Tšingis-kaani

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Tsingis Khan” ohjaa tänne. Tsingis Khan on myös Frederikin albumi.
Tšingis-kaani
Bust of Genghis Khan in Mongolia.jpg
Tšingis-kaanin rintakuva Mongolian presidentinlinnassa Ulan Batorissa.
Mongolien suurkaani
Kevät 1206 – 25. elokuuta 1227
Edeltäjä ei kukaan
Seuraaja Tolui (sijaishallitsija)
Tiedot
Syntynyt elokuun loppu – syyskuun alku/keskikohta 1162
Khentiin vuoristo, Mongolia
Kuollut 18. elokuuta 1227
(n. 65 vuotta)
Puoliso Börte Üjin
Khulan
Yesugen
Yesui
muita
Uskonto šamanismi

Tšingis-kaani (mongoliksi Чингис Хаан = Tšingis Haan, alkuperäinen nimi Temüdzin, Тэмүүжин, temppelinimeltä Taizu (太祖)) (1155/1162/116718. elokuuta 1227) oli merkittävä keskiaikainen sotilasjohtaja ja lainlaatija, joka valloitti suuren osan Aasiaa ja jopa osan Euroopasta. Hän oli ensimmäinen Mongolivaltakunnan suurkaani, ja häntä pidetään Mongolian valtion isänä.

Nuorena kovia kokenut Temüdzin sai heimosotien tuloksena yhdistettyä hajanaiset mongoliheimot ja julistettiin Tšingis-kaaniksi vuonna 1206. Hän aloitti laajat sotaretket, joilla hän sai käsiinsä suuria osia Euraasiasta. Näihin kuuluivat hyökkäykset Karakitain valtakuntaan, Kaukasiaan, Khwarezmian maille, tanguuttivaltakuntaan ja Jin-dynastian kimppuun.

Tšingis-kaani aloitti jasa-lakikokoelman, joka korvasi vanhat sukulaissuhteisiin perustuneet klaanitavat hierarkkisella järjestelmällä, jossa asema ei määräytynyt enää niinkään sukulaissuhteiden kuin kykyjen ja saavutusten perusteella. Jasa käsitteli myös erilaisia kunniakoodeja, ja rangaistukset olivat ankaria.

Ennen kuolemaansa hän nimesi Ögedein seuraajakseen ja pilkkoi valloituksensa kaanikunniksi pojilleen ja lapsenlapsilleen. Tšingis-kaanin kuolinsyystä ei ole varmaa tietoa. Yksi yleisimmistä teorioista on, että hän sai surmansa pudottuaan hevosen selästä kesken taistelun 1227.[1]

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ononjoki Mongoliassa, alueella missä Temüdzin syntyi ja kasvoi. Syksy.

Syntymä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaislähteiden puutteen takia Temüdzinin varhaisvuosista on hyvin vähän faktatietoa. Muutamat lähteet, jotka käsittelevät tätä aikaa, ovat usein ristiriitaisia.

Temüdzin syntyi vuonna 1155, 1162 tai 1167 Delüün Boldogissa lähellä Burhan Haldunin vuorta. Mongolien salainen historia kertoo lapsen syntyneen verihyytymä kädessään, perinteisenä ennusmerkkinä siitä, että lapsesta tulisi suuri johtaja. Hän oli kolmas poika isälleen Jesügeille, khamag-mongolien kaanille ja kereiittien Togrul-kaanin liittolaiselle, ja vanhin poika äidilleen Höelunille. Saman lähteen mukaan Temüdzin nimettiin Jesügein vangitseman tataarin mukaan. Nimi saattaa viitata myös siihen, että hänellä olisi suvussa seppiä.

Jesügein klaania kutsuttiin borjigineiksi (Боржигин), kun taas Höelun oli olkhonuutti, sukua ongiraattien (Хонгирад) heimolle. Muiden heimojen lailla he olivat nomadeja. Koska Jesügei oli päällikkö, kuten edeltäjänsä, Temüdzin kuului yläluokkaan. Tämä oli avuksi pyydettäessä apua ja myöhemmin heimojen yhdistämisessä.

Varhaisvuodet ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšingis-kaani ja kiinalaisia lähettiläitä.

Nuorella Temüdzinilla oli kolme veljeä, Hasar, Hatšiun ja Temüge, sisar Temülen ja velipuolet Behter ja Belgutei. Muiden paimentolaisten lailla Temüdzinin nuoruus ei ollut helppoa aikaa. Isä Jesügei järjesti hänelle avioliiton, ja yhdeksän vanhana hänet toimitettiin morsiamensa Börten perheeseen ongiraattien heimon luo. Temüdzinin oli elettävä uuden perheenpään Dei Sechenin vallan alla kunnes saavuttaisi naimakelpoisen iän kaksitoistavuotiaana. Kotiin palatessaan Jesügei tapasi tataareja, pitkäaikaisia vihollisia, ja kuoli myöhemmin myrkkyyn, jota he tarjosivat hänelle. Kuultuaan tämän Temüdzin palasi ottamaan isänsä paikan. Borjiginit eivät kuitenkaan halunneet johtajakseen niin nuorta poikaa, vaan hylkäsivät Höelunin lapsineen jättäen nämä suojattomiksi. Seuraavina vuosina Höelun lapsineen eli köyhyydessä, selviten lähinnä villikasveilla, häränraadoilla ja pienriistalla, kuten murmeleilla, joita pojat metsästivät. Jollain metsästysretkellä kymmenvuotias Temüdzin tappoi velipuolensa Behterin; riita syntyi ilmeisesti saaliinjätteistä. Tämä teki hänestä rikollisen. Toisessa yhteydessä 1182 hänet kaapattiin ja vangittiin isänsä entisten liittolaisten, tayichiudien, toimesta. Hänestä tuli orja, mutta ystävällisen vartijan avulla hänen onnistui paeta yöllä ja piiloutua jokihalkeamaan. Näihin aikoihin Dželme ja Bo'orcu, kaksi Tšingis-kaanin tulevaa kenraalia, liittyivät hänen seuraansa. Temüdzin sai myös jonkin verran kuuluisuutta pakonsa seurauksena.

Kuten hänen isänsä oli aikanaan sopinut, Temüdzin nai Börten ongiraattien heimosta ollessaan noin kuusitoistavuotias. Tarkoituksena oli luoda liittolaissuhde. Börte synnytti neljä poikaa, Jotšin (1185–1226), Tšagatain (1187—1241), Ögedein (1189—1241), ja Toluin (1190–1232). Pian naimisiinmenon jälkeen Börte joutui merkiittien kaappaamaksi. Temüdzin sai hänet takaisin apunaan ystävänsä (ja tuleva vastustajansa) Jamuha ja suojelijansa, Togrul-kaani kereiittien heimosta. Börten synnytettyä Jotšin kuukausia myöhemmin tämä sai niskaansa isyysepäilyt, joita Temüdzin itse ei vähentänyt. Tästä huolimatta Börte pysyi tärkeimpänä vaimona ja perijöiden äitinä, vaikka Tšingis-kaanilla oli muitakin vaimoja ja lapsia. Pojat on dokumentoitu, tyttäriä ei.

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšingis-kaanin on spekuloitu uskoneen šamanistiseen tengriismiin, mikä oli tyypillistä keskisen Aasian mongolisten ja turkkilaisten kansojen keskuudessa. Hän oli kuitenkin uskonasioiden suhteen varsin suvaitseva, ja kiinnostunut muiden uskontojen filosofisista ja moraalisista opetuksista. Hän kuuli aikanaan monia buddhalaismunkkeja, muslimeja, kristittyjä lähetyssaarnaajia sekä taolaista munkkia Qiu Chujia.

Heimojen yhdistäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähän aikaan hajanaiset mongoliheimot eivät olleet poliittisesti yhtenäisiä, ja avioliittoja käytettiin usein vahvistamaan muuttuvia liittolaissuhteita. Heimoja olivat mm. naimaanit, merkiitit, tataarit, khamag-mongolit ja kereiitit. Temüdzin kasvoi kovassa ilmapiirissä, johon kuului paikallisia sotia, ryöstöjä ja varkauksia, lahjontaa ja verikostoa vaihtelevien liittolaisuuksien ja eri heimojen kesken. Kaikkea tätä pahensi vielä ulkoisten tekijöiden, kuten kiinalaisten jinien, sekaantuminen asioihin. Temüdzinin äiti Höelun antoi tälle monia oppitunteja Mongolian epävakaasta ja raa'asta politiikasta, erityisesti liittolaisten tarpeesta. Tuleva suurkaani arvostikin paljon uskollisuutta ja veljeyttä.

Aasia noin 1200 jaa.

Temüdzin aloitti pitkän matkansa valtaan tarjoutumalla liittolaiseksi (tai, lähteestä riippuen, vasalliksi) isänsä andalle Togrulille, kereiittien kaanille. Anda merkitsee suunnilleen veriveljeä. Tämä liittosuhde vahvistettiin ensi kerran kun merkiitit kaappasivat Börten; Togrul oli se, jolta Temüdzin pyysi apua. Vastauksena Togrul tarjosi vasallilleen 200 000 kereiittisoturia, ja hankki mukaan myös lapsuudenystävänsä Jamuhan, josta oli tullut heimonsa, jadaranien kaani. Vaikka sotaretki onnistui ja johti Börten vapauttamiseen ja merkiittien täyteen tappioon, se oli myös alkuna Temüdzinin ja Jamuhan välirikolle. Ennen tätä Jamuhasta oli tullut Temüdzinin anda, ja he olivat vannoneet ikuista uskollisuutta.

Välirikko Togrulin kanssa ja kereiittien tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšingis-kaani näytelmässä.

Noin vuonna 1200 mongoliliittolaisten (perinteisesti "mongolien") tärkeimmät vastustajat olivat naimaanit lännessä, merkiitit pohjoisessa, tanguutit etelässä sekä jinit ja tataarit idässä ja kaakossa. Vuoden 1190 liepeillä Tšingis-kaanilla oli vain rajallisesti seuraajia ja liittolaisia. Kukistaakseen vihollisensa hän päätyi rikkomaan mongolien perinteitä ratkaisevasti. Hän suosi perhesiteiden sijaan kykyjä ja uskollisuutta sekä lupasi rikkauksia. Voitettuaan vastustajiaan hän otti heidät suojelukseensa ja teki heistä alaisiaan, mikä kasvatti hänen voimaansa jokaisen voiton myötä. Hän olisi jopa antanut äitinsä adoptoida voitettujen orpoja, ottaen heidät omaan perheeseensä.

Togrulin poika Senggum oli kateellinen Temüdzinin kasvavasta vallasta ja hänen väleistään isäänsä. Hän suunnitteli väitetysti Temüdzinin murhaa. Togrul antoi periksi pojalleen ja lakkasi tekemästä yhteistyötä Temüdzinin kanssa huolimatta kiitollisuudenvelastaan. Temüdzin sai kuitenkin tietää asiasta ja tappoi lopuksi Senggumin seuraajineen. Yksi riidanaihe lisää saatiin, kun Togrul loukkasi Temüdzinia kieltäytymällä avioliitosta Jotšin, Temüdzinin vanhimman pojan, ja tyttärensä välillä. Tämä johti sotajalalle. Togrul liittoutui Temüdzinia jo vastustavan Jamuhan kanssa. Tästä huolimatta kiista Jamuhan ja Togrulin välillä sekä joukkojen menettäminen karkureina Temüdzinille johti Togrulin häviöön. Jamuha pakeni. Tämä katastrofi johti kereiittien heimon hajoamiseen.

Naimaanit ja Jamuhan kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavaksi uhkaksi nousivat naimaanit, joiden luota Jamuha sai turvapaikan. Vuonna 1201 khuruldai, poliittis-sotilaallinen kokous, valitsi Jamuhan Gür-kaaniksi. Tätä arvonimeä käyttivät karakitain hallitsijat. Tämä oli viimeinen niitti välirikkoon Temüdzinin kanssa. Jamuha muodosti liiton Temüdzinia vastaan, mutta ennen konfliktia monet johtajat hylkäsivät hänet. Näihin kuului myös Subutai, Dželmen tärkeä nuorempi veli. Useiden taistelujen jälkeen Jamuhan omat miehet vihdoin luovuttivat hänet Temüdzinille vuonna 1206. Mongolien salaisen historian mukaan Temüdzin tarjosi Jamuhalle taas ystävyyttään ja yritti saada hänet puolelleen. Jamuha kieltäytyi sanoen, että taivaalla voi olla vain yksi Aurinko, ja pyysi jaloa kuolemaa. Tämä merkitsi kuolemista vuotamatta verta, mikä toteutettiin katkaisemalla selkäranka. Jamuha itse oli tiettävästi keittänyt vihollisensa kenraaleja elävältä. Jäljellä olevat merkiitit, jotka olivat siirtyneet naimaanien puolelle, olivat joutuneet Subutain tuhoamiksi. Hän kuului tuolloin Tšingis-kaanin henkilökohtaisiin vartijoihin ja tuli myöhemmin yhdeksi tämän parhaista komentajista. Naimaanien tuho jätti Tšingis-kaanin Mongolian arojen kiistattomaksi herraksi. Jäljellä olevien heimojen oli joko liityttävä häneen tai tuhouduttava.

Mongolien valtakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mongolivaltakunnan kehittyminen. Suomen alueeseen rajoittuva osa tarkoittaa Novgorodin tasavaltaa, joka suostui maksamaan mongoleille veroa, ja siten välttyi valloitukselta. Mongolit itse eivät saapuneet Laatokan rannoille.
Pääartikkeli: Mongolivaltakunta

Suurimmillaan mongolit hallitsivat yli 35 miljoonan neliökilometrin aluetta Aasiassa ja Euroopassa ja valtakunnan alaisuudessa oli arviolta lähes puolet maapallon väestöstä. Täten se oli pinta-alaltaan historian suurin yhtäjaksoinen valtio, vain merten halkoman brittiläisen imperiumin ollessa sitä suurempi. Yhtenäisistä valtioista se on myös ainoa, jolla on ollut merenrantaa kolmen suurimman valtameren kanssa. Yhtenäisenä mongolivaltakunta oli olemassa vajaat sata vuotta.

Tšingis-kaanin kuoleman aikoihin eli 1227 valtakunta ulottui Keltaiseltamereltä Kaspianmerelle. Mongolien viidennen suurkaanin, Kublai-kaanin, kuoltua Mongolivaltakunta hajosi. Seuraajiksi jäivät

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tšingis-kaani.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Tšingis-kaani -sitaatteja.
  Edeltäjä:
Ei kukaan
Mongolivaltakunnan suurkaani
1206–1227
Seuraaja:
Ögödei-kaani
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Genghis Khan