Olympiatuli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Olympiatuli on olympialaisten tunnus. Sen juuret juontavat Antiikin Kreikkaan, jossa tuli paloi soihdussa olympialaisten ajan. Olympiatulta kuljetetaan ennen olympialaisia yleensä pitkiä matkoja, ennen kuin se päätyy isäntäkaupunkiin.

Tuli sytytetään auringon avulla Olympian lehdossa Kreikassa useita kuukausia ennen kisoja, ja kuljetetaan soihtuviestinä kisapaikalle. Yksi avajaisten kohokohdista on stadionin olympiatulen sytyttäminen. Barcelonassa 1992 tuli sytytettiin palavan nuolen avulla. Pekingissä 2008 tulen sytytti voimistelija Li Ning, joka nostettiin korkeuksiin vaijerien avulla.

Viestin ankkuriksi, joka sytyttää varsinaisen kisojen ajan palavan olympiatulen, valitaan yleensä joku isäntämaan maineikas urheilija. Helsingin olympialaisissa 1952 kunnian sai Paavo Nurmi.[1] Atlantassa olympiatulen sytytti Muhammad Ali.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin Kreikassa harjoitettiin soihtujuoksua, jossa joukkueet kantoivat palavaa soihtua teitä ja katuja pitkin viestijuoksuna kohti maalia, joka yleensä oli jokin jumaluuden alttari. Soihdun sammuminen johti hylkäykseen. Soihtuviestissä ei kuitenkaan kilpailtu panhelleenisissä kisoissa kuten Olympian kisoissa vaan ainoastaan paikallisissa kilpailuissa. Tästä rituaalista arvellaan syntyneen paitsi nykyaikainen viestijuoksu, myös nykyaikaisten olympialaisten soihtuviesti. [2]

Olympiatulen ensiesiintyminen uudenaikaisissa olympiakisoissa tapahtui Amsterdamin olympiakisoissa 1928.[3] Olympiatulen kuljettaminen kisoihin tapahtui ensimmäisen kerran Berliinin olympialaisissa 1936.[4] Leni Riefenstahlin elokuva dokumentoi soihdun matkan Kreikasta Berliiniin.

Luettelo olympiatulen sytyttäneistä henkilöistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen Helsingissä vuonna 1952.
Kisat Paikka Sytyttäjä Laji Huomioitavaa Lähde
1936 kesä Berliini Fritz Schilgen Yleisurheilu Schilgen ei ollut olympiaurheilija vaan oli valittu loistokkaan juoksutyylinsä ansiosta. [5]
1948 kesä Lontoo John Mark Yleisurheilu Melko tuntematon entinen Cambridgen yliopiston lääketieteen opiskelija. [6]
1952 talvi Oslo Eigil Nansen Naparetkeilijä Fridtjof Nansenin pojanpoika. [7]
1952 kesä Helsinki Paavo Nurmi ja Hannes Kolehmainen Yleisurheilu Nurmi oli yhdeksänkertainen olympiavoittaja ja Kolehmainen nelinkertainen. Nurmi sytytti kentän tasolla olleen tulen ja ojensi soihdun neljälle jalkapalloilijalle, jotka veivät vuorollaan soihdun tornin huipulle. Siellä Kolehmainen sytytti lopullisen, korkeammalla paikalla sijainneen kattilan. [8]
1956 talvi Cortina d'Ampezzo Guido Caroli Pikaluistelu Vuosien 1948, 1952 ja 1956 olympiaurheilija. Luistellessaan soihdun kanssa hän kompastui televisiokaapeliin, mutta tuli ei sammunut. [9]
1956 kesä Melbourne Ron Clarke (Melbourne) ja Hans Wikne (Tukholma) Yleisurheilu (Clarke)

Esteratsastus (Wikne)
Clarke voitti myöhemmin pronssia vuoden 1964 olympialaisissa, joihin myös Wikne osallistui. Kun Wikne oli sytyttänyt tulen keskikentällä, soihtu ojennettiin Karin Lindbergille ja Henry Erickssonille, jotka erikseen juoksivat kahteen Tukholman olympiastadionin torniin. [10]
1960 talvi Squaw Valley Ken Henry Pikaluistelu Vvuoden 1952 kisojen 500 metrin pikaluistelun olympiavoittaja. [11]
1960 kesä Rooma Giancarlo Peris Yleisurheilu Yleisurheilija, jolla oli kreikkalaiset sukujuuret. Italian olympiakomitea päätti, että viimeisenä soihtua vie nuorten maastojuoksukilpailun voittaja. Peris voitti ja tuli valituksi. [12]
1964 talvi Innsbruck Josef Rieder Alppihiihto Vuoden 1956 olympiaurheilija [13]
1964 kesä Tokio Yoshinori Sakai Yleisurheilu Sakai syntyi samana päivänä kun hänen synnyinkaupunkiinsa Hiroshimaan pudotettiin ydinpommi. [14]
1968 talvi Grenoble Alain Calmat Taitoluistelu Vuoden 1964 kisojen olympiahopeamitalisti. [15]
1968 kesä Meksiko City Norma Enriqueta Basilio de Sotelo Yleisurheilu Pikajuoksija, joka osallistui näihin olympialaisiin. Ensimmäinen olympiatulen sytyttänyt nainen. [16]
1972 talvi Sapporo Hideki Takada Pikaluistelu Koululainen. [17]
1972 kesä München Günther Zahn Yleisurheilu Keskimatkojen juoksija, joka oli Saksan nuorten mestari. [18]
1976 talvi Innsbruck Christl Haas ja Josef Feistmantl Alppihiihto (Haas)

Ohjaskelkkailu (Feistmantl)
Haas on syöksylaskun olympiavoittaja vuodelta 1964, Feistmantl voitti parikilpailun kultaa samoissa kisoissa. [19]
1976 kesä Montreal Stéphane Préfontaine ja Sandra Henderson Yleisurheilu Kaksi nuorta, jotka edustivat englannin- ja ranskankielistä Kanadaa. [20]
1980 talvi Lake Placid Charles Morgan Kerr Arizonalainen tohtori, joka oli valittu 52 soihdunkantajan joukosta viimeiseksi. [21]
1980 kesä Moskova Sergei Belov Koripallo Neuvostoliiton koripallojoukkueen pelaaja, joka voitti neljä olympiamitalia mukaan lukien olympiakultaa vuonna 1972. [22]
1984 talvi Sarajevo Sanda Dubravčić Taitoluistelu Vuosien 1980 ja 1984 olympiaurheilija. [23]
1984 kesä Los Angeles Rafer Johnson Yleisurheilu Vuoden 1960 kisojen kymmenottelun voittaja. [24]
1988 talvi Calgary Robyn Perry Taitoluistelu 12-vuotias koulutyttö. [25]
1988 kesä Soul Chung Sun-Man, Sohn Mi-Chung ja Kim Won-Tak Yleisurheilu Chung ja Sohn olivat nuoria yleisurheilijoita ja Kim Won-Tak oli opettaja, joka osallistui 1988 kisojen maratonille. [26]
1992 talvi Albertville Michel Platini ja François-Cyrille Grange Jalkapallo (Platini)

Alppihiihto (Grange)
Platini osallistui Ranskan joukkueessa vuoden 1976 kesäkisoihin. Grange oli yhdeksänvuotias ja kaikkien aikojen nuorin olympiatulen lopullinen sytyttäjä. [27]
1992 kesä Barcelona Antonio Rebollo Jousiammunta Vammaisurheilija, joka osallistui vuosien 1984, 1988 ja 1992 paralympialaisiin voittaen kaksi hopeaa ja yhden pronssin. Ainoa olympiatulen sytyttänyt vammaisurheilija. Rebollo ampui tulinuolen nestekaasulla toimineen tulikattilan yli sytyttäen sen. [28]
1994 talvi Lillehammer Haakon, Norjan kruununprinssi Kruununperillinen. Sekä hänen isänsä että isoisänsä olivat olympiaurheilijoita. Isä Harald V julisti kisat avatuiksi. [29]
1996 kesä Atlanta Muhammad Ali Nyrkkeily Vuoden 1960 olympiavoittaja. [30]
1998 talvi Nagano Midori Ito Taitoluistelu Olympiahopeamitalisti vuodelta 1992. [31]
2000 kesä Sydney Cathy Freeman Yleisurheilu 400 metrin olympiahopeamitalisti vuodelta 1996 ja näiden kisojen olympiavoittaja. Hän on ainoa samoissa kisoissa tulen sytyttänyt ja olympiakultaa voittanut urheilija. [32]
2002 talvi Salt Lake City Vuoden 1980 kisojen Yhdysvaltojen jääkiekon olympiajoukkue Jääkiekko Kuuluisa "Miracle on Ice"-joukkue, joka voitti kultaa vuoden 1980 kotikisoissa. [33]
2004 kesä Ateena Nikolaos Kaklamanakis Purjehdus Vuoden 1996 kisojen olympiavoittaja ja näiden kisojen hopeamitalisti. [34]
2006 talvi Torino Stefania Belmondo Maastohiihto Kymmenkertainen olympiamitalisti ja kaksinkertainen olympiavoittaja. Yksi Italian menestyneimmistä olympiaurheilijoista. [35]
2008 kesä Beijing Li Ning Telinevoimistelu Voitti vuoden 1984 kisoissa kuusi mitalia, joista kolme kultaista. Hän oli Kiinan menestynein urheilija maan palattua olympialaisiin vuoden 1952 jälkeen. [36]
2010 talvi Vancouver Catriona Le May Doan,
Steve Nash,
Nancy Greene ja
Wayne Gretzky
(sisätilan tuli)

Wayne Gretzky
(ulkotilan tuli)
Pikaluistelu (Le May Doan)

Koripallo (Nash)

Alppihiihto (Greene)

Jääkiekko (Gretzky)
Le May Doan voitti olympiakultaa 500 metrillä vuosina 1998 ja 2002 sekä pronssia 1000 metrillä 1998. Phoenix Sunsia edustanut Nash on valittu kaksi kertaa NBA:n arvokkaimmaksi pelaajaksi ja oli Kanadan koripallon olympiajoukkueen pelaaja. Green voitti kultaa suurpujottelussa ja hopeaa pujottelussa vuonna 1968. Gretzky oli Kanadan jääkiekon olympiajoukkueen pelaaja ja voitti Edmonton Oilersin kapteenina neljä Stanley Cup -mestaruutta. Hän oli näissä kisoissa Kanadan miesten jääkiekon olympiakultaa voittaneen joukkueen johtaja.

Avajaisseremoniassa Nash, Green ja Gretzky sytyttivät tulen BC Place -stadionilla, jonka jälkeen Gretzky sytytti toisen ulkopuolella olleen tulen lähellä Vancouver Convention Centreä. Näistä vain ulkotuli paloi koko kisojen ajan.
Le May Doanin piti olla neljäs sytyttäjä, mutta hänet jätettiin pois, sillä yksi neljästä käytetystä mekaanisesta vipuvarresta ei toiminut. Se korjattiin päättäjäisseremoniaan mennessä. Siinä Le May Doan sytytti korjatun vipuvarren, joka sytytti stadionin tulen päätösseremonian ajaksi.

[37][38]

[39]

2012 kesä Lontoo Callum Airlie, Jordan Duckitt, Desiree Henry, Katie Kirk, Cameron MacRitchie, Aidan Reynolds ja Adelle Tracey Yleisurheilu (Henry, Kirk, Reynolds, Tracey)

Soutu (MacRitchie)

Purjehdus (Airlie)
Seitsemän brittiläisten olympiaurheilijoiden valitsemaa nuorta lupaavaa urheilijaa: Airlien valitsi Shirley Robertson, Duckittin Duncan Goodhew, Henryn Daley Thompson, Kirkin Dame Mary Peters, MacRitchien Sir Steve Redgrave, Reynoldsin Lynn Davies ja Traceyn Dame Kelly Holmes. [40][41]

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympiatuli on sään takia sammunut kaksi kertaa: vuonna 1976 Montrealissa kaatosade sammutti tulen kisojen aikana. Vuonna 2004 tuulenpuuska sammutti Ateenan olympiasoihdun.[42] Vuonna 1988 Soulissa avajaisissa lentoon lasketut rauhankyyhkyt lensivät liian läheltä olympiatulta ja osa niistä syttyi palamaan.[43]

Vuoden 2008 olympialaisten olympiatuli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2008 kesäolympialaisiin olympiatuli kävi matkansa varrella myös Mount Everestillä.

Vuoden 2008 soihtuviesti joutui useissa maissa protestien kohteeksi: soihtuviestiä häirittiin väkivaltaisesti ja soihtu jouduttiin välillä sammuttamaan. Mielenilmaukset kohdistuivat Kiinan ihmisoikeuspolitiikkaa kohtaan, erityisesti Tiibet-politiikkaa kohtaan. Kansainvälinen olympiakomitea joutui pohtimaan koko soihtuviestin lakkauttamista.[44][45]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen olympiahistoria Suomen olympiakomitea
  2. Koski, Rissanen, Tahvanainen: Antiikin urheilu, Olympian kentiltä Rooman areenoille, ss. 47. Atena kustannus, 2004.
  3. KOK: Amsterdam 1928
  4. KOK: Berlin 1936
  5. IOC 1936 Summer Olympics
  6. IOC 1948 Summer Olympics
  7. IOC 1952 Winter Olympics
  8. IOC 1952 Summer Olympics
  9. IOC 1956 Winter Olympics
  10. IOC 1956 Summer Olympics
  11. IOC 1960 Winter Olympics
  12. IOC 1960 Summer Olympics
  13. IOC 1964 Winter Olympics
  14. IOC 1964 Summer Olympics
  15. IOC 1968 Winter Olympics
  16. IOC 1968 Summer Olympics
  17. IOC 1972 Winter Olympics
  18. IOC 1972 Summer Olympics
  19. IOC 1976 Winter Olympics
  20. IOC 1976 Summer Olympics
  21. IOC 1980 Winter Olympics
  22. IOC 1980 Summer Olympics
  23. IOC 1984 Winter Olympics
  24. IOC 1984 Summer Olympics
  25. IOC 1988 Winter Olympics
  26. IOC 1988 Summer Olympics
  27. IOC 1992 Winter Olympics
  28. IOC 1992 Summer Olympics
  29. IOC 1994 Winter Olympics
  30. IOC 1996 Summer Olympics
  31. IOC 1998 Winter Olympics
  32. IOC 2000 Summer Olympics
  33. IOC 2002 Winter Olympics
  34. IOC 2004 Summer Olympics
  35. IOC 2006 Winter Olympics
  36. IOC 2008 Summer Olympics
  37. Opening Ceremony timeline 13th February 2010. Toronto Sun. Viitattu 13 February 2010.
  38. Malline:Cite video
  39. Closing ceremony pokes fun at the 2010 Games February 28, 2010. The Montreal Gazette. Viitattu 1 March 2010.
  40. "Seven teenagers light Games' cauldron", 28 July 2012. Luettu 28 July 2012. 
  41. "Heatherwick Olympic cauldron lit by young hopefuls", 28 July 2012. Luettu 28 July 2012. 
  42. Who put the Olympic flame out?
  43. Ceremonial hall of shame BBC
  44. Yleisradion uutiset 7.4.2008
  45. Suomen Kuvalehti 11.4.2008
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Olympiatuli.