella Akavaa alettiin kehittää laaja-alaiseksi työmarkkinakeskusjärjestöksi, johon hyväksyttiin vuodesta 1960 sääntömuutoksen myötä akateemisesti koulutettujen lisäksi myös ”erityiskoulutettuja” ryhmiä kuten opistokoulutuksen saaneita insinöörejä ja kansakoulunopettajia.[4]

Rakennemuutoksen ja vuonna 1968 alkaneen noususuhdanteen myötä ammattiryhmien väliset voimasuhteet muuttuivat. Vuosina 1976–1977 toimihenkilöiden määrä ylitti teollisuustyöntekijöiden määrän. Hyvinvointipalveluiden lisääntyminen laajensi julkista sektoria ja muun muassa akavalaisten peruskoulun- ja lastentarhanopettajien määrä kasvoi. Vuosina 1975–1976 Akavan jäsenmäärä kasvoi 66 prosenttia 78 000:sta 130 000:een muun muassa Opettajien ammattijärjestö OAJ:n liittymisen myötä.[4]

Puheenjohtajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallituksen puheenjohtajat[4]:

Keskusjärjestön puheenjohtajat[4]:

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akavan puheenjohtaja on ollut vuodesta 2011 Sture Fjäder. Hänet valittiin ensimmäiselle nelivuotiskaudelle 25. toukokuuta 2011 Suomen Ekonomiliiton ehdokkaana.[6] Fjäder valittiin jatkokaudelle 26. toukokuuta 2015[7] sekä 24. toukokuuta 2016[8].

Kaudella 2020–21 Akavan hallituksen 1. varapuheenjohtaja on Heljä Misukka (OAJ).[9]

Nykyiset jäsenliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akavaan kuuluu 36 jäsenliittoa.[10] Suluissa on mainittu liittymisvuosi.

Entiset jäsenliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akavaan on kuulunut aiemmin lukuisia liittoja, jotka on sittemmin lakkautettu tai yhdistetty osaksi suurempia kokonaisuuksia. Monet akavalaisista liitoista ovat lisäksi vaihtaneet nimeään. Osaan näistä kuului vain muutama kymmenen työntekijää.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akava oli mukana tulopoliittisissa kokonaisratkaisuissa yhtenä osapuolena vuoteen 2016 saakka. Nykyisin Akava osallistuu työelämän lainsäädännön kehittämiseen ja työelämää koskeviin keskusjärjestösopimuksiin sekä tekee yhteiskunnallista vaikuttamista ja toimii keskusjärjestönä.lähde?

Akavaan kuuluu kaksi neuvottelujärjestöä, jotka vastaavat työehto- ja virkaehtosopimustoiminnasta: julkisella sektorilla Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ja yksityisellä sektorilla Ylemmät Toimihenkilöt YTN. Myös jäsenliitot neuvottelevat työehtosopimuksista.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 15. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
  2. Jäsenliitot Akava.fi. Viitattu 2.4.2019.
  3. Akavan jäsenliittojen jäsenmäärät (1.1.2019) Akava.fi. Viitattu 2.4.2019.
  4. a b c d e f Akavan historiaa Akava. Viitattu 20.11.2014.
  5. Seppo Alhonsuo: Akava, akateemisten keskusjärjestö. Teoksessa Esko Leskinen (toim.) Työmarkkinajärjestöt (Weilin+Göös 1970), s. 95–108.
  6. Sture Fjäder valittiin Akavan puheenjohtajaksi Taloussanomat.fi. 25.5.2011. Viitattu 22.3.2016.
  7. Sture Fjäder jatkaa Akavan puheenjohtajana 26.5.2015. Akava. Viitattu 22.3.2016.
  8. Palomaa, Antti: Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder jatkaa tehtävässään Yle.fi. 24.5.2016. Viitattu 9.6.2018.
  9. Akavan hallitus kaudella 2020–21 Akava. Viitattu 13.8.2020.
  10. Jäsenjärjestöt Akava. Viitattu 15.6.2017.
  11. Historia - lyhyesti Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry. Viitattu 16.9.2016.
  12. Virtanen, Sofia: Insinööriliiton paluu – UIL vaihtaa nimensä Tekniikka & talous. 16.12.2013. Viitattu 22.3.2016.
  13. a b c Jäsenkunta Loimu 2020, luettu 21.6.2020

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]