Manama

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Manama
Road and towers in Manama.jpg
Bahrain map.png

Koordinaatit: 26°13′0″N, 50°35′0″E

Valtio Bahrain
Hallinto
 – Pormestari Humood bin Abdullah bin Hamad Al Khalifa
Väkiluku (2001) 143 035[1]

Manama (arab. المنامة‎‎, al-Manāma) on Bahrainin pääkaupunki ja maan suurin kaupunki. Kaupungin asukasluku oli vuoden 2001 laskennan mukaan 143 035[1] ja se sijaitsee Persianlahdella Bahrainin saaren pohjoisosassa.

Manama-nimi mainitaan kirjallisissa lähteissä ensi kertaa 1345 ja asutuksella kaupungin alueella on pidempi historia. Portugalilaiset valtasivat kaupungin 1521 ja persialaiset 1602. Vuodesta 1783 kaupunkia on hallinnut – lyhyin poikkeuksin – al-Khalifahin dynastia. Manamasta tuli vapaasatama 1958 ja Bahrainin pääkaupunki 1971.

Manaman lentoasema sijaitsee kaupungin pohjoispuolella al-Muharraqin saarella. Matkailu on merkittävä tulonlähde kaupungissa, arabian kielen ohella myös englanti on yleistynyt paljon. Kaupungissa sijaitsee Al Ahli Stadium, joka toimii muun muassa jalkapallo-otteluiden pelipaikkana.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manaman kaupunki sijaitsee Bahrainin pääsaaren koillisosassa. Vaikka kaupunki sijaitsee alueella jolla juomavesivarannot ovat yleensä vähäiset, Manama on jo pitkään tunnettu pohjavesivarannoistaan. Pohjavesi on luonut paikalle keidasalueen, joka on tukenut asutusta paikalla jo pitkään. Manama on myös Bahrainin muihin alueisiin verrattuna hedelmällisellä maaperällä, mikä on mahdollistanut taatelien ja muiden sitkeiden kasvien kasvatuksen.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maataloutta ja kalastusta on harjoitettu Manaman alueella mahdollisesti jo kolmannelta vuosituhannelta eaa. lähtien. Bahrainin yhdistetään usein muinaiseen Dilmunin siviilisaatioon, joka kukoisti suurin piirtein vuoden 2500 eaa. jälkeen. Dilmun tunnetaan etenkin Gilgameš-eepoksesta, jossa paikka tunnetaan kuolemattomuuden lähteenä. Vuosien 2300 ja 1000 eaa. välillä rakennettiin myös suuria hautakumpuja, joita tunnetaan saarelta yli 170 000. Vuoden 700 eaa. tienoilla saaren valtasivat assyrialaiset ja heitä seurasivat pian babylonialaiset. Sittemmin kreikkalaiset tunisvat saaren nimellä Tylos ja siellä ilmeisesti vieraili muutama Aleksanteri Suuren laivastoon kuulunut laiva. Plinius vanhempi viittaa saareen kertoen siellä tuotettavan helmiä ja puuvillaa. Vuoteen 410 jaa. mennessä lähellä Manamaa oli nestoriolainen piispa ja luostari. Vuonna 630 saaren valloittivat muslimit ja he rakennuttivat saarelle Khamisin moskeijan, joka on yksi Persianlahden alueen vanhimmista moskeijoista. Muslimit kävivät kauppaa kaukaistenkin alueiden kanssa ja saarelta on löytynyt esimerkiksi kiinalaisia kolikoita 650–1200-luvuilta.[2]

Vuonna 1330 saaren valtasivat hormuzilaiset joukot ja vuonna 1345 tehtiin ensimmäinen kirjallinen maininta Manaman kaupungista muodossa al-Manamah. Saaresta muodostui yksi šiialaisen oppineisuuden keskuksista ja se tuotti monia Persiassa ja Irakissa vaikuttaneita uskonoppineita. Vuonna 1521 saaren valtasi Portugali, joka rakennutti sen rannikolle useita linnakkeita. Yksi niistä oli Qalhat Manama, joka on nykyisin suosittu turistinähtävyys kaupungin reunalla. Portugalin valta päättyi vuonna 1602, jolloin saaren valtasivat Persiaa hallinneet Safavidit. Persian valta heikkeni seuraavan vuosisadan lopulla ja valtaan nousivat arabiheimot. Yksi niistä oli sunnalainen al-Khalifa-heimo alun perin Etelä-Najdista. He muuttivat ensin nykyisen Kuwaitin alueelle ja muuttivat edelleen 1700-luvun lopussa vallaten vuonna 1789 Qatarin. Qatarista käsin he valloittivat Bahrainin saaren ja maan nykyisin šiialaisen enemmistön yli valtaa pitävä sunnalainen yläluokka polveutuu heistä.[2]

Mamaman souq vuonna 1965.

Britit saapuivat alueelle heidän kiinnostuttuaan alueen kautta meriteitse kulkevista kauppareiteistä. Vuoteen 1820 mennessä he olivat pakottaneet paikalliset hallitsijat sopimuksiin kanssaan, joiden virallinen tarkoitus oli hillitä merirosvoutta. Helmet muodostivat vielä pitkään kaupungin talouden kulmakiven. Helmikauppaan vaikutti raskaasti 1920-luvun maailmanlaajuinen lama. Helmien tilalle löytyi pian toinen luonnonvara. Standard Oil of California eli Socal löysi saarelta maaöljyä vuonna 1932 ja vuonna 1934 Bahrainista tuli ensimmäinen raakaöljyä ulkomaille vievä Persianlahden maa. Tuloja saatiin myös ulkovaltojen Juffairiin muutaman kilometrin päähän Manamasta perustetuista laivastotukokohdista. Britit perustivat laivastotkukikohdan saarelle vuonna 1935 ja sitä käytettiin aina vuoteen 1971 saakka. Yhdysvallat alkoi käyttää samaa satamaa vuonna 1949 ja sillä on edelleen myös 5. laivaston sotilasalue Manaman esikaupunkialueella. Bahrain itsenäistyi vuonna 1971 ja Manamasta tuli uuden valtion pääkaupunki. Nykyisin kaupunki on maan hallinnollinen ja taloudellinen keskus.[2]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manaman kaupunkikuvaa.

Vaikka Bahrain olikin yksi ensimmäisistä öljyä tuottamaan ruvenneista Persianlahden valtioista, sen öljyvarannot ovat kuitenkin suhteelisen vähäiset. Tämä on pakottanut etsimään taloudellista kasvua muilta aloilta. Manamasta onkin pyritty kehittämään Persianlahden finanssialan keskusta. Nykyisin kaupungissa onkin yli 175:n pankin toimintaa. Kaupunkiin on pyritty houkuttelemaan myös turisteja, joita tulee etenkin Bahrainin naapurimaa Saudi-Arabiasta. Vuonna 1986 Manaman ja mantereen Dammamin välille rakennettiin pengertie, joka mahdollistaa kolmen miljoonan turistin kulun vuosittain mantereelta Bahrainin saarelle. Turismin kehittämistä ovat vaikeuttaneet levottomuudet maan šiialaisen enemmistön ja sunnalaisen yläluokan välillä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Bahrain citypopulation.de. Viitattu 19.9.2015. (englanniksi)
  2. a b c d e Michael R. T. Dumper ja Bruce E. Stanley: Cities of The Middle East and North Africa, s. 243-245. ABC CLIO, 2007. ISBN 1-57607-919-8. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]