Juutalainen pakolaisuus arabimaista

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juutalaisia pakolaisia Ma'abaran pakolaisleirillä Israelissa vuonna 1950

Juutalaisella pakolaisuudella arabimaista viitataan tavallisesti juutalaisten pakenemiseen ja karkotuksiin muslimimaista vuosina 1947–1980. Tätä aikaisemmin juutalaiset ovat läpi historian joutuneet useita kertoja pakenemaan vainoja ja väkivaltaa.

Juutalaisia asui nykyisissä arabimaissa Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa 1900-luvun alussa yli 800 000, joista suurin osa Euroopan maiden, Ranskan, Britannian ja Italian, hallitsemissa siirtomaissa, eniten Marokossa, Irakissa ja Algeriassa. 1800-luvun sionismi, YK:n 1947 käynnistämä Israelin itsenäisyysprosessi ja maan lopullinen itsenäistyminen 1948, sekä sitä seurannut Israelin ja ympäröivin arabimaiden välinen konflikti johti lähes koko tämän muslimimaissa eläneen juutalaisväestön karkottamisiin ja pakenemiseen Israeliin, Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. [1]

Jo 1900-luvun alussa juutalaisia oli karkotettu ja paennut joistakin Lähi-Idän maista, kuten Jemenistä. Vuonna 1947 YK:n jakosuunnitelman jälkeen arabien terrori kohdistui juutalaisiin ja myös niihin arabeihin, jotka halusivat yhteiseloa juutalaisten kanssa. Israelia ympäröivät arabimaat hyökkäsivät maahan heti maan itsenäistyttyä. Sota, joka tunnetaan Israelin itsenäisyyssotana päättyi Israelin voittoon, mutta konflikti ja sodat ovat jatkuneet tähän päivään

The World Jewis Congress esitti muistiossaan YK:lle jo tammikuussa 1948 kaikkien arabimaissa asuvien juutalaisten olevan välittömässä vaarassa. Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston, ECOSOC:in puheenjohtaja Charles Malik jätti tämän kuitenkin huomiotta. [2]

Tuhotun synagogan rauniot AleppossaSyyriassa 1947

Syinä pakolaisuuteen oli juutalaisiin kohdistunut väkivalta, syrjintä, antisemitismi ja poliittinen epävakaus. Eurooppalaisen kolonialismin loppua 1900-luvun alkupuoliskola seurannut Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän voimakas islamisoituminen johti juutalaisväestöön kohdistuneisiin vainoihin, mellakoihin ja väkivaltaisuuksiin. Juutalaisten omaisuutta takavarikoitiin ja synagogia tuhottiin tai muutettiin moskeijoiksi. Satoja juutalaisia kuoli, tuhansia vangittiin, juutalaisten taloja, kauppoja ja synagogia poltettiin. Arviot menetetystä omaisuudesta vaihtelevat 20–100 miljardin dollarin välillä. [3] [4] [5]

Juutalaisia pakeni tai karkotettiin arabimaista, kuten Syyrian, Egyptin ja Irakin kuningaskunnista, Iranista ja Turkin tasavallasta, Israelin itsenäistymisprosessin alkua vuonna 1947 seuranneen Israelin ja arabimaiden konfliktin sekä Iranin vallankumouksen seurauksena yli 856 000. Ensimmäinen pakolaisaalto sijoittuu arabimaihin vuodesta 1947 jatkuen 1970-luvun alkuun. Šaahi Pahlavin johtamassa Iranissa vuonna 1979 tapahtunut islamilainen vallankumous johti toiseen pakolaisaaltoon. [6]

Vuonna 2009 vain 26 000 juutalaista asui arabimaissa ja 29 000 Turkissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]