Mongolien hyökkäykset Venäjälle

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mongolien hyökäykset Venäjälle
Osa Mongolien valloitusretkiä
Genghis Khan empire-en.svg
Päivämäärä:

1223–1240

Paikka:

Itä-Eurooppa. Nykyinen Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän alue.

Lopputulos:

Mongolit valloittivat suuren osan Itä-Euroopasta

Osapuolet

Kiovan Rus

Mongolivaltakunta

Tappiot

5 % väestöstä

Mongolien hyökkäykset
Keski-AasiaGeorgia ja ArmeniaVolgan BulgariaVenäjäEurooppaBagdadAin JalutKoreaIntiaJapaniVietnam

Mongolien hyökkäykset Venäjälle olivat osa mongolivalloituksia, jotka suuntautuivat Etelä-Venäjän arovyöhykettä myöten kohti Itä-Eurooppaa ja päättyivät Kiovan Rusin kukistumiseen.

Venäjän valloitus tapahtui kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen hyökkäys oli Tšingis-kaanin tataarien voimin vuonna 1223 toteuttama[1] ja toinen suurkaani Ögödein aikana vuosina 1229–1241, jolloin mongolit ryhtyivät hyvin valmisteltuun hyökkäykseen Kiovan Rusjia vastaan. Sotatoimet alkoivat Jotšin pojan Batun johdolla, mikä johti Etelä-Venäjän arojen valloitukseen. Mongolit ottivat hallintaansa Venäjän kaupungit Rjazanin ja Vladimirin. Novgorod vältti valloituksen onnekkasti tulvan ansiosta, mutta myöhemmin Aleksanteri Nevski antautui vapaaehtoisesti, jolloin kaupunki säästyi tuholta. Valloittajat saapuivat Dneprjoelle, joulukuussa 1240 Kiovaan ja tuhosivat kostona kaupungin sen vastustettua valloittajia.

Mongolien hyökäys jatkui edelleen aroa pitkin kohti Länsi-Eurooppaa ja saavutti Unkarin ja Liegnitzin huhtikuussa 1241. Mongolien tiedustelu ulottui Adrianmerelle ja Espanjaan, mutta laajemmat sotatoimet eivät enää toteutuneet Euroopassa. Ögödei kuoli joulukuussa 1241, jolloin sotatoimet pysähtyivät vuoden suruajaksi.[2]

1250-luvulla mongolihallitsijat alkoivat käyttää itsestään nimeä Kultainen orda (Kultainen leiri). He perustivat pääkaupungin Sarain, nykyisen Volgogradin, itäpuolelle.[2]

Mongolien valloitus jätti monenlaisia lyhyt- ja pitkäaikaisia vaikutuksia Venäjän myöhempään kehitykseen. He verottivat venäläisiä kymmenyksillä. Jos ei ollut varaa maksaa kymmenyksiä, vietiin omaisuutta ja työmiehiä orjiksi ja sotimaan. Pidemmällä aikavälillä mongolit vaikuttivat politiikkaan, jolloin kilpailtiin suuriruhtinaan tittelistä. Lopulta Moskovassa onnistuttiin saamaan titteli itselle ja alettiin toimia itsevaltiaana tsaarinaselvennä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heikki Kirkinen: ”Mongolivalta Venäjällä”, Venäjän historia, s. 59–63. Otava, 2006. ISBN 951-1-15799-X.
  2. a b c ”Venäjän valloitus”, ”Maailman laajin valtakunta”, Historiallinen Atlas kattava maailmanhistoria, s. 146–149. Gordon Cheers, 2013. ISBN 978-3-8480-0505-5.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.