Seldžukit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kartta seldžukien hallitsemasta alueesta vuonna 1092. Karttaan on merkitty tähdellä pääkaupunki Ishfahan sekä Dandanaqanin (1040) ja Manzikertin (1071) taistelupaikat.

Seldžukit olivat turkkilaiskansa, joka saapui ensimmäisenä turkkilaiskansana Vähään-Aasiaan 1000-luvun alussa Keski-Aasiasta. He tekivät turkkilaiskansoista Vähän-Aasian mahtitekijän.

Valtakunnan synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Seldžukkien valtakunta

Seldžukit olivat aluksi Keski-Aasiassa yksi 24 oğuz-heimosta ja heidän asuinalueensa oli Syr-Darjan alajuoksulla. Nimi seldžukki on peräisin heimon oletetusta esi-isästä. Bysanttilaiset kirjasivat muistiin heimon saapumisen levottomaan Armeniaan vuonna 1016. Heimopäällikkö Toğrul Beg valtasi Pohjois-Persian 1040-luvulla voitettuaan vuonna 1040 Dandanaqanin taistelussa Ghaznavidien valtakunnan ja alkoi sitten laajentaa aluettaan länteen. Seldžukkisulttaani Alp Arslan löi vuonna 1071 Manzikertin taistelussa Bysantin joukot ja nousi hallitsevaan asemaan koko Anatoliassa. Voiton seurauksena seldžukkiheimon yksi haara perusti Rūmin sulttaanikunnan. Alp Arslanin pojan Malik Shah I:n aikana valtakunta laajeni käsittämään Keski-Aasiaan asti ulottuvan alueen.[1]

Seldžukkien kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1200-luvulla seldžukkien suurvaltakunnasta oli jäljellä enää Rūmin sulttaanikunta. Samaan aikaan valtion sivistystaso oli kuitenkin huipussaan ja se laajeni etelään Antalyan ja Sinopen alueille sekä pohjoisessa Trapezuntin maakuntaan. Heimo oli kehittänyt omaperäisen sotilasperinteen ja sen taiteellinen lahjakkuus kukoisti. Seldžukit jättivät huomattavan jäljen Turkin arkkitehtuuriin, erityisesti Konyan kaupunkiin. Tyylisuunta muistuttaa telttaa kahdeksan- tai kymmenkulmaisine rakenteineen, mutta puukaiverruksiin perustuvassa koristelussa on päästy pitkälle, ja samaa sovellettiin stukko- ja kivityössä. Sisäosissa käytettiin sinisävyisin fajanssikaakeleita, josta myöhemmin kehittyi turkkilainen kaakelikoristelu. Moskeijoissa käyettiin kaakeliin maalattuja tai marmoriin kaiverrettuja Koraanin lauseita. Elinkeinoelämän vilkastuminen oli huomattavaa, sillä valtakunta rohkaisi viljelijöitä maataloustuotteiden kauppaamiseen. Turkin kielestä tuli 1400-luvulle mennessä koko Anatolian hallitseva kieli. Konyasta on lähtöisin myös derviššien tanssikulttuuri.[1]

Mongolivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasiasta levittäytyneet mongolit valtasivat Erzurumin vuonna 1242 ja samana vuonna he löivät Kay Khosraun II:n johtaman seldžukkien armeijan Kuzadagissa. Mongolien jäljiltä Vähä-Aasia jakautui pieniin emiraatteihin, jotka puolestaan kukistuivat, kun Pohjois-Fryygian Osman I laajensi aluettaan ja perusti Osmanien valtakunnan. Osmanin joukkoja kutsuttiin osmaneiksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki, s. 117–122. Kust.oy Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.