Kalliomoskeija

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

­

Kalliomoskeija
قبة الصخرة (Qubbat As-Sakhrah)
Kalliomoskeija
Kalliomoskeija
Sijainti Temppelivuori, Jerusalem
Koordinaatit 31°46′41″N, 35°14′07″E
Rakennustyyppi Moskeija
Valmistumisvuosi 691
Suunnittelija Raja Ibn Haywah
Rakennuttaja Kalifi Abd al-Malik
Omistaja Awkaf-ministeriö (Jordania)
Julkisivumateriaali posliini
Korkeus 20,48
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Kalliomoskeija oviaukko ja rappuset.
Kalliomoskeija ja Jerusalemin vanhan kaupungin muurit Öljymäeltä nähtyinä
Kalliomoskeija yöllä

Kalliomoskeija (arab. قبة الصخرة‎, Qubbat As-Sakhrah, hepr. ‏כיפת הסלע‎, Kipat Hasela) on Temppelivuorella Jerusalemissa sijaitseva islamilainen moskeija.

Temppelin rakennutti kalifi Abd al-Malik vuosina 687–691.[1] Sen arkkitehtuurissa on nähty yhdistyvän kristillisen kirkon ja zarathustralaisen tulitemppelin piirteitä.[2] Temppelin kultainen kupoli on Jerusalemissa kaikkialle näkyvä maamerkki, joka löytyy myös terroristijärjestö Hamasin lipusta.

Kahdeksankulmaisen pyhäkön sisällä on pyöreä 12 pylvään muodostama arkadi, jonka friisiä koristaa sekä ulko- että sisäpuolella arabiankielinen teksti. Kalifi antoi kirjoittaa temppelin seinään oman uskonnollisen julistuksensa. Teksti on tärkeä dokumentti arabiuskonnon kehitysvaiheesta 600-luvun lopussa.

Temppelivuorella sijaitsi aikaisemmin roomalaisten vuonna 70 jKr hävittämä Jerusalemin toinen temppeli, ja juutalaiset uskovat, että samalla paikalla oli myös aikoinaan ollut myyttinen Salomon temppeli. Alue onkin juutalaisten pyhin paikka. Temppelivuoresta on tullut myös muslimeille tärkeä, sillä ennen Mekkaa Jerusalemista näyttää tulleen arabiuskonnon keskus Damaskoksen jälkeen. Siitä todistaa osaltaan jo Kalliomoskeijan rakentaminen sekä ibn Hishamin välittämä tieto, että ennen Mekkaa muslimien rukoussuunta oli Syyriaan. [3] Ibn Hisham myös kertoo, että Muhammed suoritti yöllisen matkan "pyhään temppeliin Jerusalemissa" ja nousi siellä taivaaseen.[4]

Temppelin rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliomoskeija sijaitsee keskellä tasannetta, joka länsimaissa tunnetaan nimellä Temppelivuori ja josta arabiaksi käytetään nimitystä Al Haram al-sarif, "Jalo pyhäkkö".

Roomalaiset olivat tuhonneet Temppelivuorella sijainneen Jerusalemin toisen temppelin juutalaissodassa vuonna 70 ja rakentaneet paikalle Juppiterin temppelin.[5] Bysanttilaisena aikana Jerusalem oli kristitty kaupunki, ja kymmenet­tuhannet pyhiin­vaeltajat saapuivat paikalle, jossa oli kristittyjen ensimmäinen kirkko ja jossa Jeesus oli kulkenut.[6]

Temppelin arkkitehtuurin ja merkityksen tulkintaan ovat vaikuttaneet islamin syntyajankohtaa koskevat teoriat. Vakiintuneen käsityksen mukaan islam olisi täysimittaisesti olemassa jo temppelin rakentamisen aikaan 690-luvulla. Monet Kalliomoskeijan piirteet eivät kuitenkaan sovi islamilaiseen moskeijaan. Kilpailevat teoriat ovatkin tulkinneet Kalliomoskeijan vahvistavan niiden näkemystä islamin paljon myöhemmästä syntyajankohdasta.[2]

Perustaminen ja mittasuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itranin sassanidivaltakunta valloitti Jerusalemin vuonna 614. Se palautui lyhyeksi aikaa Bysantille, mutta siirtyi lopulta kapinoiville arabiheimoille sunnilleen vuonna 637.

Kallio­moskeija rakennettiin kalifi Abd al-Malikin määräyksestä vuosien 689 ja 691 välillä supervallaksi kohonneen arabikalifaatin pääkirkoksi. Sitä ennen Temppelivuori oli ollut vuosi­satoja hylättynä siitä lähtien, kun juutalaiset 300-luvulla vielä kerran olivat kapinoineet roomalaisia vastaan.

Temppelin sijainti Jerusalemissa, sen arkkitehtuuri ja friisitekstit viittaavat monien tutkijoiden mielestä siihen, että al-Malikin edustama uskonto ei vielä ollut islamia vaan oman tyyppistään arabikristillisyyttä. [2] Temppelissä ei liioin ole rukoussuunnan osoittavaa qiblaa, vaikka sellainen kuuluu islamilaiseen moskeijaan.[7]

Temppelin myötä al-Malik siirsi uskonnon painopisteen pois Damaskoksesta, jossa se sitä ennen oli keskittynyt Muawijan aloittamaan Johannes Kastajan kulttiin.[2] Uudessa sijainnisa on nähty al-Malikin eskatologinen visio, jonka mukaan maailmanloppu alkaa juuri Temppelivuorelta Jeesuksen uuden tulemisen myötä.[2]

Kalliomoskeija noudatti syyrialaiskristillistä käsitystä Salomonin temppelistä. Keskellä oli paljas kallio, peruskivi, kohdassa, jossa aikoinaan oli levännyt Salomonin temppelin liiton arkki. Peruskivi oli maailman keskus, taivaan ja maan yhtymäkohta ja paikka, jossa maailma luotiin. Juuri sen päällä Aatami antoi eläimille nimet, Aabraham aikoi uhrata poikansa, Melkisedek suoritti ylimmäisen papin toimituksia ja Kristus haudattiin. Jeesus nousi kristillisen legendan mukaan taivaaseen Öljymäeltä, missä ovat hänen jalanjälkensä kivessä. Kalliomoskeijan peruskivessä nähtiin myöhemmin Muhammedin hevosen kavionjäljet kohdassa, josta Muhammed nousi taivaskäynnilleen.

Arkkitehtuurin ja mosaiikkien esikuvina on nähty lähellä olevat bysanttilaiset kirkot ja palatsit.[8][9] Arkkitehtuuri liittyy siihen läntiseen perinteeseen, jonka tunnetuimpia esimerkkejä ovat Rooman Santa Costanza -kirkko 300-luvulta ja Ravennan San Vitale 500-luvulta.[7]

Painokuva vuodelta 1887. Arkkitehti Frederick Catherwood oli ensimmäinen länsimaalainen, jonka tiedetään laatineen yksityiskohtaiset piirustukset Kalliomoskeijasta. Ne hän teki kuudessa viikossa vuonna 1833.[10]

Shlomo Dov Goitein Heprealaisesta yliopistosta on väittänyt, että Kallio­moskeijan oli tarkoitus kilpailla muiden uskontojen hienojen pyhäkköjen kanssa. Hänen mukaansa jo Qubbat as-Sakran rotundan muoto, vaikka se oli vieras islamille, oli tarkoitettu kilpailemaan monien saman­aikaisten kristillisten katedraalien kanssa.[11][12] A. C. Cresswell huomautti, että moskeijan rakennuttajat suunnittelivat sen saman kokoiseksi kuin Pyhän haudan kirkko oli. Moskeijan kupolin läpimitta on 20,20 m ja korkeus 20,48 m, kun taas Pyhän haudan kirkon kupolin läpimitta on 20,90 m ja korkeus 21,05 m.[13]

Rakennus on kahdeksankulmion muotoinen. Sen keskellä on puinen, noin 20 metrin läpimittainen kupoli kuudentoista pilarin kannattamalla pyöreällä jalustalla.[14] Tämän kehikon ympärillä on 24 pylvään muodostama kahdeksankulmainen arkadi. Se on rakenne, joka vastaa zarathustralaista tulitemppeliä. Rakennuksen julkisivu on päällystetty posliinilla [15], ja heijastaa moskeijan kahdeksankulmaista muotoa. Sen jokainen sivu on 18 metriä pitkä ja 11 metriä korkea. Sekä kupolissa että sen sisäseinissä on runsaasti ikkunoita.[14]

Friisiteksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abd al-Malik antoi kirjoittaa kristologisen uskontunnuksensa temppelin sisällä olevan kahdeksankulmaisen arkadin mosaiikkifriisiin. Idea oli peräisin Konstantinopolista, missä keisari Herakleios oli antanut kirjoittaa Hagia Sofian eteistilaan vuonna 638 idän kirkoille kompromissiksi tarkoitetun tarjouksensa oikeasta uskosta. Kalifi esittää mosaiikkifriisissä valtionuskontonsa ytimen. Teksti jakautuu kahteen osaan, joista toinen on arkadin sisäpuolella ja toinen ulkoseinällä. Ulkoseinän teksti toistaa sisäkehän asioita.

Kalliomoskeijan friisiteksti on tärkein arkeologinen arabialaislähde islamin kehityksen varhaisvaiheista 600-luvulla. Teksti koostuu melkein kokonaan lauseista, jotka lähes sellaisenaan löytyvät myöhemmin Koraanista. Niitä ei ole kuitenkaan poimittu Koraanista, jota ei vielä tuolloin tunnettu omana kirjanaan. Mukana on myös katkelma Herran siunauksesta eli Aaronin siunauksesta sekä Daavidin rukouksesta Vanhassa Testamentissa.

Tekstin ydinsanomana on monoteismi, jonka avainlause kuuluu: ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala” (la ilah illa Allah wahdadu). Se on arabiankielinen käännös lauseesta, joka esiintyy 300-luvulta lähtien juutalais-kristillisissä kirjoituksissa ja etenkin samarialaisessa liturgiassa.[16] Lause on nykyisin islamin uskontunnustuksen eli shahadan tautologinen alkuosa.

Kalliomoskeijan mosaiikkifriisissä esiintyy myös aivan uusi ilmaisu: muhammad rasul Allah. Lause esiintyy kerran sisäkehässä ja viidesti ulkokehässä. Myöhemmin fraasista tulee islamin uskontunnustuksen jälkimmäinen osa, joka luetaan: ”Muhammed on Jumalan lähettiläs”.

Muhammed, joka tullaan myöhemmin tuntemaan islamin profeettana ja keskushenkilönä, astuu näin ensi kertaa historian näyttämölle. Kalliomoskeijan friisikirjoitus ei tosin ole sanan kaikkein varhaisin esiintymiskerta arkeologisissa lähteissä. Sana muhammad ilmestyy aluksi kolikoihin, joita lyödään kalifi Abd al-Malikin kapina-armeijan vanavedessä. Ensimmäisen kerran se esiintyy Iranin alueella lyödyissä arabialaisissa rahoissa vuonna 659 ja myöhemmin vuonna 672. Kolikoissa sana esiintyy muodossa MHMT.[17]

Christoph Luxenberg katsoo, että sana muhammad ei friisitekstissä vielä ollut erisnimi, vaan arabiankielisen ylistää -verbin gerundiivimuoto ”ylistetty”. Gerundiivitulkinnan mukaisesti sanan Muhammed sisältävä virke tulisi lukea: ”Ylistetty (on) Jumalan palvelija, hänen lähettiläänsä”. Luxenbergin mukaan Kalliomoskeijan tekstiyhteys osoittaa, että lause ”Muhammad rasul Allah” tarkoittaa Jeesusta. ”Ylistetty” on Jeesukselle annettu kunnianimi. Se olisi näin tullut täydentämään kalifi Muawijan aiemmin käyttöön ottamaa nimitystä Abd Allah eli Jumalan palvelija., joka myöhemmin muuttui muotoon Abdullah ja alettiin tulkita Muhammedin isännimeksi.[18]

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ristiretket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useiden vuosi­satojen ajan kristityillä pyhiin­vaeltajilla oli edelleen vapaa pääsy Temppeli­vuorelle, mutta Al-Hakim bi-Amr Allahin ajoista lähtien väki­valtaisuudet pyhiin­vaeltajia vastaan yleistyivät, mihin kristityt vastasivat aloittamalla ristiretket.[19] Ristiretkeläiset vallotitivat Jerusalemin vuonna 1099 ja luovuttivat Kallio­moskeijan augustino­laisille, jotka tekivät siitä kristillisen kirkon, kun taas Al-Aqsan moskeijasta tehtiin kuninkaan palatsi. Temppeli­herrat, jotka uskoivat Kallio­moskeijan sijainneen Salomon temppelin paikalla, pitivät myöhemmin päämajaansa Al-Aqsan moskeijassa suuren osan 1100-lukua. Templum Domini ("Herran temppeli"), niin kuin Kalliomoskeijaa tuolloin nimitettiin, muistutti muodoltaan Pyhän haudan kirkon rotundaa, ja sen kuva oli ritari­kunnan suur­mestarin (muun muassa Everard des Barresin ja Renaud de Vichiersin virallisissa sineteissä.

Ajubidit ja mamelukit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jerusalemin valloitti takaisin muslimeille Saladin 2. lokakuuta 1187, minkä jälkeen Kallio­moskeija vihittiin uudestaan islamilaiseksi pyhäköksi. Sen kupolin huipulla ollut risti vaihdettiin islamilaiseen puolikuuhun, ja sen alla ollut kallio ympäröitiin puisella suojuksella. Saladinin veljen­poika al-Malik al-Mu'azzam Isa jatkoi rakennuksen kunnostusta ja lisäsi Al-Aqsan moskeijaan kuistin. Mamelukkien aikana (1250-1510) Kalliomoskeija oli sulttaanien erityisen huolen­pidon kohteena.

Osmanien valtakausi (1517–1917)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laatoitettu julkisivu

Suleiman Suuren valtakaudella (1520–1566) Kallio­moskeijan ulkoseinät laatoitettiin. Työt kestivät seitsemän vuotta.

Kalliomoskeijan sisätilat vuonna 1914
Kalliomoskeijan sisätilat vuonna 1915

Sisältä moskeija on koristeltu runsailla mosaiikeilla, fajansseilla ja marmorikoristeilla, joista suuri osa on lisätty vuosisatoja sen rakentamisen jälkeen. Sinne on myös kaiverrettu otteita Koraanista. Suleiman Suuren käskystä laatoituksen yläpuolelle kaiverrettiin Koraanin 36. suura (Ya-Sin) ja sen yläpuolelle 17. suura Al-Isra.

Kalliomoskeijan läheisyyteen rakennettiin vuonna 1620 erillinen Profeetan kupoli. Moskeija peruskorjattiin Mahmud II:n hallitessa vuonna 1817.

Brittivallan kaudesta nykyaikaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britit valloittivat Jerusalemin vuonna 1917. Haj Amin al-Husseini, jonka he nimittivät suurmuftiksi, ja Yaqub al-Ghusayn panivat Kalliomoskeijassa ja Al-Aqsan moskeijassa alulle suuret kunnostustyöt. Vastikään kunnostettu Kallio­moskeija kuitenkin vaurioutui pahoin maan­järistyksessä 11. heinäkuuta 1927.

Israelin itsenäisyys­sodan (1948–1949) ja kuuden päivän sodan (1967) välisenä aikana Jerusalemin vanhakaupunki, myös Temppeli­vuori oli Jordanian hallinnassa. Vuonna 1955 Jordanian hallitus aloitti moskeijassa laajat kunnostus­työt, joita rahoittivat myös muut arabivaltiot ja Turkki. Monet Suleiman Suuren aikaiset seinä­laatat, jotka rankka­sateiden vaikutuksesta olivat siirtyneet pois kohdaltaan, vaihdettiin uusiin. Osana kunnostus­töitä kupoli päällystettiin vuonna 1965 kestävällä italialaisella alumiinipronssiseoksella.[20] Muilta osin kunnostustyöt valmistuivat elokuussa 1964.

Kuuden päivän sodassa 1967 Israel valloitti Temppelivuoren, ja Kalliomoskeijan huipulle nostettiin Israelin lippu. Israelilaiset kuitenkin laskivat sen Moshe Dayanin määräyksestä jo muutaman tunnin kuluttua, ja "rauhan ylläpitämiseksi" Temppelivuori annettiin islamilaisen Jerusalem Islamic Waqf -säätiön hallintaan.[21]

Vuonna 1993 kupolin kultainen pinnoite uusittiin, kun Jordanian kuningas Hussein lahjoitti tarkoitukseen 8,2 miljoonaa dollaria. Työhön tarvittiin 80 kilogrammaa kultaa, johon tarvittavat varat Hussein hankki myymällä yhden Lontoossa olevista taloistaan.

Kalliomoskeija oli kuvattuna Iranin 1000 rialin setelissä 1980-luvulla ja on edelleen terroristijärjestö Hamasin lipussa.

Pääsy alueelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heprean- ja englanninkielinen kyltti Temppelivuoren portilla: "Tiedotus ja varoitus: Tooran mukaan pääsy Temppelivuorelle on sen pyhyyden vuoksi kaikilta kielletty. Israelin päärabbinaatti."

Nykyisin Kalliomoskeija on Jordaninan Awqaf-ministeriön hallinnassa.[22]

Alue oli 1900-luvun puoleenväliin saakka suljettu muilta kuin muslimeilta. Vuodesta 1967 lähtien pääsy sinne on rajoitetusti sallittu muillekin. Muut kuin muslimit eivät kuitenkaan saa rukoilla Temppelivuorella eivätkä tuoda sinne mitään uskonnollisia esineitä eikä mitään, missä on heprealaisia kirjaimia. Israelin poliisi avustaa määräysten valvonnassa.[23] Turvallisuussyistä Israel sallii Länsirannan palestiinalaisten käydä Jerusalemissa vain muslimien pyhäpäivinä. Länsirannalla asuville palestiinalaisille miehille ei vierailuun tarvittavaa lupaa myönnetä, ennen kuin he ovat täyttäneet 35 vuotta. [24] Sen sijaan Jerusalemissa asuvilla palestiinalaisilla, joilla on asukaskortti, sekä palestiinalaisilla, joilla on Israelin kansalaisuus, on alueelle rajoittamaton pääsy.

Vuodesta 2006 lähtien Temppelivuori on jälleen avoinna muillekin kuin muslimeille kesällä klo 7.30–11.30 ja 13.30–14.30 sekä talvisin klo 7.30–10.30 ja 13.30–14.30, ei kuitenkaan perjantaisin, lauantaisin eikä muslimien pyhäpäivinä. Muut kuin muslimit pääsevät alueelle vain Länsimuurin luona olevasta portista. Sisään moskeijoihin ei muita kuin muslimeja päästetä. Vierailijoille suoritetaan perusteellinen turvatarkastus.

Monien ortodoksijuutalaisten rabbien mielestä käynti alueella on juutalaisen lain vastaista. Lain mukaan pääsy Kaikkeinpyhimpään oli nimittäin kielletty kaikilta muilta kuin ylimmältä papilta, mutta koska temppelin tuhon jälkeen ei tiedetä tarkoin, missä kohdassa Kaikkeinpyhin sijaitsi, kiellon katsotaan varmuuden vuoksi koskevan koko aluetta. Muut rabbit ovat kuitenkin sitä mieltä, että nykyisen arkeologisen ja muun todistusaineiston perusteella sen sijainti tunnetaan riittävän tarkoin, jotta alueella voidaan liikkua rikkomatta vahingossakaan lakia, mutta hekään eivät salli juutalaisten mennä sisään Kalliomoskeijaan.[25]

Peruskivi kupolista katsottuna

Uskonnollinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jerusalemin temppeli kuvattuna Kalliomoskeijana venetsialaisen Marco Antonio Giustinianin painomerkissä vuosien 1545–1552 väliltä.

Joidenkuiden islamilaisten oppineiden mukaan[26] Peruskivi on paikka, jossa profeetta Muhammed astui enkeli Gabrielin mukana taivaaseen ja myös paikka, johon Gabriel ohjasi hänet rukoilemaan yhdessä Abrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen kanssa.[27] Toisten islamilaisten oppineiden mukaan taivaaseenastuminen tapahtui Al-Aqsan moskeijan kohdalta.[28][29] Islaminuskoon sisältyvän käsityksen mukaan muslimit rukoilivat alun perin kasvot sitä kohti, kunnes Muhammed käänsi rukoussuunnan kohti Mekan Kaabaa.

Peruskivi ympäristöineen on juutalaisuuden pyhin paikka. Muslimit ovatkin ilmeisesti perineet oman suhtautumisensa temppelivuoreen heiltä. Juutalaiset pitävät kiven paikkaa pyhimpänä kohtana Maan päällä ja samalla paikkana, jossa Kaikkein pyhin sijaitsi temppelien aikana.

Juutalaisen käsityksen mukaan suotuisin rukouspaikka on mahdollisimman lähellä Peruskiveä. Koska muslimi­viran­omaiset eivät salli heidän rukoilevan Temppeli­vuorella, he omaksuivat tavakseen rukoilla Länsimuurin edustalla, koska se oli lähimpänä Peruskiveä oleva paikka, johon heillä oli pääsy, tai Öljy­mäellä vastapäätä Temppelivuorta. Vuosina 1948–1967 Jordanian viran­omaiset eivät päästäneet heitä koko Jerusalemin vanhaan­kaupunkiin, ja tällöin he tekivät pyhiin­vaelluksia Siioninvuoren huipulle, jossa he rukoilivat kasvot käännettyinä kohti muinaisen Kaikkein­pyhimmän paikkaa[30]

Juutalaisen perimätiedon mukaan Peruskivi on paikka, jossa Abraham valmistautui uhraamaan poikansa Iisakin. Muslimeilla on sama tarina, mutta kerrottuna siten, että uhraamisen paikka ei ollut Jerusalemissa vaan Mekan laaksossa ja kyseessä ei ollut Iisak vaan Ismael.[31][32]

Eräät juutalaiset ääriryhmät haluaisivat siirtää Kallio­moskeijan Mekkaan ja rakentaa sen nykyiselle paikalle kolmannen temppelin. Koska moskeijan omistavat islamilaiset uskonnolliset säätiöt, jotka pitävät sitä erityisen pyhänä, sellainen toimen­pide johtaisi väistämättä väki­valtaisuuksiin. Monet israelilaiset suhtautuvat tällaisiin hankkeisiin kaksi­jakoisesti. Jotkut uskonnolliset juutalaiset ovat rabbien opetuksen mukaisesti sitä mieltä, että temppeli on jälleen­rakennettava vasta messiaanisena aikana ja että ihmisen olisi julkeaa pakottaa Jumalan kättä. Kuitenkin jotkut evankeliset kristityt uskovat, että temppeli vielä jälleen­rakennetaan ennen lopun aikojen tapahtumia kuten Harmageddonin taistelua ja Jeesuksen toista tulemista.[33] Yhdys­valtalais­syntyinen Jeremy Gimpel, joka oli Habayit Hayehudi-puolueen ehdokkaana Israelin vuoden 2013 vaaleissa, herätti kohun kerrottuaan Floridassa Fellowship Church-ryhmälle kuvittelevansa sitä uskomatonta kokemusta, joka seuraisi Kalliomoskeijan lentäessä taivaan tuuleen. Hän myös sanoi, kenties piloillaan, että tällöin kaikki kristityt kuljetettaisiin välittömästi Jerusalemiin.[34]

Arkkitehtoniset vaikutteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliomoskeija on ollut arkkitehtonisena esikuvana monille muille rakennuksille. Sellaisia ovat kahdeksankulmainen Pyhän Giacomon kirkko Italiassa, Suleiman Suuren mausoleumi Istanbulissa sekä maurilaistyylinen Rumbach utcan synagoga Budapestissa.

Kristityt uskoivat kauan, että Kalliomoskeija jäljitteli arkkitehtuuriltaan Jerusalemin temppeliä. Tämä käy ilmi Rafaelin maalauksesta Neitsyen häät sekä Peruginon samannimisestä maalauksesta.


Yleisnäkymä Temppelivuoresta Öljymäeltä katsottuna
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Dome of the Rock

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kalliomoskeija.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toim. Honkala, Liisa: ”Islamilainen rakennustaide”, Arkkitehtuurin sanakirja, s. 105-107. Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24579-8. (suomeksi)
  2. a b c d e Volker Popp: Islam’s “hidden” origin. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam, s. 17-124. Prometheus Books, 2010.
  3. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Suom. Jaakko Hämeen-Anttila, s. 181. Basam Books, 1999.
  4. Ibn Hisham, 1999, 129
  5. Poul Borchsenius: Pitkä vaellus, Juutalaisten historia Jerusalemin hävityksestä Israelin valtion perustamiseen, I osa, s. 71-72. Ristin Voitto, 1976. ISBN 951-605-423-4.
  6. Linda Kay Davidson, David Martin Gitlitz: Pilgrimage: From the Ganges to Graceland : an Encyclopedia, 1. osa (ABC-CLIO), s. 274. Santa Barbara, Inc, 2002. Teoksen verkkoversio.
  7. a b Heikki Palva: Taiteet ja arkkitehtuuri. Teoksessa: Heikki Palva ja Irmeli Perho (toim.) Islamilainen kulttuuri, s. 413, 418. Otava, 2016.
  8. Rina Avner: Muqarnas: An Annual on the Visual Cultures of the Islamic world. Harvard University, Massachusetts Institute of Technology, 2010.
  9. Richard Ettinghausen, Oleg Grabar, Marilyn Jenkins: Islamic Art and Architecture 650-1250. Yale University Press, 2001. Teoksen verkkoversio.
  10. ,Drawings of Islamic Buildings: Dome of the Rock, Jerusalem. Victoria and Albert Museum.
  11. The Historication background of the erection of the Dome of the Rock. Journal of American Oriental Society, 1950, nro 70:2.
  12. Th. A. Busink: Der Tempel von Jerusalem: Von Ezechiel bis Middot, s. 917–918. BRILL, 1980. ISBN 98-90-04-06047-0.
  13. A. C. Cresswell: Origin of the plan of the Dome of the Rock. {{{Julkaisija}}}.
  14. a b Dome of the Rock Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.12.2014.
  15. The Dome of the Rock; Glass, Steel and Stone glasssteelandstone.com.
  16. Nevo, Y. E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state, s. 271. Prometheus, 2003.
  17. Ohlig, K-H.: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 259. Prometheus, 2013.
  18. Luxenberg, Christoph: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock, Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history, s. 125-151. Prometheus, 2010.
  19. Rodbey Stark: God's Battalions; a Case for the Crusades, s. 84-85. Harper Collins, 2009.
  20. Dome of the Rock BiblePlaces.com. Viitattu 19.12.2014.
  21. Letter from Jerusalem: A Fight Over Sacred Turf by Sandra Scham Archaeology.org. Viitattu 19.12.2014.
  22. Hashemite Restorations of the Islamic Holy Places in Jerusalem Business Optimization Consultants B.O.C.. Viitattu 19.12.2014.
  23. Jerusalem's Holy Places and the Peace Process 1998. Marshall J. Breger, Thomas A. Idinopulos, Washington Institute for Near East Policy.
  24. Palestinians flock to Jerusalem as Israeli restrictions eased - Yahoo! News 15.8.2012. Noah Browning, News.yahoo.com.
  25. Israel Streams: The State of the Jews, Right Now Web.israelinsider.com. Viitattu 19.12.2014.
  26. Braswell, G. Islam – Its Prophets, People, Politics and Power. Nashville, TN: Broadman and Holman Publishers. 1996. s. 14
  27. Ali, A. The Holy Qur'an – Translation and Commentary. Bronx, NY: Islamic Propagation Centre International. 1946. pp. 1625–31
  28. Me'raj – The Night Ascension Al-islam.org. Viitattu 19.12.2014.
  29. Meraj Article Duas.org. Viitattu 19.12.2014.
  30. Jerusalem Divided: The Armistice Regime, 1947–1967, Raphael Israeli, Routledge, 2002, s. 6
  31. Paret, Rudi. "Ismāʿīl" Encyclopaedia of Islam, 2. painos. Julkaisseet P. Bearman, Th. Bianquis, C.E. Bosworth, E. van Donzel, W.P. Heinrichs. Brill. Julkaistu verkossa 2002.
  32. Newby, G. D.: The Making of the Prophet. A Reconstruction of the Earliest Biography of Muhammed, s. 18. University of South Carolina Press, 1989.
  33. Stephen Spector, Evangelicals and Israel:The Story of American Christian Zionism, Oxford University Press, 2008 s.202.
  34. Andrew Esensten U.S.-born Knesset candidate, Jeremy Gimpel, and his Dome of the Rock 'joke', Haaretz 20. tammikuuta 2013.