Syyrian protestit 2011

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syyrian hallitusta vastustava mielenosoitus Homsissa 18. huhtikuuta 2011.

Syyrian protestit 2011 olivat opposition hallitusta vastaan suuntaamia mielenosoituksia tammikuusta 2011 alkaen.

Pikkupojat maalasivat hallituksen vastaisia iskulauseita seinään helmikuussa 2011. Salainen poliisi pidätti lapset. Kun omaiset kysyivät lapsiaan takaisin, kuvernööri ei halunnut vapauttaa heitä. Tämä suututti omaisia ja muita ihmisiä, jotka alkoivat osoittaa mieltä hallitusta vastaan. Suuret protestit alkoivat maaliskuun puolivälissä. Ihmisten raivo kasvoi, kun lapsia oli kidutettu. Mielenosoittajat vaativat marsseilla mielivallan ja korruption kitkemistä sekä pian presidentti Bašar al-Assadin eroa. Monen mielenosoituksen keskuspaikka oli moskeija. Mielenosoituksista tuli jokaperjantainen tapa.

Hallitus leimasi mielenosoitukset ulkomailta johdetuiksi ja terroristien operaatioiksi. Niinpä se vastasi pian pidätyksin ja jo muutaman päivän päästä ampui kovilla. Alun rauhalliset protestit muuttuivat pian väkivaltaisiksi mellakoiksi. Hallitus vastasi rauhallisiin ja väkivaltaisiin protesteihin maaliskuun lopussa kyynelkaasulla ja kumiluodeilla, mutta myös ampumalla kovilla. Tankit, konekiväärit, sala-ampujat, puolisotilaalliset ryhmät, joukkopidätykset ja pidätettyjen kidutukset murskasivat protesteja, jotka jatkuivat sitkeästi kuukaudesta toiseen. Toisaalta Assadin hallitus yritti maalis-huhtikuussa myönnytyksin lepytellä mielenosoittajia, mutta turhaan. Hallituksen kannattajat järjestivät vastamielenosoituksia.

Armeijasta karanneet mielenosoittajia ampumasta kieltäytyneet upseerit perustivat Vapaan Syyrian armeijan. Se alkoi toimia heinäkuun lopussa 2011. Näin alkoi Syyrian sisällissota. Protestit jatkuivat tämän jälkeenkin.

Aktivismin alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2011 maalatussa graffitissa lukee ”liyaskuṭ Baššār” eli ”alas Bašar”.
Syyrian presidenttiä tukeva mielenosoitus.
Protesti 2013.
Syyrian mielenosoituspaikkaunnat 15. huhtikuuta 2011, jonka jälkeen niistä ei enää pidetty kirjaa protestien yleisyyden takia. Sinisellä on merkitty mielenosoituspaikkakunnat joissa kuoli ihmisiä, punaisella muut protestipaikkaunnat.

Arabikevät innosti joitain aktivisteja toimimaan internetissä Bashar al-Assadin hallitusta vastaan. Syyria pysyi pitkään melko rauhallisena näiden toimista huolimatta. Aktivistiryhmien suunnittelema ”Vihan päivä” 4. helmikuuta 2011 meni pieleen.[1]. Kansa ei kannattaunut kapinaa[2]. Presidentti Assad totesi Syyrian tilanteen olevan vaikeampi kuin muissa arabimaissa, mutta että Syyria on silti vakaa[3] ja immuuni vallankumoukselle[4].

Polttoitsemurha Hasakahissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielenosoitusten lähtölaukauksia oli se, että Hasakan kaupungista kotoisin ollut Hasan Ali Akleh sytytti itsensä bensiinillä tuleen samaan tapaan kuin Mohamed Bouazizi oli tehnyt Tunisiassa[5]. Syykin oli sama, protesti hallitusta vastaan.

”Kansa haluaa kaataa hallituksen”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salaisen poliisin pidättämä ja kiduttama Hamza Ali Al-Khateeb ottaa pilakuvassa kiinni Bashar al-Assadin.

Daraan mielenosoitukset alkoivat kun salainen poliisi pidätti 6. maaliskuuta noin viisitoista 10–15-vuotiasta poikaa. Pojat olivat maalanneet 16. helmikuuta[6] spraymaalilla mm. "Sinun vuorosi tulossa, tohtori", "Jätä paikkasi" ja Tunisiassa ja Egyptissä käytetyn iskulauseen As-shaab yoreed eskaat el nizam!, "Kansa haluaa kaataa hallituksen"[7][8] sekä jopa yhden pojan nimen "Nayef Abazid"[6]. Pojat olivat nähneet kumouksellisia iskulauseita televisiossa[9] ja halusivat pitää hauskaa hallinnon kustannuksella[10]. Viranomaiset pidättivät alussa yhden pojista ilmeisesti nimikirjoituksen pohjalta ja saivat muiden poikien nimiä selville kiduttamalla[6][11]. Kidutetut pojat siirrettiin Suwaydasta Damaskokseen, missä kidutus jatkui.[12]

Etelä-Syyriassa heimo- ja perheyhteisöt olivat tärkeitä, ja Daraassa kaikki tunsivat toisensa. Perheellä oli vahva kunniakäsitys ja keskinäinen lojaalisuus[13].

Kun omaiset ja muut paikalliset kysyivät poikiaan vapaaksi vankilasta 26. helmikuuta, he kysyivät apua Assadin serkulta, joka johti alueen poliittisen turvallisuuden haaraa. Mutta kenraali Atef Najib kehotti vanhempia unohtamaan lapsensa. Ja hankkimaan lisää, missä asiassa kyllä luvattiin apua[14]. Omaiset palasivat kotiinsa raivoissaan ja hävinneinä.

Omaiset ja muutamat muut järjestivät istumamielensoituksen, jonka poliisi hajotti. Seuraavan päivän istujista pidätettiin muutama[15].

15. maaliskuuta tuli Daraan oppositioaktivisteille tieto siitä, että Damaskoksessa oli tekeillä protesti, ja Daraan aktivistit päättivät liittyä protestiin paikkakunnallaan mukaan[14].

Daraan mielenosoitukset ja levottomuudet, kukistaminen voimatoimin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktivisti Ali Masalmeh alkoi perjantaina 18. maaliskuuta puhua ihmisille moskeijassa ”Jumala on suuri, vapaus, oikeudenmukaisuus”[14] ja sai kannattajajoukon mukaansa. Joukko lähti kohti toista moskeijaa, joka oli tyhjenemässä, ja josta tuli lisää väkeä. Poliisi neuvotteli ja kysyi protestoijilta, mitä nämä haluavat. He sanoivat haluavansa pidätetyt lapset takaisin. Kun poliisi lupasi että lapset vapautetaan, kansa vastasi: ”Valheita, valheita”. Sitten mielennosoittajat alkoivat huutaa tukea Damaskoksen aktivisteille.[14] 300 turvajoukkojen miestä saapui paikalle. Eräs protestoija heitti turvajoukkoja kohti kiven, johon joukot vastasivat tulituksella. Turvallisuusjoukot vastasivat tähän muun muassa ampumalla kovilla väkijoukkoon, jolloin neljä kuoli ja satoja haavoittui.[16][17] Pian tämän jälkeen mielenosoitukset muuttuivat mellakoiksi[18][19], ja protestit alkoivat levitä koko Syyriaan. Protestoijat hyökkäsivät 20. maaliskuuta baath-puolueen päämajaan ja Assadin suvun omistaman Syriatelin rakennukseen ja sytyttivät ne tuleen. Seitsemän poliisia kuoli.

Presidentti Assad armahti levottomuuden aiheuttaneet pojat, ja 20. maaliskuuta pojat vapautettiin[6][20], mutta hakattuna ja kidutettuna[21]. Yksi oli menettänyt silmänsä ja muutamien kalloissa oli murtumia[22].

23. maaliskuuta armeija hyökkäsi Omarin moskeijaan. Rynnäkössä kuoli ainakin 37 ihmistä[23].

25. maaliskuuta Daraassa marssi joidenkin väitteiden mukaan jopa 100 000 ihmistä[24], joista 20 sai surmansa armeijan avattua tulen aseettomia mielenosoittajia vastaan. Aseettomia ihmisiä kuoli muissakin mielenosoituskaupungeissa[25]. Daraan mielenosoitukset kukistettiin 25. huhtikuuta - 5 toukokuuta 2011 raskain asein. Sala-ampujat tulittivat katoilta, ja sotilaat kiersivät talosta taloon etsien kapinoitsijoita. Samoihin aikoihin, 26 maaliskuuta protestoijien kuolemat levisivät Sanamyniin, Homsiin ja Latakiaan. Hallitusta auttava puolisotilaallinen shabiha-joukko alkoi murhata hallituksen vastustajia. Mielenosoittajat vaativat lopulta Assadin suvun ylivallan purkamista[26], aitoa demokratiaa, etnisten ryhmien välistä tasa-arvoa ja poliittisia vapauksia.

Rauhanomaiset vastatoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitus lähetti 18. maaliskuuta delwgaation, joisa oli mm. kenraali Rustom Ghazali, erittäin korkea-arvoinen sotilastiedustelun upseeri. Hallitus koetti rauhoitella heimojohtajia vapauttamalla pidätetyt pojat 20. maaliskuuta, mutta tämä raivostutti paikallisia heimojohtajia, kun poikia oli kidutettu. Hallitus lupasi 24. maaliskuuta palkkojen korotuksia ja veronalennuksia, myös sananvapautta, muttei toteuttanut lupauksiaan. Hallitus erotti 24. maaliskuuta turvapäällikkö Najibin ja kuvernööri Kalthoumin.

Damaskoksessa ja Aleppossa järjestettiin paljon hallitusta kannattavia mielenosoituksia. Assad erotti 4. huhtikuuta Daraan kuvernöörin[27]. Assad vaihdatti hallituksen ja kumosi vuosikymmeniä jatkuneen poikkeustilan 21. huhtikuuta 2011[28].

Jatkuvat protestit, tankit, sala-ampujat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallituksen lupaukset ja vastatoimet eivät lannistaneet kansan kunnioitusta vaativia aktivisteja ja kansanjoukkoja. Alkoi kierre, joka paisutti mielenosoituksia. Hallitus ampui miesnosoittajia protesteja kukistaakseen. Tästä tuli hautajaismielenosoituksia, joitka keräsivät yhä enemmän väkeä.

Alaviittijohtoinen armeija pysyi pääosin hallituksen puolella. Hallitus piti mielenosoittajia terroristeina ja syytti maassa olevasta väkivallasta aseistautuneita joukkioita[29].

8. huhtikuuta Daraassa kuoli 27 protestoijaa kummankin osapuolen käyttämään väkivaltaan. Hallituksen turvallisuusjoukot yrittivät pysäyttää marssin. joka kuitenkin jatkoi eteenpäin. Turvallisuusjoukot tulittivat suoraan väkijoukkoa aseilla. Lisäksi he käyttivät myös kyynelkaasua. Sala-ampujat ampuivat talojen katoilta. Kepein aseitautuneet turvallisuusjoukot hakaksivat jo kuolleen protestoijan tunnistamattomaksi möykyksi. Kun abmbulasit tulivat, turvallisuusjoukot estivät näitä pomimimasta haavoittuneita kyytiin. Turvallisuusjoukot ampuivat ambulanssin lääkärin ja sairaanhoitajat. Turvajoukot myös ampuivat protestoijia, jotka koettivat kantaa haavoittuneita pois[30].

22. huhtikuuta "Suurena perjantaina" Syyrian 20 kaupungin protesteissa kuoli noin sata ihmistä. Oliivinlehtiä kantaneesee rauhanomaiseen mielsnoitusjoukkon osui äkkiä luoteja. Päivä oli siihen astisista ehkä verisin[31].

Syyrian armeija saartoi Daraan 25. huhtikuuta. Daraassa toimivat lähinnä erikoisjoukot ja pahamaineinen Maherin 4. divisioona. 6000 miehen voimin liikkeelle lähtenyt armeija käytti nyt ensi kertaa tankkeja ja sala-ampujia mielenosoittajia vastaan. Armeija pidätti mielenosoittajia ja kiersi talosta taloon. Armeija hyökkäsi varsinkin moskeijoita vastaan. Armeija katkaisi sähkön, veden, puhelinlinjat ja esti ruokakuljetuksia. Pian Darassa kuoli satoja.

28. huhtikuuta mennessä 500 mielensoittajaa oli kuollut[32], ja 24. toukokuuta 2011 mennessä kuolleita oli jo 1 100[29].

5. toukokuuta 2011 armeija vetäytyi Daraasta, mutta tankit saapuivat Damaskoksen esikaupunkeihin[33] ja Homsiin[34]. Hallituksen miehet murtautuivat Damaskoksessa taloihin pidättämään ihmisiä. Turvallisuusjoukot hyökkäsivät Dumaan pariin sairaalaan missä kapinallisia hoidettiin, ja hakkasivat siellä potilaita ja hoitajia, sekä pidättivät kymmenen. Seuraavana päivänä mielenosoitukset nousivat keskipäivän rukokuksen jälkeen Damaskoksen esikaupungeissa, Homsissa, Hamassa, Baniyasissa ja Syyrian Kurdistanissa.

Vaikka hallitus käytti kovia otteita, mielenosoitukset laajenivat.[35]. Samalla alkoi levitä tietoja siitä, että turvallisuusjoukkojen jäsenet olivat ampuneet niitä sotilaita, jotka eivät suostuneet ampumaan mielenosoittajia.[36]. Tiedot Syyrian tilanteesta kuitenkin olivat niukkoja, sillä maahan ei päästetty ulkomaalaisia journalisteja.[29].

Vuoden 2012 mielenosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

30. kesäkuuta 2012 oli suuri hallitusta vastustava mielenosoitus Aleppossa. Protestit jatkuivat vuoden 2012 alussa. 18. toukokuuta oli suurin mielenosoitus Aleppossa siihen asti. Laajat perjantaimielenosoitukset jatkuivat kesä-elokuussa 2012.

Viimeistään kesällä 2012 aseellinen kapina peitti protestit varjoonsa. Vuoden 2012 lopussa kapinalliset ja protestoijat tekivät yhteishyökkäyksiä hallituksen kohteisiin. Mielenosoitukset jatkuivat tämän jälkeenkin, mutta merkittävämpänä poliittisena vaikuttajana oli itse Syyrian sisällissota.

Ulkomaiden reaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaat, muun muassa Yhdysvallat ja Euroopan unioni (lähinnä Ranska) tuomitsivat ylimitoitetun väkivallan käytön ja kovensivat sanktioitaan Syyriaa vastaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Calls for weekend protests in Syria Al Jazeera 04 Feb 2011 03:51
  2. Syria is not ready for an uprising The Guardian Monday 7 February 2011
  3. Even anti-western Syria is not immune to revolution The Guardian Tuesday 22 March 2011
  4. Robert Fulford: Assad’s delusions NationalPost Full Comment Robert Fulford | 13/03/16
  5. A recap of the Syrian crisis to date digitaljournal.com. 30.7.2012. Viitattu 6.12.2016.
  6. a b c d The Syrian schoolboys who sparked a revolution
  7. Syria: how it all began Globalpost Regions Middle East April 23, 2011
  8. Rima Marrouch: “Graffiti war in Syria” The arab world in revolutions, 12 March 2011
  9. How schoolboys began the Syrian revolution
  10. Revealed: The boy prankster who triggered Syria's bloody genocide with slogans sprayed in his schoolyard
  11. The graffiti kids: How an act of teenage rebellion sparked the Syrian war The Globe and Mail. Viitattu 5.12.2016.
  12. Huusko, Jukka: Syyrian sota alkoi koulupoikien graffiteista – HS kertoo poikien tarinan HS.fi. 16.3.2016. Viitattu 17.3.2016.
  13. [1]
  14. a b c d The Syrian schoolboys who sparked a revolution Page 2
  15. [2]
  16. Useita kuoli Syyrian mielenosoituksissa Yle Uutiset Kansannousut 18.3.2011
  17. Middle East unrest: Three killed at protest in Syria
  18. Oikeustalo tulessa Syyrian mellakassa Yle uutiset ulkomaat 20.3.2011
  19. Officers Fire on Crowd as Syrian Protests Grow The New York Times Middle East March 20, 2011
  20. The Syrian schoolboys who sparked a revolution Page 3
  21. The Syrian schoolboys who sparked a revolution Page 4
  22. [3]
  23. Näin teinipojan graffiti sytytti koko Syyrian sodan Verkkouutiset. Viitattu 5.12.2016.
  24. http://byliner.com/rami-jarrah/stories/now-that-we-have-tasted-hope-excerpt Palmer, Will, McSweeney's
  25. Syrian Troops Open Fire on Protesters in Several Cities The New York Times Middle East, March 25, 2011
  26. Syyrian hallitus ei epäröi vuodattaa kansalaistensa verta Il uutiset Ulkomaat Tiistai 2.8.2011
  27. Assad appoints new governor for Daraa
  28. MMM 2012, s 110
  29. a b c Järjestö: Syyriassa tapettu yli tuhat mielenosoittajaa Mtv3 Uutiset Ulkomaat 24.05.2011
  30. Syria: Security Forces Barring Protesters from Medical Care Human Rights Watch. 12.4.2011. Viitattu 5.12.2016.
  31. 'Deadliest day' in Syria uprising www.aljazeera.com. Viitattu 5.12.2016.
  32. Ihmisoikeusjärjestö: Syyriassa tapettu 500 mielenosoittajaa Mtv3 Uutiset Ulkomaat 28.04.2011
  33. Syria: Raid in Damascus suburb as crackdown defied BBC News Middle East May 2011
  34. Hundreds Held In Syria Protest Crackdown Sky News HD 05 May 2011
  35. yrian protests, expected to wane, grow stronger Los Angeles Times May 13, 2011
  36. At least 1,100 civilians killed in Syria uprising: group Reuters Tue May 24, 2011