Aramealaiset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muinainen Mesopotamia
EufratTigris
Assyriologia
Kaupungit / Imperiumit
Sumer: UrukUrEriduKišLagašNippur
Akkadin imperiumi: AkkadBabylonIsinSusa
Assyria: AssurNiniveDur-ŠarrukinNimrud
BabyloniaKaldea
ElamAmorilaiset
HurrilaisetMitanni
KassiititUrartu
Kronologia
Sumerilainen kuningasluettelo
Assyrian kuninkaat
Babylonian kuninkaat
Kieli
Nuolenpääkirjoitus
SumeriAkkadi
ElamiittiHurri
Mytologia
Enūma Eliš
GilgamešMarduk
Sumerien uskonto
Babylonian uskonto
Kulttuuri
TaideKirjallisuusMusiikki
Babylonialaiset numerot
Hammurabin laki
Aramealainen hautasteele.

Aramealaiset (arameaksi ܐܪ̈ܡܝܐ‎‎, ʼaramáyé, assyrian kielellä Aramu, Arimi ahlamû) olivat paimentolaiskansa, joka vaelsi Mesopotamiaan noin 1100 eaa. [1][2] He olivat luoteis-seemiläisiä nomadeja, jotka puhuivat aramean kieltä.

Aramealaiset lähtivät Itä-Syyriasta liikeelle luultavasti suuren kuivuuden aiheuttaman nälän takia. Aramealaisheimot tekivät sivistysvaltioiden alueille valloitus- ja ryöstöretkiä monena aaltona. Mutta nämä paimentolaiset myös kävivät kauppaa ja levittivät kirjakieltään Lähi-itään. Aramealaiset omaksuivat valloittamissaan kaupungeissa paikallisen kulttuurin.

Sekä Assyrian että Babylonian hallitsijat yrittivät torjua aramealaisia monilla sotaretkillä.[2] Nämä valtasivat siitä huolimatta suuren osan Assyrian läntisistä provinsseista ja nousivat Babylonian hallitsijoiksi.[2] He perustivat myös Syyriaan useita kuningaskuntia ja heettiläisvaltakunnan raunioille syntyi myös aramealais-heettiläisiä valtioita.[2] Israel, Foinikian kaupungit ja ja Assyria torjuivat aramealaisvalloitukset. Damaskos lienee ollut tunnetuin aramealaisvaltio. Hajaannus koitui aramealaisten tappioksi. Uus-Assyria kukisti monia aramealaisvaltioita ja toiset aramealaisheimot sulautuivat Assyrian ja Babylonian tienoilla ja sulautui sittemmin täysin Assyrian valtakuntaan.[1]. Aramean kieli levisi 800-luvulta lähtien keski-Assyrian aikana Lähi-Idän yleiskieleksi kaupan välityksellä. Kirjurit käyttivät arameaa, jota puhuttiin yleiskielenä. Aramealaisilla oli kameleita. Aramealainen kirjoitus synnytti heprealaisen kirjoituksen. Vasta arabien levittäytyminen syrjäytti aramean kielen 600-luvulla jaa.

Varhainen historia, edeltäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Mesopotamian ja Levantin alueen aramealaisia valtioita, joiden nimet alkoivat etuliiteellä Bit.

Aramealaisten vaellus tuo mieleen noin tuhat vuotta aiemman amorilaisten vaelluksen. Syykin lienee sama, kuivuus. Aramealaiset olivat teltoissa asuvia puolipaimentolaisia ja myös kauppamiehinä tunnettuja. Jo enen amorilaisa oli akkadilaisa virrannut Mesopotamiaan noin 3000 eaa.[3]

Ei tiedetä, onko Eblan ja Akkadin savitauluissa 2300-2250 eaa mainittu armi, arame aramealaisia. Aram mainitaan Marin savitauluissa 1900 eaa ja Ugaritin kirjoituksissa 1300 eaa.

Aramealaiset alkujaan paimensivat karjaa ja/tai viljelivät maata alkujaan Palmyran ja Eufratin välisellä itä-Syyrian ylängöllä

Kassiitit mainitsevat Ahlamun kultakaravaanit jo kassiittiajalla.[4]. Assyrian kuningas Assur-Resisi kertoo tuhonneensa erään aramealaisten sotajoukon. Ehkä noin 1300 eaa Israelin heimot, jotka olivat luultavasti aramealaisia, saapuivat Palestiinaan, mutta lähtivät pian Egyptiin. Noin 1300-1200 eaa aremealaiset alkoivat hyökätä Assyrian alueelle. Noin 1200 eaa aramealaiset etenivät Assyrian heikennyttyä Keski-Eufratille.

Valloitusretket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aramealaisten merkittävin laajenemine Lähi-idässä tapahtui noin 1100-900 eaa. Keski-Assyrian romahdus noin 1050 eaa antoi aramelaisille mahdollisuuden.

Ensimmäinen kiistaton maininta aremealaista on Assyrian kuninkaan Tiglat-Pileser I: savitauluissa noin 1100 eaa. Tiglatpileser I:n aikana 1114-1076 eaa aramealaiset tunkeutuuivat laajalle alueelle Libanonin, Palmyran ja Karkemisin seuduille, ja Eufratin varrelle Babylonian rajalta pohjoiseen. Ugaritissa alkoi suuri kuivuus noin 1100 eaa. Se luultavasti ulottui aramealaisten maahan. Nälän torjuakseen aramealaisten oli pakko paeta sitä. Vuoden 1083 Assyrian kuivuus aiheutti niin suuren nälän, että ihmiset söivät toisten ihmisten lihaa[5].

Tiglatpileser ja hänen seuraajansa eivät kyenneet estämään aramealaisten hyökyä. Kun yksi aramealaisjoukko kukistui, toinen tuli tilalle.

Assyrialaiset kykenivät silti osin estämään aramealaisten valloitukset. Mutta aramealaiset valtasivat monia alueita Eufratin keskijuoksulta ja Asyrian-Babylonian rajaseudun. Araemalaiset ryöstelivät kauppakaravaaneja. Assyriasta Babyloniin täytyi karavaanin sen takia kiertää kaukaa Iranin vuorten, Hamadanin-Kermanshahin kautta.

1000-luvulla aramealaiset hyökkäsivät Keski-Eufratille, ja etelä-Babyloniaan. Nebukardessar I:n seuraaja kukistui aramealaishyökkäykseen[6].

Aramealaisia saapui Balikh- ja Khaburjoelle sekä vähä-Zabjoelle. Eri aramelaisryhmät saartoivat osin kutistuneen Assyrian[7].

Aramealaiset valtasivat monet pohjois-Syyrian heettiläiset pikkuvaltiot, mm Karkemishin, Aleppon ja Haman. Aramealaset etenivät Libanonin laaksoon asti vallaten Damaskoksen. Mutta Foinikian kaupunkeja suojasivat vuoret[8].

Babyloniassa Sippar joutui aremalaisten saartamaksi. Babylon ja Borsippa kärsivät niinikään aramelaisten ryöstelyistä. Babylonin kuninkaan Nabumukinaplin hallitessa maata 977-942 eaa tärkeän uuden vuoden johlan Akitu-seremoniaa ei voitu pitää, kun vihamielsiet aramelaiset estivät liikkeet alueella.

Valtiot, sodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aramealaiset heimot kilpailivat keskenään. Tunnetuin 40 heimosta oli pakod. Aramealaisia kuningaskuntia nousi pohjois- ja itä-Syyriaan, etelä-Anatoliaan ja pohjois-Mesopotamiaan.[9] Aramealaiset perustivat mm Zoban (Sooban) kuningaskunnan. Se oli alussa johtava aremealaisista pikkuvaltioista. Mutta Israelin kuningas Daavid voitti Sooban kuninkaan Hadadaserin ja liittoutui Hamaton aremealaiskuninkaan kanssa[10].

Damaskos nousi aramealaisten keskuudessa johtoon Salomon hallitessa Israelia. Tunnettuja aremalaisia kuningaskuntia olivat myös Guzana (Pit Bahian), Tilbarsip ja Hama. Damaskoksen aramealaiset uhkasivat Israelia. Nämä kaksi valtoita sotivat monta kertaa.

Vuonna 934 aramealaiset valvoivat Assyriassa kaikkia muita kaupunkeja Tigriin länsipuolella, paitsi Assuria. Aramealaisten mahti Lähi-idässä oli huipussaan noin 900 eaa[11]. Tällöin aramelaiset olivat Babyloniassa, ja vallaneet Syyriassa ja Assyriassakin monia alueita.

Kuningaskuntien häviö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uus-Assyrian kuninkaat alkoivat vallata alueita lännestä.

Assyrian skuningas Assurnasirpal II kukisti aramealaisetkin taktiikalla, jossa vastustajaa kohtasi alistuminen tai tuho. Käymällä raakaa totaalista sotaa Assyria saattoi kukistaa aiemmin ylivoimaiset, mutta hajanaiset aramealaiset. Mutta vielä Salmanassar III ei onnistunut valtaamaan Damaskosta 15 vuoden sodasta huolimatta[12].

Assyrian kuningas Tukulti-Ninurta valtasi n. 855 Laqen aramealaiskaupungin. Mm Israelin kuningas Ahab taisteli Damaskoksen aramealaisia vastaan. Mutta Assyria kukisti 733 Damaskoksen. Babylonin kuningas Eriba-Marduk karkoitti aramealaiset noin 770 eaa. Silti yhä 700-luvulla aramelaiset ahdistelivat myös Assyriaa. Aramelaiset auttoivat Uus-Babyloniaa kukistamaan Jerusalemin.

Kielen leviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aramean kieli levis laajalle , koska aramealaiset karavaanit kuljettivat tavaroitaan kaikkialla Lähi-idässä. Assyrialaiset tekivät aramelaisista kirjureita. Noin 800 eaa aramea oli vakiintunut lUusassyrian yleiskieleksi. Aramean kielen aakkosten pohjalta syntyivät habrean aakkoset. Vanha ramean kieli jatkoi Lähi-idässä vuoteen 200 eaa ja usui aramea noin vuotaan 600 jaa, kunnesa arabia korvasi sem.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kaisu-Maija Nenonen ja Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja. WSOY 1998. Hakusana "Aramealaiset", s. 644.
  2. a b c d Raija Mattila, Jaakko Hämeen-Anttila ja Kaj Öhrnberg: Suuret jokilaaksot. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY 2002. s. 53-54.
  3. Thomsen 1983, s 69
  4. Iiro Kuuranne (toim): Kukoistava Kaksoisvirranmaa, s. 138. Readers Digest - Valitut Palat, 2005. ISBN 951-584-671-4. suomi
  5. Otavan suuri maailmanhistoria osa 1, Erling Bjöl 1982, s 255
  6. Bjöl 1983, s. 255
  7. Thomsen 1983, s 70
  8. Thomsen 1983, s 71
  9. Kuuranne 2005, s. 140
  10. Suuri maailmanhistoria I, Herbert Michaelis, Kauko Pirinen suom toim, Kirjayhtymä Helsinki 1967, s. 518
  11. Suuri maailmanhistoria osa 2, kulttuurien synty, Leif Danielsen, Rudi Thomsen, Koko kansan kirjakerho 1983, ISBN 951-864-007-3, ISBN 951-864-000-9, s. 71
  12. Bjöl 1983, s 263

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aramealaiset.