Hijab

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Huiveja Tbilisissä
Indonesialaisia koraanikoululaisia moskeijan edessä Jakartassa.

Hijab (arab. حجاب‎, ḥijāb, lausutaan hidzääb, suom. 'peite', 'huivi') on musliminaisten uskonnollisista syistä käyttämä huivi, joka peittää hiukset ja kaulan. Joissakin muslimimaissa, kuten Saudi-Arabiassa, sitä joutuvat käyttämään myös ei-muslimit.

Teologiset perustelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huivin käyttöä perustellaan usein Koraanin määräyksillä. Tämä on oikeastaan väärin, sillä islam kieltää tavallista maallikkoa itse tulkitsemasta Koraania. Jami at-Tirmidhi, yksi "kuuden kirjan" kokoelmista, sisältää jopa hadithin, jonka mukaan Abd Allah ibn Abbas kuuli Jumalan lähettilään sanovan: " Se, joka selittää Koraania omin päin, on ansainnut tulisen istuimen."[1] Tarkempaa on sanoa, että huivin käyttö perustuu uskonoppineiden tekemiin tulkintoihin Koraanista ja Muhammedin sunnaa tallentaneista haditheista. Muftin antamasta uskonnollisesta lausunnosta käytetään nimeä fatwa.[2]

Koraani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraani ei anna tarkkaa ohjetta naisten pukeutumisesta.[3] Siihen kuitenkin viitataan Valon suurassa 24 ja Ryhmien suurassa 33. Jakeessa 24:31 naisia kehotetaan peittämään (eri käännösten mukaan) joko rintansa, povensa tai kaulansa hunnulla.

»Ja käske uskovien naisten pitää katseensa kurissa ja varjella siveyttään, olla näyttämättä muita sulojaan kuin niitä, jotka tavallisestikin ovat näkyvissä, ja peittää kaulansa hunnulla.(...)»
(Koraani 24:31, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Säkeiden kielitieteellinen tulkinta on kohdannut ongelmia. Jakeessa esiintyy ei-arabialainen sana chumur, jonka at-Tabari 900-luvulla kääntää huiviksi. Luxenberg lukee kuitenkin merkit arameankieliseksi sanaksi gmar, joka tarkoittaa vyötä. Hänen mukaansa Koraani kehottaa naisia sitomaan kangasvyön uumilleen eikä panemaan huivia päähänsä. [4] Seuraava kohta on kuitenkin selvempi:

»Profeetta, sano puolisoillesi, tyttärillesi ja uskovien vaimoille, että he panisivat vaatteen päänsä yli. Tämä on parasta, jotta heidät tunnettaisiin siveiksi eikä heitä häirittäisi. (...)»
(Koraani 33:59, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Teologinen tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peittävän pukeutumisen teologiset perustelut löytyvät islamilaisesta šarialainsäädännöstä. Keskiajan uskonoppineen Ahmad ibn an-Naqib al-Misrin (1302–1367) kuuluisa teos Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper toteaa, että useimmat uskonoppineet, joitakin hanafeja lukuun ottamatta, katsovat, että nainen ei voi poistua kotoaan peittämättä kasvojaan olipa siten olemassa mahdollisuus kiusaukseen tai ei. Jos kiusauksen vaara on olemassa, kaikki ovat yksimielisiä pakosta peittää kasvot. [5] Kyse on siten kiusauksen välttämisestä, ja islamilainen fatwa sanookin, että jos nainen pelkää herättävänsä houkutusta tai tulevansa houkutelluksi, hänen velvollisuutensa on peittää hunnulla kätensä ja kasvonsa.[6]

Varhaisemman tulkinnan esitti 1000-luvulla elänyt Muhammad al-Ghazali, joka on islamin tärkeimpiä uskonoppineita ja mystikkoja. Ghazalin mukaan Eeva teki syntiä syödessään Paratiisissa hedelmän, jonka Jumala oli häneltä kieltänyt. Tämän johdosta Jumala rankaisi naista 18 eri tavalla, joista yksi rangaistus on pakko käyttää huivia.[7]

Muslimien asenteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PEW-tutkimuskeskuksen vuonna 2013 tekemä laaja kansainvälinen kysely antoi tietoa siitä, miten muslimit eri puolilla maailmaa suhtautuivat islamilaisen huivin mahdolliseen käyttöpakkoon. Tutkimuksessa ei kysytty burkasta tai niqabista. Tavallisten muslimien mielipiteet vaihtelivat voimakkaasti alueen mukaan. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vain 40 % muslimeista katsoi, että nainen saa valita itse, käyttääkö huivia vai ei. Suurempaa valinnanvapauden kannatus oli Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Etelä Aasiassa, missä noin puolet kannatti naisen valintaoikeutta (53–56 %). Laajinta valintaoikeuden kannatus oli Itä-Euroopan muslimimaissa (88 %) [8]

Huivikiellot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkki on kieltänyt hijabin käytön hallintorakennuksissa, kouluissa ja yliopistoissa;[9] Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti lain olevan oikeutettu 10. marraskuuta 2005 jutussa Leyla Şahin vastaan Turkki.[10] Ranskassa valtion kouluissa huivin käyttö on kiellettyä,[11] kun taas Britanniassa se on sallittua. Espanjan Kataloniassa koulu yritti kieltää hijabin käytön, mutta Katalonian aluehallitus kumosi kiellon.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. al-Tirmidhi: The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips (Engl. reference) Vol. 5, Book 44, Hadith 2951. (englanniksi)
  2. Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja, s. 162–163. Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  3. Akar, Sylvia & Tiilikainen, Marja: Katsaus islamilaiseen maailmaan: Naiset, perhe ja seksuaaliterveys. Toimittanut Laura Lipsanen. Väestötietosarja 20, s. 41. Väestöliitto, 2009.
  4. Luxenberg, Chr.: ”Der Koran zum “islamischen Kopftuch””, C. Burgmer (toim.): Streit um den Koran, s. 88. Verlag Hans Schiler, 2007.
  5. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 512 m2.3. amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  6. A woman has to veil her face at times of Fitnah Fatwa No: 61134. 2.9.2015. Islamweb.net.
  7. Ghazali: Councel for Kings (kääntänyt F.R.C. Bagley, s. 164. Oxford University Press, 1964. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) "The Lord, be He praised, punished women with eighteen things - - 10) The fact that she must keep her head covered inside the house"
  8. PEW Research Center: The World’s Muslims: Religion, Politics and Society 30.4.2013. (englanniksi)
  9. The Islamic veil across Europe British Broadcasting Corporation. Viitattu 12. tammikuuta 2007.
  10. European Court of Human Rights: Leyla Şahin v. Turkey ECHR. Viitattu 12. tammikuuta 2007.
  11. Ranskan huivikielto Tampereen Islamin yhdyskunta. Viitattu 10.10.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]