Haukkametsästys
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/09/30/pimeaa-kauppaa-suomen-petolinnuilla-kasikirjoitus |
Haukkametsästys on metsästysmuoto, jossa käytetään kesytettyjä ja koulutettuja haukkoja pyydystämään kullekin haukkalajille luontaiseksi katsottua riistaa. Metsästyshaukan valintaan vaikuttaa ennen kaikkea metsästysalueen laatu ja olosuhteet.
Haukkametsästys lisättiin marraskuussa 2010 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.[1] Se on sallittua useissa Euroopan maissa ja Lähi-idässä.[2] Suomessa haukkametsästys on kuitenkin käytännössä kielletty, sillä luonnonsuojelulain mukaan petolintuja ei saa pitää hallussa metsästystarkoituksessa, eikä poikkeuslupia myönnetä. Vaikka laissa ei ole nimenomaista kieltoa haukkametsästykselle, sen harjoittaminen on estynyt petolintujen hallussapidon ja käytön kieltojen vuoksi.[3]
Lisäksi yksityishenkilöiden mahdollisuutta pitää haukkoja rajoittaa nykyisin vieraslajiasetus, mikä tekee haukan laillisesta omistamisesta Suomessa lähes mahdotonta. Vuonna 2011 myönnettiin kuitenkin yksi lupa metsästyshaukan tuontiin laillista pienriistan metsästystä varten, erittäin tiukoin ehdoin.
Haukkametsästyksen on todettu uhkaavan joidenkin harvinaisten jalohaukkalajien, kuten tunturihaukan ja muuttohaukan, kantoja.
Haukkalajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haukkametsästyksessä nykyisin yleisesti käytettyjä lajeja ovat tunturihaukka, muuttohaukka, kanahaukka ja varpushaukka sekä amerikkalaiset lajit amerikanhiirihaukka (Buteo jamaicensis) ja ritarihaukka (Parabuteo unicinctus), joita kasvatetaan harrastelintuina myös Euroopassa. Lisäksi useita muitakin haukkalajeja on käytetty metsästyksessä; historiallisia mainintoja löytyy esimerkiksi maakotkan hyödyntämisestä susien metsästyksessäKazakstanissa.[4]
Metsäisessä ja peitteisessä maastoissa suositaan lyhytsiipisiä haukkoja, kuten kanahaukkaa. Tämä johtuu siitä, että kanahaukka on sopeutunut elämään juuri tällaisessa ympäristössä. Se on äärimmäisen nopea ja ketterä saalistaja, joka pystyy tekemään nopeita käännöksiä ja yllättämään saaliinsa lentonopeudella ja tarkkuudella. Kanahaukka kykenee pyytämään lähes minkä tahansa sille luontaisen saaliseläimen tai -linnun, ja sen saalisvalikoimaan kuuluvat muun muassa metsäkanalinnut, jänikset ja vesilinnut eli samoja riistaeläimiä, joita ihmisetkin tyypillisesti metsästävät.
Linnun koulutus ja metsästystekniikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyään haukan on oltava DNA-testattu, mikrosirutettu, rengastettu ja sillä on oltava CITES-todistus. Haukkoja kasvatetaan nykyisin tarhoissa, ja tarhakasvatus onkin lähes ainoa tapa hankkia metsästyshaukka. Kasvatetut haukat ovat niin sanottua sekakantaa, eivätkä siksi sovellu vapautettaviksi luontoon, sillä ne voisivat risteytyä villien haukkojen kanssa.
Metsästyshaukka on erittäin arvokas ja hankalasti saatavilla. Tämän vuoksi ne varustetaan nykyään lähes poikkeuksetta GPS-lähettimellä, jotta mahdollinen karannut haukka voidaan jäljittää ja löytää. Haukkametsästys vaatii myös metsästäjältä erinomaista kuntoa ja nopeutta, sillä kyseessä on fyysisesti vaativa laji. Onnistumiseen vaikuttavat myös metsästäjän refleksit, erityisesti se, kuinka nopeasti hän kykenee lähettämään haukan lentoon käsivarreltaan.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ A Falconer with His Falcon near Al-Ain World Digital Library. 23.11.2011. Viitattu 5.12.2013. (englanniksi)
- ↑ Haukkametsästys sallittiin Tanskassa 50 vuoden tauon jälkeen Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 1.2.2019.
- ↑ Onko haukkametsästys Suomessa mahdollista? - Usein kysyttyä ympäristöasioista useinkysyttya.ymparisto.fi. Viitattu 2.6.2025.
- ↑ The teenager who hunts wolves in Mongolia and posts eagle selfies The Irish Times. Viitattu 1.2.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]