Ain Jalutin taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ain Jalutin taistelu
Osa Mongolien valloitusretkiä
Päivämäärä:

3. syyskuuta 1260

Paikka:

Ain Jalut, Palestiina

Lopputulos:

Mamelukkien voitto

Osapuolet

Egyptin mamelukit

Mongolivaltakunta

Komentajat

Qutuz
Baibars

Kitbuqa

Vahvuudet

20 000

10 000–20 000

Mongolien hyökkäykset
Keski-AasiaGeorgia ja ArmeniaVolgan BulgariaVenäjäEurooppaBagdadAin JalutKoreaIntiaJapaniVietnam

Ain Jalutin taistelu käytiin Egyptin mamelukkien ja mongolien välillä syyskuussa 1260 Ain Jalutissa. Taistelussa mongolit kärsivät ensimmäisen huomattavan tappionsa muslimeja vastaan ja Mongolivaltakunnan hajaannus esti kostoiskut. Taistelu pysäytti näin mongolien etenemisen Pohjois-Afrikkaan. Ain Jalutissa mamelukit käyttivät myös ensi kertaa alkukantaisia kanuunoja, joskin niillä ei ollut ratkaisevaa vaikutusta taistelun lopputulokseen.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšingis-kaani oli aloittanut mongolien pysäyttämättömältä vaikuttavan leviämisen Aasiassa ja vuonna 1251 valtaan nousi hänen pojanpoikansa Möngke-kaani. Möngke jatkoi edeltäjiensä tapaan tunnetun maailman valloitusta ja alisti mongolien valtaamien maiden sotilaista kootun armeijan toiselle Tšingis-kaanin pojanpoika Hülegü-kaanille. Hülegün armeija lähti liikkeelle Persiasta vuonna 1256 ja iski abbasideja vastaan tuhoten silloisen islamilaisen maailman keskus Bagdadin vuonna 1258. Bagdadista Hülegü valtasi aijubidien pääkaupunki Damaskoksen ja suunnitteli etenevänsä Palestiinan läpi viimeistä alueen merkittävää muslimivaltiota mamelukkien hallitsemaa Egyptiä vastaan. Voitto Egyptissä mahdollistaisi etenemisen edelleen muualle Pohjois-Afrikkaan ja Välimeren alueelle.[1]

Vuonna 1260 Hülegü lähetti lähettiläänsä mamelukkien pääkaupunki Kairoon vaatien mamelukkisulttaani Qutuzia antautumaan. Qutuz vastasi teloittamalla mongolien lähettiläät ja asettaen näiden irti leikatut päät näytteille Kairon kaupunginporteille. Hülegü suunnitteli jo etenemistä etelään, mutta tällöin hänet saavutti uutinen Möngke-kaanin kuolemasta. Hülegü lähti kohti itää toivoen voivansa varmistaa mongolivaltakunnan periytymisen itselleen ja mukanaan hänellä oli suurin osa armeijastaan. Mamelukkeja vastaan jäi kristityn turkinsukuisen komentaja Kitbuqa Noyanin johtama 10 000–20 000 miestä käsittänyt armeija.[1] Joukkoihin kuului yksi tümen, noin 500 armenialaista ja syyrialaisia joukkoja.[2] Noyanin johtama armeija lähti kohti etelää Palestiinan kautta ylittäen Jordanjoen elokuussa 1260. Qutuz liittoutui toisen mamelukkipäällikkö Baibarsin kanssa ja lähti puolestaan kohti pohjoista, mukanaan suurin piirtein saman kokoinen armeija, eli noin 20 000 miestä. Saadessaan uutisen Kitbuqan lähestymisestä Qutuz eteni Ain Jalutin lähteelle Jezreelin laaksoon. Taistelu käytiin 3. syyskuuta 1260.[1]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egyptiläiset päättivät, että Baibarsin johtamat joukot tekisivät pienimuotoisia rynnäkköjä mongoleja vastaan, mutta eivät sitoutuisi suurempaan taisteluun. Joukkojen tavoitteena oli houkutella mongolit laaksoon, jonka ympäristön kukkuloilla Qutuzin miehet olivat väijyksissä. Mongolit astuivat ansaan uskoen Baibarsin heikompien joukkojen vetäytyvän. Laaksoon tullessaan mongolit joutuivat puiden suojissa piilotelleiden mamelukkien ratsuväen ja sotilaiden hyökkäysten kohteeksi. Mongolien asema teki heistä helpon kohteen mamelukkien jousimiehille. Mamelukit käyttivät taistelun aikana myös ensi kertaa pieniä käsikanuunoja (midfa). Kanuunat eivät kyenneet tuottamaan suuria vahinkoja viholliselle, mutta niiden tarkoitus oli pelottaa vastapuolen joukkoja. Kaikesta huolimatta mongolit tekivät ankaraa vastarintaa pyrkien pakenemaan laaksosta.[1] Heidät oli piiritetty kolmelta suunnalta ja mongolien mukana olleet syyrialaiset olivat paenneet taistelukentältä nopeasti. Loput joukot tekivät kuitenkin kaksi rynnäkköä mamelukkien vasenta siipeä vastaan ajaen nämä miltei pakoon.[2] Paon esti lopulta vain Qutuzin rynnätessä itse taisteluun valioyksikkönsä kera. Taistelu kääntyi mamelukkien eduksi ja tuhannet mongolit ja heidän komentajansa Kitbuqa saivat surmansa.[1]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hülegü suunnitteli kostavansa Ain Jalutin tappion hänen palattuaan Persiaan vuonna 1262, mutta mongolivaltakunnan hajoaminen vei lopulta hänen huomionsa muualle. Mongolit tekivät mamelukkeja vastaan vain pienen toisen sotaretken, joka lyötiin edellisen tavoin takaisin. Tappio Ain Jalutissa merkitsi mongolien etenemisen pysäyttämistä ja osoitti, että muslimien oli mahdollista saavuttaa voittoja lyömättömiltä vaikuttaneilta mongoleilta.[1]

Mamelukkeja komentanut Qutuz hyötyi kuitenkin henkilökohtaisesti vain vähän. Hänet murhattiin matkalla takaisin Kairoon. Murhan taustalla oli todennäköisesti Baibars, jolle Qutuz oli luvannut Syyrian hallinnan, mutta joka ei ilmeisesti luottanut Qutuzin sanaan. Baibarsista tuli uusi sulttaani ja hänen valtakaudellaan mamelukit ajoivat mongolit Syyriasta ja karkottivat vielä Palestiinassa olleet kristityt ristiretkeläiset.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Richard Overy: History of war in a hundred battles, s. 143–145. Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-939071-7. (englanniksi)
  2. a b Christopher P. Atwood: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire, s. 6. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9. (englanniksi)