Damaskos

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Damaskos
(دمشق الشام)
Dimašq al-Šam
Damascus montage.png
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Damascus locator map.png

Damaskos

Koordinaatit: 33°30′47″N, 36°17′31″E

Valtio Syyria
Väkiluku (2004) 1 414 913









Damaskos (arab. دمشق الشام‎, Dimašq al-Šam, usein lyhennettynä دمشق, Dimašq, puhekielessä الشام, al-Šām) on Syyrian pääkaupunki. Noin vuonna 2500 eaa. perustettua kaupunkia pidetään maailman vanhimpana yhtäjaksoisesti asutettuna kaupunkina[1]. Vuonna 2004 kaupungissa oli 1 414 913[2] asukasta ja sen suurkaupunkialueella asui vuonna 2014 arviolta 2,574 miljoonaa henkilöä. Damaskos on Aleppon jälkeen Syyrian toiseksi suurin kaupunki.[3]

Kaupungin ulkopuolella Tell Ramadissa tehdyt kaivaukset ovat osoittaneet kaupungin olleen asuttu jo 8000–10000 eaa. Lukuisat kaupunkia hallinneet kansat ovat jättäneet Damaskokseen valtavan määrän hautautuneita raunioita. Damaskoksen vanhakaupunki on yksi Unescon maailmanperintöluettelon kohteista.[4]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Damaskos sijaitsee paikalla, jossa Baradajoki tuo vettä Anti-Libanonin vuorilta suurelle ja hedelmälliselle keidasalueelle. Tällä Ghouta-nimisellä alueella on ollut suostuisten olojen takia asutusta tuhansien vuosien ajan. Itse kaupunki sijaitsee Qassiounvuoren juurella Baradajoen yläpuolella noin 690 metrin korkeudella merenpinnasta. Damaskoksen vanhakaupunki muodostaa sen keskustan.[1]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Damskos sijaitsee suhteellisen korkealla, sen talvet ovat kylmiä. Lyhyttä kevättä seuraa kuusi kuukautta kestävä kuiva ja kuuma kesä. Damaskoskessa sataa vain vähän ja keskimääräinen vuosittainen sadanta on vain noin 178 mm. Anti-Libanonilla sataa kaupunkialuetta runsaammin ja sieltä vettä saapuu Damaskokseen Baradajokea pitkin.[1]

Damaskoksen ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 12 14 18 24 29 33 36 37 33 27 19 13 ka. 24,6
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 2 4 6 7 13 16 18 18 16 12 8 4 ka. 10,3
Sademäärä (mm) 43 43 8 13 3 0 0 0 18 10 41 41 Σ 220
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
12
2
14
4
18
6
24
7
29
13
33
16
36
18
37
18
33
16
27
12
19
8
13
4
S
a
d
a
n
t
a
43
43
8
13
3
0
0
0
18
10
41
41


Lähde: Damascus - Avrage conditions BBC Weather. Viitattu 15.8.2015. (englanniksi)

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jupiterin temppelin raunioita.

Damaskoksen alkuperästä tiedetään suhteellisen vähän, sillä kaupungissa on tehty verrattain vähän arkeologisia kaivauksia.[5] Kaupungin ulkopuolella Tell Ramadissa tehdyissä kaivauksissa on löydetty merkkejä alueen asuttamisesta 8 000-10 000 vuotta eaa.[4] Kansanperinteen mukaan kaupungin arabiankielinen nimi Šam on johdettu sanasta Seem, eli Vanhan testamentin Nooan vanhimman pojan nimestä. Ensimmäisellä vuosisadalla vaikuttaneen historioitsija Josephuksen mukaan kaupungin perusti Nooan pojanpoika Us. Kanaanilaisten pronssikaudella 2000 eaa. tehdyissä kirjoituksissa puhutaan Apu, Upu tai Apum nimisestä valtiosta, joka sijaitsi todennäköisesti nykyisen Damaskoksen alueella. Ensimmäinen maininta varsinaisesta kaupungista on 1400-luvulta eaa. Tuolta ajalta säilyneissä teksteissä Egyptiä hallinnut Tuthmosis III luettelee Megiddon taistelun jälkeen vangiksi jääneitä eri kaupunkien hallitsijoita. Vuoden 1200 eaa. paikkeilla aramealaiset valloittivat kaupungin ja alkoivat kutsua sitä nimellä Dimashqa. Aramealaisten alaisuudessa kaupungin vaikutusvalta kasvoi ja mainintoja siitä löytyy esimerkiksi Vanhasta testamentista. Sen asema tärkeänä kaupan keskuksena vaikutti aramean kielen leviämiseen ympäri Lähi-Itää. Assyrian kuningas Tiglatpileser III siirsi suuren osan kaupungin asukkaista muualle ja korvasi nämä assyrialaisilla. Vuonna 572 kaupungin valloitti Uus-Babylonia ja myöhemmin Persian valtakunta.[5]

Aleksanteri Suuren armeijat valloittivat kaupungin vuonna 332 ilman suurempaa taistelua. Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen kaupunki kuului Seleukidien maihin ja raja-alueena he kiistelivät sen omistuksesta Egyptiä hallinneiden Ptolemaiosten kanssa. Rooman valtakunnan osaksi kaupunki päätyi vuonna 64 eaa. Roomalaiskausi jätti jälkeensä edelleen olemassa olevaa arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua. Jupiterin temppelin rauniot ovat edelleen Umaijadi-moskeijan lähistöllä. Roomalaiset rakensivat kaupungin ympärille myös muurin, jossa oli seitsemän alun perin Plejadien mukaan nimettyä porttia. Uudessa testamentissa olevassa tarinassa Paavalin kääntymisestä kristinuskoon mainitaan Damaskoksen suora katu, joka yhdistää edelleen Bab Sharqin eli itäisen portin Bab al-Jabieh-porttiin. Damaskos olikin tärkeä kristinuskon varhainen keskus. Damaskoksen piispasta tulikin tärkein kirkollinen asema heti Antiokian patriarkan jälkeen. Kun kristinuskosta tuli Rooman valtionuskonto, pakanallisuus kiellettiin kaupungissa ja vanha Jupiterin temppeli muutettiin Johannes Kastajalle omistetuksi katedraaliksi. Bysantin eli Itä-Rooman valtakaudella elämä kaupungissa säilyi paljolti entisellään.[5]

Muslimivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuun puolivälissä vuonna 635 kaupungin piiritti suuri muslimiarmeija. Muslimeilla ei ollut kokemusta piirittämisestä ja piirityksen kestettyä viisi kuukautta se kukistui vain kun kaupungin piispa neuvotteli salaa arabien kanssa ja auttoi nämä ylittämään muurit ja avaamaan kaupungin portit. Koska varsinaista taistelua ei syntynyt kaupunkia ei ryöstetty tai tuhottu. Vuonna 661 Umaijadien dynastian Muawija I:tä tuli viides kalifi. Muawija I teki Damaskoksesta valtakunnan pääkaupungin. Hän ja häntä seuranneet kalifit rakennuttivat kaupunkiin palatseja ja moskeijoita. Umaijadi-moskeija rakennettiin vuosien 705 ja 715 välillä ja kaupungista tuli islamin neljänneksi pyhin paikka. Umaijadien loppu tuli vuonna 750, kun Abbasidit valloittivat Damaskoksen ja tappoivat kalifin. Abbasidit tuhosivat suuren osan Umaijadien rakentamista rakennuksista ja siirsivät pääkaupungin Bagdadiin. Damaskos alkoi menettää väestöään ja merkitystään tulevien vuosien aikana. Šiialaiset Fatimidit valloittivat kaupungin vuonna 969. Fatimidien jälkeen kaupunkia hallitsivat turkkilaiset Seldžukit, vaikkakin paikallisten hallitsijoiden asema oli varsin autonominen.[5]

Ristiretkeläiset hyökkäsivät kaupunkia vastaan vuonna 1129 ja he palasivat piirittämään sitä toisen ristiretken aikaan vuonna 1148. Kaupunki ei kukistunut kummallakaan kerralla. Saladin saapui kaupunkiin vuonna 1174 ja aloitti Aijubidien valtakauden. Aijubidihallitsijoille kaupungin omistus oli tärkeä heidän oman valtansa legitimiteetin ja jatkuvien sisäisten kahakoiden takia. Dynastian hallitsijat halusivat tavallisesti tulla haudatuiksi nimenomaan Damaskokseen ja niinpä kaupunkiin on haudattu esimerkiksi Saladin ja al-Kamil Muhammad. Kaupungista tuli myös sunnalaisen teologian keskus. Mongolihallitsija Hulagu valloitti kaupungin vuonna 1260, mutta Mamelukit voittivat mongolit Ain Jalutin taistelussa asettuen itse kaupungin hallitsijoiksi. 1300-luvulla Damaskoksesta oli tullut tähtitieteen keskus ja kaupungissa vaikutti esimerkiksi Ibn ash-Shatir.[5]

Osmanit valloittivat Damaskoksen vuonna 1516. Osmaneille kaupunki oli tärkeä, sillä he näkivät itsensä kalifien ja Umaijadien seuraajina. Kaupunki toimi paikallisena hallinnon keskuksena ja varuskuntakaupunkina ja se oli myös tärkeä kulkureitti hadž-matkoilla Mekkaan. Osmanien ote kaupungista löyheni ajan mittaan ja sitä hallinneista kuvernööreistä tuli itsehallinnollisia. Suurin osa kuvernööreistä valittiin arabimaailmassa tunnetusta al-Azm suvusta. 1700-luvulla kaupunkia vaivasivat jatkuvat väkivaltaisuudet. Kaupungin sisällä useat eri sotapäälliköt kamppailivat keskenään vallasta ja ruokahuollon kanssa oli jatkuvia ongelmia. Vuonna 1757 beduiinit hyökkäsivät hadžkaravaania vastaan lähellä kaupunkia ja 20 000 henkilöä sai surmansa joko suoraan tai kuoli janoon aavikolla. Kuolleiden joukossa oli tuolloisen sulttaanin sisko. Egyptin Ibrahim pašša valloitti kaupungin vuonna 1832 tuoden lopun väkivaltaisuuksille. Osmanit palasivat Euroopan valtioiden tuella vuonna 1840. Osmanit menettivät kuitenkin samalla vaikutusvaltaa länsimaille.[5]

Nykypäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulipaloja Damaskoksessa Ranskan tekemien ilmahyökkäysten jälkeen vuonna 1925.

1800-luvun aikana kaupungin väestö kaksinkertaistui. Kaupunkikuva muuttui uusien katujen rakennusten myötä. Ranska rakennutti päällystetyn tien Damaskoksen ja Beirutin välille vuonna 1863 ja rahoitti Hauranin-Damaskoksen-Beirutin rautatien, joka avattiin vuonna 1895. Kaupungissa alkoi nyt myös vaikuttaa arabinationalismi. Vuonna 1906 Damaskoksessa perustettu Jamiyyat an-Nahda al-Arabiyya oli ensimmäisiä nationalistisia puolueita Syyriassa. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä arabit ottivat haltuunsa Damaskoksen 1. lokakuuta 1918. Maaliskuussa 1920 Syyria julistettiin itsenäiseksi perustuslailliseksi kuningaskunnaksi Faisal I:n johdolla. Britit olivat kuitenkin solmineet Ranskan kanssa salaa Sykes–Picot-sopimuksen, jonka mukaan Syyria annettaisiin Ranskalle sodan jälkeen. Ranskalaisjoukot valloittivat kaupungin 25. heinäkuuta 1920. Vuonna 1925 Ranskan hallintoa vastaan syttyi kapina, joka levisi ensin sen alkualueilta Jabal al-Duruzista Damaskokseen. Ranskalaiset vastasivat ilmaiskuin ja tykistöllä, jotka tekivät suurta vahinkoa esimerkiksi vanhassa kaupungissa. Kapina tuli loppuunsa vuonna 1927. Kaupungissa toimivat nationalistit keskittyivät nyt enemmän politiikkaan. Kaupungin ensimmäiset nykyaikaiset tehtaat perustettiin vuoden 1928 jälkeen. Toisen maailmansodan aikana Ranska lupasi tunnustaa Syyrian itsenäisyyden vuonna 1941, mutta sodan jälkeen se ei pitänytkään lupaustaan. Tilanne johti uuteen kapinaan ja Damaskosta pommitettiin jälleen toukokuussa 1945. Kansainvälinen painostus sai ranskalaisjoukot lähtemään kaupungista 17. huhtikuuta 1946.[5]

Itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen Damaskos on kasvanut huomattavasti maaseutuväestön muuttaessa kaupunkiin. Kasvuun vaikuttivat myös palestiinalaiset pakolaiset, joille perustettiin pakolaisleirejä kaupungin lähistölle. Suurin näistä on Jarmukin pakolaisleiri, jossa asui enimmillään 200 000 henkilöä. 1980-luvulla se houkutteli myös halvempia asuntoja etsineitä syyrialaisia asukkaita. Nykyinen kaupunki mukailee paljolti Ranskan valtakaudella luotua kaupunkisuunnitelmaa, jota on uudistettu 1960-luvulla. Leveiden katujen rinnalle rakennettiin betoniasuintaloja. Hallinnon rakennukset ovat keskittyneet vanhasta kaupungista länteen Marjahin aukion ympärille ja useisiin kortteleihin Salhiyyahin länsipuolella. Kaupungin kasvaessa monet kaupungin alkuperäisistä puutarhoista muutettiin asuinalueiksi ja kaupungin kasvaessa se on niellyt itseensä maanviljelijöiden kyliä sen ympärillä.[5]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vltion toiminta ojn Damaskoksen suurin taloudellinen osatekijä. Kaupungissa toimii suuri joukko valtion virastoja, sekä armeijan ja salaisen palvelun tukikohtia. Kaupunki on ollut perinteisesti tunnettu tekstiiliteollisuudestaan, mutta sen kasvun myötä on syntynyt myös muita teollisuuden aloja. Koko suurempi teollisuus on valtio-omisteista. Syyrian ensimmäinen pörssi avatiin Damaskoksessa vuonna 2009.[1] Erillaisia taloudellisia ongelmia on aiheutunut pakotteista, joita Syyrialle on asetettu Syyrian sisällissodan johdosta.[6]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Damaskoksen väkiluku kasvoi 1900-luvun toisella puoliskolla valtavasti. Vuonna 1943 kaupungissa asui lähes 300 000 asukasta ja vuonna 1980 asukkaita oli jo miljoona. Esikaupungit mukaan lukien kaupungin väkiluku oli vuonna 2006 2,5 miljoonaa.

Suurin osa Damskoksen asukkaista on sunnimuslimeja. Kaupungissa on myös suuri joukko alaviitteja, joita on muuttanut kaupunkiin Latakian alueelta, koska heitä on suosittu valtion virkatehtävissä ja armeijassa. Huomattavia vähemmistöjä ovat myös druusit ja palestiinalaispakolaiset.[5] Kurdit asuttavat etenkin Rukn al-Dinin ja Wadi al-Masharin alueita, mutta he ovat sulautuneet pitkälti muuhun väestöön.[7] Kaupungissa toimii edelleen useita eri kristillisiä kirkkokuntia. Aikanaan merkittävä juutalainen vähemmistö on nykyisin käytännössä kadonnut.[5]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Damaskoksen pitkän historian takia kaupungissa sijaitee useita kohteita, joilla on historiallsita ja kulttuurillista merkitystä.[1] Damaskoksen vanhakaupunki liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1979. Vanhaankaupunkiin kuuluu yhteensä 125 eri kohdetta eri historiallisilta ajoilta, joista yksi huomattavimmista on Umaijadi-moskeija.[4] Vanhankaupungin ydin on peräisin hellenistiseltä ja roomalaiselta kaudelta. Vanhaakaupunkia ympäröi kaupunginmuuri ja se on noin 1 500 metriä pitkä ja 1 000 metriä leveä. Vanhankaupungin portti lännessä on Bab al-Jabiyya ja idässä Bab Sharqi.[1]

Damaskoksen arabian kielen akatemia on arvostettu ja sen tehtävänä on sekä säilöä että uudistaa arabiaa. Damaskoksen kansallismuseo avattiin vuonna 1936 ja sen kokelmiin kuuluu kohteita ympäri maata. Damaskoksen sotamuseo sijaitsee Suleiman Suuren valtakaudella 1500-luvulla rakennetussa rakennuksessa. Arabialaisen kalligrafian museo sijaitsee puolestaan mamelukkien rakennuttamassa madrasassa. Syyrian musiikki-instituutti opettaa sekä länsimaalaista, että perinteistä musiikkia.[1]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Damaskoksen keskusrautatieasema

Damaskoksesta lähtee maanteitä kaikkiin ilmansuuntiin ja ne yhdistävät kaupungin esimerkiksi Beirutiin, Ammaniin, Aleppoon ja Bagdadiin. Itse kaupungissa suurin osa liikenteestä on moottoriliikennettä. Taksit kuljettvat matkustajia kaupungin eri osiin ja myös muualle Syyriaan. Taksiliikennettä tukevat pikkubussit. Yksityisautoilun lisääntyminen etenkin 1980-luvulta lähtien on aiheuttanut suuria ongelmia liikenteen ruuhktautumisen anssa. Ruuhkia on yritetty helpottaa rakentamalla moottoriteiden verkko kaupungin ympärille, joka yhdistää Damaskoksen sen satelliittikaupunkeihin.[1]

Rautatie pohjoiseen kohti Homsin kaupunkia yhdistää Damaskoksen maan rautatieverkkoon.[1]

Damaskoksen kansainvälinen lentoasema sijaitsee noin 30 kilometrin päässä kaupungista itään. Lentoasemaa käyttävät useat eri lentoyhtiöt ja lentoja lähtee suurimpiin paikallisiin kohteisiin Syyriassa ja ulkomaille.[1]

Kuuluisia damaskolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Lois Chapman Houghton, Nasser O. Rabbat, John F. Devlin: Damascus Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
  2. Syria citypopulation.de. Viitattu 26.7.2015. (englanniksi)
  3. Syria: People and Society CIA World Factbook. Viitattu 12.12.2012.
  4. a b c Ancient City of Damascus UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 26.7.2015. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h i j Michael R. T. Dumper ja Bruce E. Stanley: Cities of The Middle East and North Africa, s. 119-127. ABC CLIO, 2007. ISBN 1-57607-919-8. (englanniksi)
  6. Anne Barnard: Damascus Diary: A Syrian City Filled With Life, and Hints of Brutal Death The New York Times. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
  7. Ahmad Hassan: Kurds of Damascus: Trapped Between Secession and Integration Al-Akhbar. Viitattu 12.7.2017. (englanniksi)