Sykes–Picot-sopimus
Sykes–Picot-sopimus oli Britannian ja Ranskan vuonna 1916 solmima salainen etupiirisopimus. Ensimmäisen maailmansodan aikana solmitussa sopimuksessa sovittiin Britanniaa ja Ranskaan vastaan taistelevalta Osmanien valtakunnalta vallattavien alueiden jakamisesta etupiireihin.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Britannian edustaja Egyptissä Henry McMahon ja Mekan emiiri Husain ibn Ali olivat käyneet kirjeitse salaisia neuvotteluja arabien ja brittien yhteistyöstä sodan aikana, eikä Britannia halunnut antaa ranskalaisille sellaista vaikutelmaa, että se yrittää salaa Ranskalta luoda itselleen uutta etupiiriä Lähi-itään. Se olisi voinut vaarantaa sotilaallisen yhteistyön Ranskan kanssa keskusvaltoja vastaan käydyssä sodassa, minkä vuoksi ulkoministeri Edward Grey ehdotti Ranskalle neuvottelijan lähettämistä Lontooseen. Alustavat keskustelut Britannian ja Ranskan edustajien välillä käytiin 23. marraskuuta ja 21. joulukuuta 1915.[1]
Sopimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sopimuksen mukaan Libanon ja Syyria annetaan Ranskan etupiiriksi ja Irak ja Palestiina (=nykyinen Israel, Palestiina ja Jordania) Britannialle. Nämä etupiirit toteutettiin Britannian ja Ranskan edustamien ympärysvaltojen voitettua sodan. San Remon kongressi vuonna 1920 vahvisti asian, ja Kansainliitto hyväksyi ratkaisun vuonna 1922.[2] Sopimuksen neuvottelivat ja allekirjoittivat ranskalainen diplomaatti François Georges-Picot ja brittiläinen Mark Sykes keväällä 1916, ja se hyväksyttiin Ranskan Lontoon-suurlähettilään Paul Cambonin ja Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministerin Edward Greyn käymällä kirjeenvaihdolla toukokuussa 1916. Sopimuksesta tuli virallinen sen jälkeen, kun kolme ympärysvaltaa Britannia, Ranska ja Venäjä olivat vaihtaneet keskenään nootteja asiasta. Italia hyväksyi sopimuksen seuraavana vuonna. Sykes–Picot-sopimus tarkoittaa monelle arabille samaa kuin salainen diplomatia ja kolonialismin motivoima kova reaalipolitiikka.[3][4][1]
Sopimus luovutettiin myös ympärysvaltoihin kuuluvalle Venäjän keisarikunnalle. Lokakuun vallankumouksen seurauksena Venäjällä valtaan nousseet bolševikit julkaisivat salaiseksi tarkoitetun sopimuksen vuonna 1917.[5] Britanniassa 7. joulukuuta 1916 pääministerinä aloittanut Lloyd George kritisoi voimakkaasti sopimusta. Hän piti sitä törkeänä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Juusola, Hannu: Israelin historia. Gaudeamus Helsinki University Press, 2014. ISBN 978-952-495-559-1
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Sykes-Picot Agreement encyclopedia.com.
- ↑ Juusola 2014, s. 45
- ↑ Anderson, Scott: Lawrence in Arabia: War, Deceit, Imperial Folly and the Making of the Modern Middle East, s. 162–164. Doubleday, 2013. ISBN 978-0-385-53293-8 (englanniksi)
- ↑ Sykes-Picot Agreement encyclopedia.1914-1918-online.net.
- ↑ Korda, Michael: Hero: The Life and Legend of Lawrence of Arabia, s. 279–280. Harper, 2010. ISBN 978-0-06-171261-6 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sykes–Picot-sopimus Wikimedia Commonsissa
