Damaskos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Damaskos
(دمشق الشام)
Dimašq al-Šam
Damaskosta Qassioun-vuorelta käsin kuvattuna.
Damaskosta Qassioun-vuorelta käsin kuvattuna.

Damaskos

Koordinaatit: 33°30′47″N, 36°17′31″E

Valtio Syyria
Väkiluku (2004) 1 414 913

Damaskos (arab. دمشق الشام‎, Dimašq al-Šam, usein lyhennettynä دمشق, Dimašq, puhekielessä الشام, al-Šām) on Syyrian pääkaupunki. Noin vuonna 2500 eaa. perustettua kaupunkia pidetään maailman vanhimpana yhtäjaksoisesti asutettuna kaupunkinalähde?. Vuonna 2004 kaupungissa oli 1 414 913[1] asukasta ja sen suurkaupunkialueella asui vuonna 2014 arviolta 2,574 miljoonaa henkilöä. Damaskos on Aleppon jälkeen Syyrian toiseksi suurin kaupunki.[2]

Kaupungin ulkopuolella Tell Ramadissa tehdyt kaivaukset ovat osoittaneet kaupungin olleen asuttu jo 8000–10000 eaa. Lukuisat kaupunkia hallinneet kansat ovat jättäneet Damaskokseen valtavan määrän hautautuneita raunioita. Damaskoksen vanhakaupunki on yksi Unescon maailmanperintöluettelon kohteista.[3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Damaskos sijaitsee 80 kilometriä Välimeren rannikosta itään, aivan Antilibanonin vuoriston läheisyydessä. Matkaa Libanonin vastaiselle rajalle on noin 30 kilometriä ja Jordaniaan noin 90 kilometriä. Golanin kukkulat sijaitsevat kaupungista noin 60 kilometriä lounaaseen. Kaupunki on ylängöllä 690 metriä merenpinnasta.

Damaskosta ympäröi keidas nimeltään Ghouta, ja kaupungin läpi virtaa Baradajoki.[4] Kasjun-niminen vuori sijaitsee aivan keskustan luoteispuolella.[5]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Damaskoksen kuukausittaiset lämpötila- ja sadanta-arvot
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila (°C) 12 14 18 24 29 33 36 37 33 27 19 13 ka. 24,6
Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila (°C) 2 4 6 7 13 16 18 18 16 12 8 4 ka. 10,3
Sadanta (mm) 43 43 8 13 3 0 0 0 18 10 41 41 Σ 220
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
12
2
14
4
18
6
24
7
29
13
33
16
36
18
37
18
33
16
27
12
19
8
13
4
S
a
d
a
n
t
a
43
43
8
13
3
0
0
0
18
10
41
41


Lähde: Damascus - Avrage conditions BBC Weather. Viitattu 15.8.2015. (englanniksi)

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jupiterin temppelin raunioita.

Damaskoksen alkuperästä tiedetään suhteelisen vähän, sillä kaupungissa on tehty verrattain vähän arkeologisia kaivauksia.[6] Kaupungin ulkopuolella Tell Ramadissa tehdyissä kaivauksissa on löydetty merkkejä alueen asuttamisesta 8 000-10 000 vuotta eaa..[3] Kansanperinteen mukaan kaupungin arabiankielinen nimi Šam on johdettu sanasta Seem, eli Vanhan testamentin Nooan vanhimman pojan nimestä. Ensimmäisellä vuosisadalla vaikuttaneen historioitsija Josephuksen mukaan kaupungin perusti Nooan pojanpoika Us. Kanaanilaisten pronssikaudella 2000 eaa. tehdyissä kirjoituksissa puhutaan Apu, Upu tai Apum nimisestä valtiosta, joka sijaitsi todennäköisesti nykyisen Damaskoksen alueella. Ensimmäinen maininta varsinaisesta kaupungista on 1400-luvulta eaa. Tuollta ajalta säilyneissä teksteissä Egyptiä hallinnut Tuthmosis III luettelee Megiddon taistelun jälkeen vangiksi jääneitä eri kaupunkien hallitsijoita. Vuoden 1200 eaa. paikkeilla kaupunging valloittivat aramealaiset valloittivat kaupungin ja alkoivat kutsua sitä nimellä Dimashqa. Aramealaisten alaisuudessa kaupungin vaikutusvalta aksvoi ja mainintoja siitä löytyy esimerkiksi Vanhasta testamentista. Sen asema tärkeänä kaupan keskuksena vaikutti aramean kielen leviämiseen ympäri Lähi-Itää. Assyrian kuningas Tiglatpileser III siirsi suuren osan kaupungin asukkaista muualle ja korvasi nämä assyrialaisilla. Vuonna 572 kaupungin valloitti Uus-Babylonia ja myöhemmin Persian valtakunta.[6]

Aleksanteri Suuren armeijat valloitivat kaupungin vuonna 332 ilman suurempaa taistelua. Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen kaupunki kuului Seleukidien maihin ja raja-alueena he kiistelivät sen omistuksesta Egyptiä hallinneiden Ptolemaiosten kanssa. Rooman valtakunnan osaksi kaupunki päätyi vuonna 64 eaa. Roomalaiskausi jätti jälkeensä edelleen olemassaolevaa arkkitehtuuria ja kaupunkisuunittelua. Jupiterin temppelin rauniot ovat edelleen Umaijadi-moskeijan lähistöllä. Roomalaiset rakensivat kaupungin ympärille myös muurin, jossa oli seitsemän alunperin Plejadien mukaan nimettyä porttia. Uudessa testamentissa olevassa tarinassa Paavalin kääntymisestä kristinuskoon mainitaan Damaskoksen suora katu, joka yhdistää edelleen Bab Sharqin eli itäisen portin Bab al-Jabieh-porttiin. Damaskos olikin tärkeä kristinuskon varhainen keskus. Damaskoksen piispasta tulikin tärkein kirkollinen asema heti Antiokian patriarkkan jälkeen. Kun kristinuskosta tuli Rooman valtionuskonto, pakanallisuus kielettiin kaupungissa ja vanha Jupiterin temppeli muutettiin Johannes Kastajalle omistetuksi katedraaliksi. Bysantin eli Itä-Rooman valtakaudella elämä kaupungissa säilyi paljolti entisellään.[6]

Muslimivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuun puolivälissä vuonna 635 kaupungin piiritti suuri muslimiarmeija. Muslimeilla ei ollut kokemusta piirittämisestä ja piirityksen kestettyä viisi kuukautta se kukistui vain kun kaupungin piispa neuvotteli salaa arabien kanssa ja auttoi nämä ylittämään muurit ja avamaan kaupungin portit. Koska varsinaista taistelua ei syntynyt kaupunkia ei ryöstetty tai tuhottu. Vuonna 661 Umaijadien dynastian Muawija I:tä tuli viides kalifi. Muawija I teki Damaskoksesta valtakunnan pääkaupungin. Hän ja häntä seuranneet kalifit rakennuttivat kaupunkiin palatseja ja moskeijoita. Umaijadi-moskeija rakennettiin vuosien 705 ja 715 välillä ja kaupungista tuli islamin neljänneksi pyhin paikka. Umaijadien loppu tuli vuonna 750, kun Abbasidit valloittivat Damaskoksen ja tappoivat kalifin. Abbasidit tuhosivat suuren osan Umaijadien rakentamista rakennuksista ja siirsivät pääkaupungin Bagdadiin. Damaskos alkoi menettää väestöään ja merkitystään tulevien vuosien aikana. Šiialaiset Fatimidit valoittivat kaupungin vuonna 969. Fatimidien jälkeen kaupunkia hallitsivat turkkilaiset Seldžukit, vaikkakin paikallisten hallitsijoiden asema oli varsin autonominen.[6]

Ristiretkeläiset hyökkäsivät kaupunkia vastaan vuonna 1129 ja he palasivat piirittämään sitä toisen ristiretken aikaan vuonna 1148. Kaupunki ei kukistunut kummallakaan kerralla. Saladin saapui kaupunkiin vuonna 1174 ja aloitti Aijubidien valtakauden. Aijubidihallitsijoille kaupungin omistus oli tärkeä heidän oman valtansa legiimiteetin ja jatkuvien sisäisten kahakoiden takia. Dynastian hallitsijat halusivat tavallisesti tulla haudatuiksi nimenomaan Damaskokseen ja niimpä kaupunkiin on haudattu esimerkiksi Saladin ja al-Kamil Muhammad. Kaupungista tuli myös sunnalaisen teologian keskus. Mongolihallitsija Hulagu valloitti kaupungin vuonna 1260, mutta Mamelukit voittivat mongolit Ayn Jalloutin taistelussa asettuen itse kaupungin hallitsijoiksi. 1300-luvulla Damaskoksesta oli tullut tähtitieteenn keskus ja kaupungissa vaikutti esimerkiksi Ibn ash-Shatir.[6]

Osmanit valloittivat Damskoksen vuonna 1516. Osmaneille kaupunki oli tärkeä, sillä he näkivät itsensä kalifien ja Umaijadien seuraajina. Kaupunki toimi paikallisena hallinnon keskuksena ja varuskuntakaupunkina ja se oli myös tärkeä kulkureitti hadž-matkoilla Mekkaan. Osmanien ote kaupungista löyheni ajan mittaan ja sitä hallineista kuvernööreistä tuli itsehallinnollisia. Suurin osa kuvernööreitä valittiin arabimaailmassa tunnetusta al-Azm suvusta. 1700-luvulla kaupunkia vaivasivat jatkuvat väkivaltaisuudet. Kaupungin sisällä useat eri sotapääliköt kamppailivat keskenään vallasta ja ruokahuollon kanssa oli jatkuvia ongelmia. Vuonna 1757 beduiinit hyökkäsivät hadžkaravaania vastaan lähellä kaupunkia ja 20 000 henkilöä sai surmansa joko suoraan tai kuoli janoon aavikolla. Kuolleiden joukossa oli tuolloisen sulttaanin sisko. Egyptin Ibrahim pašša valloitti kaupungin vuonna 1832 tuoden lopun väkivaltaisuuksille. Osmannit palasivat Euroopan valtioiden tuella vuonna 1840. Osmanit menettivät kuitenkin samalla vaikutusvaltaa länsimaille.[6]

Nykypäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulipaloja Damaskoksessa Ranskan tekemien ilmahyökkäysten jälkeen vuonna 1925.

1800-luvun aikana kaupungin väöestö kaksinkertaistui. Kaupunkikuva muuttui uusien katujen rakennusten myötä. Ranska rakennutti päälystetyn tien Damaskoksen ja Beirutin välille vuonna 1863 ja rahoitti Hauranin-Damaskoksen-Beirutin rautatien, joka avattiin vuonna 1895. Kaupungissa alkoi nyt myös vaikuttaa arabinationalismi. Vuonna 1906 Damaskoksessa perustettu Jamiyyat an-Nahda al-Arabiyya oli ensimmäisiä nationalistisia puolueita Syyriassa. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä arabit ottivat haltuunsa Damaskoksen 1. lokakuuta 1918. Maaliskuussa 1920 Syyria julistettiin itsenäiseksi perustuslailliseksi kuningaskunnaksi Faisal I:n johdolla. Britit olivat kuitenkin solmineet Ranskan kanssa salaa Sykes–Picot-sopimuksen, jonka mukaan Syyria annettaisiin Ranskalle sodan jälkeen. Ranskalaisjoukot valloittivat kaupungin 25. heinäkuuta 1920. Vuonna 1925 Ranskan hallintoa vastaan syttyi kapina, joka levisi ensin sen alkualueilta Jabal al-Duruzista Damaskokseen. Ranskalaiset vastasivat ilmaiskuin ja tykistöllä, jotka tekivät suurta vahinkoa esimerkiksi vanhassa kaupungissa. Kapina tuli loppuunsa vuonna 1927. Kaupungissa toimivat nationalistit keskittyivät nyt enemmän politiikkaan. Kaupungin ensimmäiset nykyaikaiset tehtaat perustettiin vuoden 1928 jälkeen. Toisen maailmansodan aikana Ranska lupasi tunnustaa Syyrian itsenäisyyden vuonna 1941, mutta sodan jälkeen se ei pitänytkään lupaustaan. Tilanne johti uuteen kapinaan ja Damaskosta pommitettiin jälleen toukokuussa 1945. Kansainvälinen painostus sai ranskalaisjoukot lähtemään kaupungista 17. huhtikuuta 1946.[6]

Itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen damaskos on kasvanut huomattavasti maaseutuväestön muuttaessa kaupunkiin. Kasvuun vaikuttivat myös palestiinalaiset pakolaiset, joille perustettiin pakolaisleirejä kaupungin lähistölle. Suurin näistä on Jarmukin pakolaisleiri, jossa asui enimmillään 200 000 henkilöä. 1980-luvulla se houkutteli myös halvempia asuntoja etsineitä syyrialaisia asukkaita. Nykyinen kaupunki mukailee paljolti Ranskan valtakaudella luotua kaupunkisuunitelmaa, jota on uudistettu 1960-luvulla. Leveiden katujen rinnalle rakennettiin betoniasuintaloja. Hallinnon rakennukset ovat keskittyneet vanhasta kaupungista länteen Marjahin aukion ympärille ja useisiin kortteleihin Salhiyyahin länsipuolella. Kaupungin kasvaessa motet kaupungin alkuperäisistä puutarhoista muutettiin asuinalueiksi ja kaupungin kasvaessa se on niellyt itseensä maanviljeliöiden kyliä sen ympärillä.[6]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Damaskoksen väkiluku kasvoi 1900-luvun toisella puoliskolla valtavasti. Vuonna 1943 kaupungissa asui lähes 300 000 asukasta ja vuonna 1980 asukkaita oli jo miljoona. Esikaupungit mukaan lukien kaupungin väkiluku oli vuonna 2006 2,5 miljoonaa.

Suurin osa Damskoksen asukkaista on sunnimuslimeja. Kaupungissa on myös suuri joukko alaviitteja, joita on muuttanut kaupunkiin Latakian alueelta, koska heitä on suosittu valtion virkatehtävissä ja armeijassa. Huomattavia vähemmistöjä ovat myös druusit ja palestiinalaispakolaiset. Kaupungissa toimii edelleen useita eri kristillisä kirkkokuntia. Aikanaan merkittävä juutalainen vähemmistö on nykyisin käytännössä kadonnut.[6]

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Damaskos on yksi maailman vanhimmista kaupungeista ja tärkeä islamilaisen kulttuurin keskus, joten siellä on lukuisia historiallisia nähtävyyksiä. Suurin osa niistä on keskittynyt vanhaankaupunkiin.

Vanhakaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Damaskoksen vanhakaupunki lisättiin vuonna 1979 Unescon maailmanperintöluetteloon. Se on hyvin tiheään rakennettu sokkeloinen alue, jonka jakaa kahtia Raamatussakin mainittu via recta eli antiikin roomalaisten "suora katu". Kaupunkia ympäröi paikoittain hyvin säilynyt muuri. Vanhassakaupungissa on useita katettuja basaareja, moskeijoita ja kirkkoja, ja se on Damaskoksen kiehtovinta aluetta. Arkisin vanhakaupunki vilisee damaskoslaisia, ja turistit pääsevät näin tutustumaan hyvin aitoon syyrialaiseen elämänmenoon. Alla joitakin tärkeimpiä vanhankaupungin nähtävyyksiä.

  • Umaijadi-moskeija sijaitsee aivan vanhankaupungin sydämessä ja on yksi maailman suurimista ja vanhimmista moskeijoista. Sen rakennus valmistui 700-luvun alussa ja siinä on neljä porttia ja kolme minareettia. Rukoussali on 140 metriä pitkä ja siellä sijaitsee alttari, jossa legendan mukaan säilytetään Johannes Kastajan päätä. Moskeijassa on myös suuri sisäpiha, jossa on kolme pienempää rakennelmaa. Aivan moskeijan ulkopuolella on Saladinin hauta.
  • Suk al-Hamidiya on suuri katettu basaari ja samalla yksi pääsisäänkäynneistä vanhaankaupunkiin. Se on tärkeä ostosalue, josta paikalliset tulevat ostamaan kaikkea hääpuvuista jäätelöön. Itse pääkatu vie suoraan Umayyad-moskeijaan, ja sen varrella on lukuisia pienempiä ostoskujia.
  • Bab Tuma on Damaskoksen vuosisatoja vanha kristittyjen kortteli. Se sijaitsee samannimisen portin takana ja siellä on lukuisia kirkkoja, joista merkittävin on Ananias-kirkko. Se sijaitsee kuusi metriä maan alla, ja siellä Paavali sai Raamatun mukaan näkönsä takaisin.

Muu kaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Syyrian kansallismuseossa on merkittävä kokoelma arkeologisia löytöjä eri puolilta maata. Esillä on löytöjä muun muassa Palmyrasta ja Marista.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Damaskoksen keskusrautatieasema

Damaskoksessa liikennöi vuosina 19071967 raitiovaunuja, mutta nykyään kaupungissa ei ole kattavaa sisäistä julkista liikennettä. Sen sijaan takseja ja kimppatakseja on valtavasti.

Kaupungin keskustan kaakkoispuolella on Damaskoksen kansainvälinen lentoasema. Keskustassa on historiallisesti merkittävä rautatieasema, joka kuului Osmanien valtakunnan rautatieverkostoon. Se rakennettiin vuonna 1913 ja palveli tuolloin junaliikennettä Damaskoksen ja Medinan välillä. Nykyisin reittiä liikennöidään ainoastaan Damaskoksen ja Ammanin välillä. Junia lähtee Damaskoksesta myös pohjoiseen.

Bussien kaukoliikennettä varten on kaksi suurta solmukohtaa: Harastan ja Baramken bussiterminaalit. Linja-autot palvelevat kaikkia maan tärkeimpiä keskuksia, ja Damaskoksesta liikennöi busseja myös ulkomaille aina Saudi-Arabiaan asti.

Kuuluisia damaskolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Syria citypopulation.de. Viitattu 26.7.2015. (englanniksi)
  2. Syria: People and Society CIA World Factbook. Viitattu 12.12.2012.
  3. a b Ancient City of Damascus UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 26.7.2015. (englanniksi)
  4. Nature:Ghouta Old Damascus
  5. Kassioun Mountain Old Damascus
  6. a b c d e f g h i Michael R. T. Dumper ja Bruce E. Stanley: Cities of The Middle East and North Africa, s. 119-127. ABC CLIO, 2007. ISBN 1-57607-919-8. (englanniksi)